#8 Rafinha: Sillanrakentaja
Tunnelma torstaiaamuna Telia 5G Areenan uumenissa on vielä verkkainen. HJK:n valmennustiimi ja jalkapallojohtaja Juho Rantala pitävät kentälle johtavan käytävän varrella sijaitsevassa toimistossa palaveria. Huoltaja Tuomo Nissi on saapunut paikalle jo varhain ja joukkueen varusteet odottavat särmässä järjestyksessä pian työpaikalleen saapuvia pelaajia. Ennen päivän varsinaista harjoitusta pidettävä joukkuepalaveri on alkamassa puoli yhdeltätoista, ja pelaajat ovat saapuneet jo ajoissa paikalle. Kiirettä ei ole.
HJK:n 35-vuotias kapteeni Rafinha on jo aloittanut työpäivänsä stadionin kuntosalilla. Hän voisi perustellusti sanoa olevansa useimpina päivinä salil eka ja salil vika.
– Haluan valmistaa kehoni huolellisesti varsinaiseen joukkueharjoitukseen. Nuorempana en toiminut niin, eikä tarvinnut toimia niin, mutta iän myötä on noussut tarve huolelliseen valmistautumiseen ja olen myös oppinut virittämään kehoni oikeaan tilaan. Joukkueen päivän pääharjoitus kestää pari tuntia, minkä jälkeen vielä usein palaan salille omatoimiseen loppuverryttelyyn, Rafinha kertoo.
On toinenkin syy, miksi hän tahtoo olla ajoissa työpaikallaan.
– Olen rauhallinen, ehkä ujokin, joukkueessa hiljainen kaveri, jota joku voisi luonnehtia tylsäksikin, mutta tahdon kohdata ihmisiä. Kun saavun ajoissa stadionille, saan rauhassa keskustella joukkuekaverien kanssa. Minun ei tarvitse mennä ulos kaupungille saadakseni ystäviä. Ystäväni ovat täällä HJK:ssa ja jaan ajatuksiani heidän kanssaan.
Peli aina läsnä
Rafinha eli Rafael Scapini de Almeida syntyi Campinasin miljoonakaupungissa, Brasiliassa. Jos lukijan mieleen nousee tässä kohtaa mielikuva kuuman auringon alla kaduilla jalkapalloa pelaavista lapsista, Rafinhan mukaan siitä ei tarvitse luopua.
– Ensimmäinen leluni oli jalkapallo. Peli todellakin oli lapsuudessani päivärutiini, joka keräsi ympäristön lapset yhteen. Aamulla menimme kouluun, mutta heti lounaan jälkeen pelit alkoivat. Jokaisessa kadunkulmassa, missä oli mahdollista pelata, myös pelattiin.
Rafinha oli 23-vuotias muuttaessaan Suomeen ja Ouluun. Hän oli mukana nostamassa AC Oulua Veikkausliigaan ja debytoi sarjassa 26-vuotiaana.
HJK:ssa Rafinha pelasi ensimmäiseen otteeseen 2010–2011, mistä tuloksena oli kaksi Suomen mestaruutta ja siirto Belgian pääsarjaan. Gentissä hän voitti maan mestaruuden 2015 ja joukkue ylsi Mestarien Liigassa aina kuudentoista parhaan joukkoon.
Kesällä 2016 Rafinha teki paluun Klubiin, ja viime kauden päätteeksi hän juhli tuplamestaruutta HJK:n kapteenina.
Rafinha etsii pitkään sanoja pohtiessaan, mitä peli on hänelle voittojen ja palkintojen lisäksi antanut.
– Mitä voin sanoa. Vaimoni, perheeni, ystäväni ja kaikki mitä olen saavuttanut elämässäni, on jollakin tapaa jalkapallon ansiota tai tullut elämääni sen kautta. Unelmoin lapsuudessa kokevani ja näkeväni asioita jalkapallon kautta, ja se on toteutunut.
– Brasilialaisena jalkapallo on ollut aina iso osa elämääni. Pelaisin jalkapalloa varmuudella, vaikka siitä ei olisi tullut ammattiani. Jossain kohtaa vastaan tulee tietysti piste, jolloin peli ei ole enää työtäni, mutta se tulee olemaan osa elämääni aina, Rafinha sanoo.
Haasteena hyttyset
Viime syksynä Rafinha ja HJK solmivat kahden vuoden jatkosopimuksen. Brasilialainen on asiasta onnellinen monestakin syystä.
– Ulkomailla olen oppinut arvostamaan sitä, miten hyvin asiat HJK:ssa hoidetaan. Lisäksi Helsingissä on perheeni koti. Ainut ongelma täällä on talvi, kylmä ei kutsu minua, brasilialainen sanoo nauraen ja jatkaa.
