#5 O’Shaughnessy: Ankara kriitikko
Kun Daniel O’Shaughnessy asteli ensimmäisen kerran HJK:n pukuhuoneeseen, oli kohtaaminen joukkueen kanssa luonteva ja rento.
– Futispiirit Suomessa ovat pienet, joten kasvot ja nimet olivat tuttuja puolin ja toisin. Monen kanssa olemme kohdanneet maajoukkueessakin. Siinä moikkasin kaikki ja sitten aamiaisen yhteydessä kiinni vaan keskusteluihin, ei siinä sen kummempaa, tammikuun alussa 2+1-vuotisen sopimuksen HJK:n kanssa tehnyt O’Shaughnessy kertoo.
Aina ei ensikohtaaminen kopissa ole O’Shaughnessyn uralla sujunut yhtä sulavasti kuin Helsingissä. Kun juuri 17-vuotta täyttänyt ranskan kieltä taitamaton lukiolainen siirtyi 2012 FC Metzin organisaatioon ei paljon naurattanut.
– Se on erilainen tilanne maailmalla. Kaikki, siis aivan kaikki, taistelevat peliajasta rajusti keinoja kaihtamattakin ja ilmapiiri on aika erilainen kuin Suomessa. Sanoisin, että Suomessa pelaajat kohtelevat toisiaan kopissa ystävällisemmin, O’Shaughnessy arvioi.
– Joukkueiden sisälle saattoi muodostua erilaisia ryhmiä, missä pelattiin omaan tai lähimpien kavereiden pussiin ja omaa etua ajettiin aika rajustikin. Uusia pelaajia ei otettu vastaan kovin lämpimästi, koska uusi tulokas merkitsi uutta kilpailijaa. Small talk toki sujui kaikilta tarpeen mukaan, Englannissa eri sarjatasoilla Brentfordissa ja Cheltenhamissa viime vuodet pelannut O’Shaughnessy kertoo.
Vasenjalkainen toppari viritti jo varhain omat keinonsa selviytyä tiukoistakin paikoista. Hän pitää mielen kirkkaana ja keskittyy pelaamaan pelit ainoastaan kentällä.
– Futista pelataan sen takia, että siitä nautitaan, joten aina pitää pyrkiä pysymään positiivisena. Itsestä se onnistuminen on yleensä aina lopulta kiinni ja kun tekee tarpeeksi duunia, niin kyllä kaikesta selviytyy. Opettelin sen ranskan kielenkin, O’Shaughnessy naurahtaa.
Voitontahto läsnä
Asenteestaan O’Shaughnessy kiittää perhettään.
– Voitontahtoni on saanut kehittyä lapsesta lähtien kilpailullisessa ympäristössä. Pelasinkin aina menestyvissä joukkueissa ja tuntui siltä, että voittamisesta ei saanut tarpeekseen. Voitoista nousi halu onnistua uudelleen. Voitontahto oli läsnä perheemme arjessa aina.
O’Shaughnessyn irlantilainen isä ja suomalainen äiti asettuivat maailmalta Riihimäelle 1980-luvun puolivälin jälkeen. Perheeseen syntyi kolme poikaa, Tomas, Patrick ja kuopus Daniel. Isän innoittamina perheen kaikki pojat aloittivat futisuransa Riihimäen Nappulaseurassa. Daniel ja vuotta vanhempi isoveli Patrick pelasivat varhaisvuosista lähtien samassa isän valmentamassa joukkueessa.
Poikien ollessa kymmenen korvilla futisperhe haki lisää haasteita FC Hongasta. Isän palattua työpäivän päätteeksi junalla Helsingistä Riihimäelle, pakkautuivat pojat autoon ja perhe suuntasi Espooseen.
– Se oli hienoa aikaa. Isä oli mukana Hongan valmennustiimissä, joten hän oli ajoissa paikalla valmistelemassa harjoituksia ja me Patrickin kanssa saimme pelailla keskenämme.
– Lapsena isän valmentaessa sitä halusi osoittaa ja todistaa oman hyvyytensä kiivaasti. Se motivoi kehittymään. Isä oli jo tuolloin positiivinen ja ilmapiiri valmentaessakin oli kannustava, vaikka perheen sisäistäkin kilpailua veljeni kanssa jatkuvasti kävimme. Peli on ollut perheemme arkea aina, O’Shaughnessy kertoo.
