#15 Jalasto: Rationaalinen ajattelija
Kun monet joukkuetoverit haaveilivat futisammattilaisen urasta jo hiekkalaatikolla, heräsi Ville Jalasto miettimään jalkapalloa tosissaan vasta lukioiässä. Silloisen seuran Hongan edustusjoukkueessa oli loukkaantumisten suma, ja Jalastoa pyydettiin astumaan riveihin. Hän edusti menestyksekkäästi avauskokoonpanossa, ja suunnitelmat oikeustieteelliseen hakemisesta muuttuivat puolivahingossa futisammattilaisuudeksi.
– Totta kai se oli jotain, mistä haaveili Jari Litmasen pelejä katsellessa, mutta toisaalta myös koulu oli aina kulkenut vahvasti rinnalla. Tuolloin aloin kuitenkin huomata, että tämähän on jotain, missä saattaisi pärjätäkin, Jalasto muistelee myöhäisherännäisyyttään.
Sittemmin Huuhkajissakin edustaneen Jalaston jalkapalloura alkoi Espoon Pallon futiskoulusta ja vaihtui muutamaa vuotta myöhemmin Honkaan, joka sijaitsi lähempänä kotia Espoon Tapiolassa. Pelaamisessa viehätti sen hauskuus, minkä lisäksi halu menestyä oli alitajuisesti läsnä jo silloin.
– Olin alusta asti kohtuullisen hyvä, ja voitimme paljon, mikä kannusti eteenpäin, Jalasto pohtii.
Jos koulu ja futis kulkivat aiemmin rinnakkain, eivät ne erkaantuneet kuin hetkeksi. Lakimiehen unelmat vaihtuivat matematiikan ja talouden opintokokonaisuuteen Oslon yliopistossa, mikä viekin vielä muutaman vuoden ajan leijonanosan Jalaston vapaa-ajasta. Matematiikan opintoihin hän päätyi samaan tapaan kuin futisuraankin, puolivahingossa: väylä kansantaloustieteeseen ei auennut, mutta heti kakkosena tullut matematiikan linja vei mennessään ja Jalasto huomasi olevansa siinä lahjakas. Vaikka jalkapallo ja matikka näyttelevätkin hänen elämässään vastakkaisia rooleja, on opinala muuttanut ajattelumallia myös kentällä.
– Matematiikassa asioita joutuu ajattelemaan rationaalisesti ja huomaan, että tämä on siirtynyt myös pelaamiseen. Haluan selkeyttä, ja kaikenlainen epätarkkuus ärsyttää, mikä puolestaan saattaa joskus käydä joukkuetovereiden hermoille. Tämä on siis sekä vahvuus että heikkous, Jalasto naurahtaa.
Jalasto kokee olevansa tarkka ja analyyttinen myös pelikentän ulkopuolella. Faktat ovat aina ohjanneet toimintaa enemmän kuin tunteet. Vahvojen persoonien keskellä pukukopissa hän toivoo olevansa järjen ääni, jonka on kuitenkin myös helppo sopeutua joukkue-elämään.
– On opeteltava luovimaan, kun asioista ei voi aina itse päättää, hän summaa.
Treenit rullaavat hyvällä fiiliksellä, sillä innokkuus ja pelaamisesta saatu nautinto ovat edelleen Jalastolle futisuran peruspilareita. Ilman näitä ammattilaisen uraa olisikin mahdoton elää, sillä jalkapallo määrittää koko elämää jo pelkästään fyysisestä näkökulmasta syömisen, nukkumisen ja palautumisen ollessa jatkuvasti keskeisessä roolissa.
Työpäivän päätteeksi itse futis saa kuitenkin jäädä stadionin seinien sisälle, sillä vapaa-ajallaan Jalasto keskittyy mielellään tekemään vastapainoksi jotain muuta. Kesäisin hän on ahkera golfaaja ja toisinaan tulee pelattua myös tennistä. Mutta mailaa useammin kädessä on kuitenkin kirja, sillä toppari rentoutuu lukemalla kaikenlaista faktasta fiktioon. Lempikirjaa on vaikea nimetä, mutta paljon ajatuksia ovat herättäneet muun muassa John Irwingin romaani Ystävänä Owen Meany ja Michael Lewisin Wall Streetista kertova Flash Boys. Perusdekkareita kuluu kuitenkin ylivoimaisesti eniten.
– Ja useimmiten norjaksi, Jalasto yllättää ja kuvailee kielitaitoaan ”kohtuusujuvaksi”.
Jalkapallo on antanut Jalastolle vuosien varrella mahdollisuuden asua ulkomailla ja opetella vieraan kielen. Se on myös tutustuttanut vieraisiin kulttuureihin ja esitellyt värikkäitä persoonia. Kun Jalasto pohtii, miten futis on vaikuttanut häneen ihmisenä, hän nimeää ensimmäiseksi korkean paineensietokyvyn.
– Vaatimustaso on korkea, eikä mokien sattuessa voi työntää päätä pensaaseen ja odottaa, että tilanne menee ohi. Varsinkin Norjan lehdistössä ruodittiin pelaajia kovalla kädellä, jos joku oli mennyt kentällä pieleen.
Tulevia vuosia Jalasto ajattelee päivä kerrallaan. Vaikka jalkapallo tuntuu nyt hyvältä, ei hän kuitenkaan kaavaile siitä itselleen ammattia peliuran jälkeen. Matematiikan saralla tilastotieteen tai riskianalyysin parissa työskenteleminen voisi olla kiinnostavaa, mutta tarkemmin hän ei ole vielä asiaa ajatellut. Yhden asian hän kuitenkin tietää:
– Haluaisin kokea, miltä tuntuu tehdä työtä maanantaista perjantaihin ja pitää viikonloput vapaata.
Teksti: Hanne Vilpponen