– Helsinki on uskomattoman kaunis kaupunki kesäisin. En voi edelleenkään käsittää, miten kauniisti täällä kohtaavat kaupungin syke ja puhdas luonto. Arvostan myös entistä kotikaupunkiani Oulua, mutta hyttyset ovat siellä kesäaikaan vakava ongelma.
Myös puolustajan 6-vuotias tytär ja 9-vuotias poika pelaavat HJK:ssa. Rafinhan arkitoimiin kuuluukin lastensa saattaminen kouluun ja harrastuksiin.
– Nautin perheen arkirutiineista ja vain olemisesta lasten kanssa. Käymme lähikentällä pelaamassa futista ja saatan vain istua, katsella ja ihmetellä heitä touhuissaan ja harrastuksissaan. Kun aikaa on, teemme ihan tavallisia lapsiperheen arkiasioita, käymme uimassa ja leffassa.
Lastensa kanssa Rafinha puhuu portugalia. Vaimon kanssa keskustelut käytiin ennen englanniksi, nykyisin pääosin suomeksi. Kieli on Rafinhalle tärkeä työkalu myös joukkueessa.
– Olen aina halunnut keskustella ihmisten kanssa pukukopissa. En ole suostunut tyytymään hiljaisuuteen kielitaidottomuuden vuoksi. Siksi opettelin alun perin myös suomen kielen, mutta toki perhe ja lapset ovat syventäneet taitojani.
– Belgiassa joukkueessamme oli ranskalaisia pelaajia. He eivät puhuneet lainkaan englantia, ja mietin miten sääli olisi olla puhumatta heidän kanssaan. Siksi opettelin ranskan ja myös espanja luontuu. Klubin pukuhuoneessa käytän suomea ja englantia, Rafinha kertoo.
Jatkoa voittamiselle
Rafinhalle viime kausi oli erityinen.
– Minut valittiin joukkueen kapteeniksi, ja tiedän, että Suomessa se ei ole ulkomaalaiselle pelaajalle kovinkaan tavallista. Kauden alussa olin hieman hermostunut kunnian mukanaan tuomasta vastuusta. Jännitti, pystynkö auttamaan joukkuetta menestymään ja mitä jos epäonnistun, mutta lopulta pelot osoittautuivat turhiksi.
– Oli uskomattoman upeaa nostaa mestaruuspokaali faniemme edessä ja vielä kahdesti. Kannattajat ovat tukeneet minua ja meillä on upeita muistoja yhdessä. Aion tehdä kaikkeni, jotta voittaminen jatkuu, Rafinha sanoo.
Samaan hengenvetoon edelleen nopeudestaan kiitelty taituri myöntää, että tappioiden sulattaminen ei lukeudu hänen vahvuuksiinsa.
– Luonteenpiirteeni kentällä ja sen ulkopuolella poikkeavat toisistaan. Olen äärimmäisen huono häviäjä. Joskus annan huonolle jaksolle liikaa tilaa, ja saatan murehtia päiviä, jos oma pelini ei kulje, joukkueen pelaamisessa on ongelmia tai tulokset ovat huonoja. Etsin jatkuvasti tasapainoa siihen paljonko huonoille päiville voi antaa valtaa. Viime vuosi oli minulle hyvä, koska voitimme jatkuvasti.
Tulevan kauden kapteenistonsa HJK valitsee Espanjan leirillä maaliskuussa. Rafinha vitsailee, että viime vuoden menestys lienee äänestyksessä hänen puolellaan, mutta vakavoituu nöyränä arvokkaan roolin edessä.
– Olen asunut ulkomaalaisena Suomessa vuosia. Minulla on suomalainen vaimo ja lapsetkin ovat enemmän suomalaisia kuin brasilialaisia, joten tunnen suomalaista kulttuuria ja tiedän miten asiat täällä toimivat. Olen joukkueessa eräänlainen sillanrakentaja ulkomaalaisten ja suomalaisten pelaajien välillä.
– Ehkä suurin vahvuuteni kapteenina on, että olen elänyt useissa kulttuureissa, mikä auttaa hyväksymään erilaisia lähtökohtia ja yhteen sovittamaan erilaisia tapoja. Tahdon auttaa joukkueen pelaajia ymmärtämään toisiaan paremmin. Se auttaa meitä voittamaan.
Rafinha. HJK – Schalke 2-0. UEFA Eurooppa-liiga, karsintakierros. Helsinki 18.8.2011.
Teksti: Taru Nyholm