Selkeä visio
Vahvaksi pelin avaajaksi ja johtajaksi luonnehdittu O’Shaughnessy analysoi jokaisen ottelunsa huolellisesti.
– Olen yleensä aika kriittinen omasta suorituksestani ja arvioin sitä myös irrallisena muun joukkueen pelistä. Jos joukkue voittaa ja itsellä on mennyt huonosti, niin siitä jää huono maku. Toisaalta, jos menee toisinpäin eli joukkue suorittaa huonosti, mutta oma peli kulkee, se on hyvä asia. Se mahdollistaa pitkässä juoksussa joukkueen paremmat tulokset.
HJK:ssa iloinen yllätys O’Shaughnessylle on ollut valmennusjohdon oppimisintoinen asenne.
– Varsinkin Englannissa tuntui, että valmennus oli hyvin itsepäistä tuloksesta riippumatta. Se oli joko niiden tyyli tai ei mitään. Täällä pidän siitä, että valmentajilla on selkeä visio siitä, mitä halutaan tehdä, mutta samalla etsitään jatkuvasti uusia keinoja kehittää arjen laatua.
Myös henkilökohtaisen palautteen määrä ja laatu on yllättänyt O’Shaughnessyn.
– Olen käynyt Banan (päävalmentaja Mika Lehkosuo) kanssa useamman keskustelun mikä on mennyt hyvin ja mitä voisin edelleen kehittää. Erityisen arvokasta on, että yhdessä pohdimme keinoja ominaisuuksien kehittämiseksi, eikä pelaajaa jätetä yksin miettimään ratkaisua. Valmennustiimi on tehnyt hyvän vaikutuksen.
Nukkumisen nautinto
Läpi juniorimaajoukkueputken kulkenut ja Huuhkajiinkin murtautunut 23-vuotias O’Shaughnessy kuvailee itseään tylsäksi ihmiseksi. Joukkuekaveri Ville Jalasto kulkee samaan aikaan pöydän ohitse ja kuittaa hymyssä suin, että nyt ollaan totuuden äärellä. O’Shaughnessy nauraa, mutta perustelee väitettään seuraavasti.
– Viihdyn yksin. Luen ja nykyisin myös kuuntelen paljon kirjoja. Asun ainakin toistaiseksi vanhempieni luona Riihimäellä, joten junassa ja Pasilan asemalta treeneihin kävellessä on kätevää ja hyödyllistä kuunnella kirjoja. Sir Alex Ferguson, Pelé, Maradona, Messi, O’Shaughnessy luettelee teoksia.
Lukeminen O’Shaughnessylta käy sutjakkaimmin suomeksi, mutta ladulla tyyli sen sijaan on futaajalla vapaa.
– Olen tunnollinen ja pedantti treenaaja. Harjoittelen edelleen paljon myös omatoimisesti ja käytän aikaani pelieni analysoimiseen. Ulkomailla asuttujen vuosien jälkeen on ollut taas mahdollisuus talviurheiluun ja iltaisin olen käynyt äidin kanssa hiihtämässä. Vapaalla tyylillä hiihdän, O’Shaughnessy paljastaa.
Lepäämiseen hän käyttää mieluiten puolet vuorokaudestaan.
– Tykkään nukkua. Voin nukkua kymmenen tuntia yössä ja siihen parin tunnit päiväunet treenien päälle. Joskus kotimatkalla nukahdan jo junaan.
Stereotypia irlantilaisesta oluenjuojasta on aika kaukana 190-senttisestä O’Shaughnessystä. Sitkeys sen sijaan osuu kuvaukseen.
– Henkinen kanttini on kasvanut maailmalla, enkä tyydy keskinkertaiseen suoritukseen. Joka päivä pitää olla eilistä parempi, mutta pettymyksiä on turha jäädä murehtimaan, koska aina tulee uusi päivä.
– En käytä aikaani sen miettimiseen, mitä muut minusta ajattelevat. Olen ammattitaitoinen, teen asiat yksityiskohtia myöten huolella ja annan kaikkeni pelille ja joukkueelle. Ennen kaikkea haluan näyttää kykyni itselleni ja olen itse ankarin kriitikkoni. Minua ajaa sisäinen motivaatio.
Daniel O’Shaughnessy Klubi 04:ssa vuonna 2011
Teksti: Taru Nyholm