Kiitos ja onnea, Masa! 

15 vuotta Klubissa pelanneen Matti Peltolan ura jatkuu Yhdysvalloissa. ”Mun on vaikea löytää sanoja sille, mitä HJK mulle merkitsee. Mutta tää on mun seura.”

21-vuotiaan Matti Peltolan ura jatkuu Pohjois-Amerikan MLS:ssä D.C. Unitedin paidassa.

”Masa” on HJK:n pelaajatuotannon helmiä, joka yhdessä Santeri Väänäsen kanssa aloitti pelaamisen 6-vuotiaana hiekkakentällä HJK Munkkiniemen kaupunginosajoukkueessa. Kaksikko kulki läpi seuran koko junioripolun, Peltola aina HJK:n iltapäiväkerhoja myöten. 

Miesten joukkueessa Peltola voitti Klubille kolme Suomen mestaruutta, pelasi kolmesti europelien lohkovaiheessa ja murtautui nuorten maajoukkueiden kautta Huuhkajiin. Herrasmiesmäisestä käytöksestään kentän ulkopuolellakin tunnettu Peltola kuului viime vuonna konkarien rinnalla myös HJK:n kapteenistoon.

Peltolan sopimus HJK:n kanssa päättyi viime kauteen, ja oli selvää, että seuraavaksi mies mielii maailmalle. D.C. United maksaa Klubille Fifan sääntöjen mukaisesti nuoren pelaajan kasvattajaseuralle kuuluvan training compensationin. 

Toimitusjohtaja Aki Riihilahti naurahtaa, että hänen kommenttinsa voi tällä kertaa kierrättää – Peltolaan pätevät täsmälleen samat sanat, jotka Riihilahti lausui Santeri Väänäselle vuosi sitten.  

– Totesin silloin, että haluamme saada lupaavat nuoret pelaajamme maailmalle ja urallaan eteenpäin, ja että toivotamme Sandelle onnea matkaan sekä kiitoksia upeista peliesityksistä ja esimerkillisyydestä kentän ulkopuolella. Täsmälleen samat sanat pätevät myös Masan tapauksessa, Riihilahti hymyilee.

Kreikassa ennen viime kauden viimeistä PAOK-peliä muistelimme Peltolan kanssa menneitä.  

Sä olet 21-vuotias ja olet pukeutunut HJK-paitaan jo noin 15 vuoden ajan. Jos pitäisi spontaanisti nostaa yksittäisiä huippuhetkiä matkan varrelta niin mitä ne olisivat?
Tietenkin on ollut hienoa, kun on päässyt pelaamaan miesten joukkueessa ja europelejä. Mutta kyllä kuitenkin ensimmäisenä mieleen tulee junnukokemuksia. Joskus 8- tai 9-vuotiaana pääsin ensimmäisenä edarivuonna (akatemian edustusjoukkueessa) ekan kerran ulkomaille turnaukseen, varmaankin Saksaan. Kun pääsi pelaamaan siellä isoja ulkomaisia seuroja vastaan, se tuntui tosi isolta jutulta. Että tässähän on melkein ammattilainen, kun pelaa jotain Dortmundin akatemiaa vastaan! Kun niitä tulee joskus muisteltua… varmaan se on sama kuin usein muutenkin elämässä, että vasta jälkeenpäin tajuaa paremmin, että ei vitsit, se oli nastaa aikaa.

Joskus pienenä olen sanonut äitille ja iskälle, että mun unelma on pelata joskus HJK:ssa, koska sitten saan ilmaiseksi Adidaksen uusia kenkiä. Silloinhan se tuntui siistimmältä ajatukselta kuin mikään muu!

Minkä ikäisenä  alkoi tuntua siltä, että jalkapallo voisi oikeasti olla sulle työ?
Ekan kerran tajusin, että mähän oon ihan hyvä futari, kun mut valittiin ekan edarivuoden jälkeen joukkueen parhaaksi pelaajaksi. Se tuli ihan puskista, en ollut ajatellut niin. Se oli ensimmäinen herätys, että mähän olen tässä ihan hyvä. Varmaan aika tarkalleen siitä hetkestä eteenpäin aloin unelmoida ja metsästää sitä, että musta voisi tulla futisammattilainen. Tai no, pelasin silloin myös lätkää, joten varmaan unelmoin kummastakin mahdollisuudesta. 

Haluaisitko mainita jonkun sinulle erityisen tärkeän HJK:n junnuvalmentajan tämän matkan varrelta?
Niitä on monia. Onko se paha, jos mainitsen vain yhden? Mutta ehkä se on perusteltua, koska Juska Savolaisella oli oikeasti valtava merkitys. 

Ekana edarivuonna valmentaja oli Juha Valla, joka on HJK:ssa edelleen. Juha on tosi hyvä valmentaja, mutta se oli mulle eka vuosi, ja itselle se oli enemmän vielä opettelua. Esimerkiksi sillä ekalla ulkomaanreissulla turnauksessa meitä oli samassa huoneessa ehkä viisi poikaa. Mua jännitti niin paljon, että menin huoltajan viereen nukkumaan. Kun sitten Juskan valmentaessa tehtiin seuraavana vuonna varmaan 3–4 reissua, niin silloin niistä alkoi oikeasti nauttia täysillä.

Juska oli entinen ammattilainen, ja siksi häntä katsoi ihan eri silmin ylöspäin: Ei vitsit, toi on pelannut ammattilaisena ulkomailla! Juska sai mut myös tykkäämään futiksesta vielä enemmän, ja hänellä oli iso rooli siinä, että valitsin futiksen enkä lätkään. Upea koutsi, olen hänelle todella kiitollinen. Juska ei taida enää koutsata junnuja, mikä on tosi sääli.   

Miehissä sä voitit kolme Suomen mestaruutta ja pelasit kolmesti lohkovaiheessa. Tuleeko niiltä vuosilta mieleen yksittäisiä huippuhetkiä?
[Pohtii…] Yksi sellainen oli varmasti Roomassa [Eurooppa-liigaa]. Tulos tietysti oli mitä oli, mutta olihan se siistiä ekaa kertaa pelata oikeasti todella ison yleisön [noin 60 000] edessä. Kyllä musta taisi tulla vähän Roma-fani sen jälkeen, olen monesti katsonut videolta sitä chanttia, mitä niiden kannattajat laulavat ennen pelejä. 

Tottakai Suomen mestaruuden voittaminen on aina siistiä, sen arvoa ei voi vähätellä. Pääsin hyppäämään mukaan Klubiin hyvässä vaiheessa, kun joka vuosi tuli mestaruus ja europelejä, onhan niiden pelaaminen, käytännössä jokaisena vuonna, aikamoista luksusta.

Filosofisempi kysymys: Mitä HJK sulle merkitsee?
Paljon, tottakai [pohtii]… Senkin ymmärtää varmasti paremmin jälkeenpäin, sitten kun on lähtenyt. Että kuinka hyvin asiat ovat olleet, ja miten elämä ehkä vähän liiankin hyvää: Pelaat HJK:ssa, sulla on paljon ystäviä ja tuttuja ei vain Helsingissä mutta koko seurayhteisössä, jossa kaikki ovat täysillä sun takana ja tukemassa. On niin turvallinen ja helppo ympäristö. 

Mun on vaikea löytää sanoja sille, mitä HJK merkitsee. Mutta tää on mun seura, ei ole tullut mieleenkään vaihtaa mihinkään.

Kreikkalaiskahvilan samassa pöydässä haastattelua kuunteleva Aapo Halme keskeyttää jutustelun. Aapo haluaa kuulla ”Masan viestin HJK-faneille”?
Onhan se ollut upeaa pelata hienojen fanien edessä… 

Aapo: Mä väitän, että niiden määrä on kasvanut! Verrattuna siihen, kun mä pelasin edellisin kerran täällä (2016–2017).
Joo! 2021 oli tietysti vielä koronavuosi, mutta kahtena viime vuonna faneja on oikeasti tullut enemmän! Mut kotikannatuksen lisäksi pitää nostaa yksi juttu: Kun menet pelaamaan vaikka Ouluun tai Kotkaan, niin siellä on suunnilleen täysi tupa, koska vastassa on HJK. On niin kiva pelata HJK:ssa, kun kaikki tykkäävät vihata sua ja voittaa juuri sut. Se on niin siisti asetelma ja antaa lisäbuustia myös vieraspeleihin. Ja lisäksi Klubin kannattajatkin ovat reissanneet joka paikkaan! Mikäs sen hienompaa.

Tiedän, että tämä kysymys on 21-vuotiaalle jopa vähän epäreilu, mutta kysyn silti, koska olet lähtökuopissa: Voisitko ajatella, että teet nyt pitkän ja menestyksekkään kierroksen maailmalla ja teet sitten ”Perpat”, eli palaat aikanaan kotiin ja kasvattajaseuraasi?
Kyllä mä ehdottomasti toivon, että näin kävisi! Mut samalla toki toivon, että se ei tapahtuisi kovin pian… Mutta kun sitten joskus on sen aika, niin toivon, että pääsisin vielä täällä pelaamaan viimeiset vuodet. 

Onnea maailmanvalloitukseen ja kiitos kaikesta, Masa!