Maalivahtivalmennuksen päällikön Marko Frantsin kiitokset
Frantsi koutsasi neljän vuoden ajan HJK Klubi 04:n, B-juniorien ja Akatemian maalivahteja.
Neljän vuoden ajan HJK:ssa Akatemian maalivahtivalmennuksen päällikkönä sekä maalivahtivalmentajana toiminut Marko Frantsi jatkaa uraansa muualla. Kahden pienen lapsen isä suunnittelee pitävänsä sapattivuoden valmentamisesta ja viettävänsä tulevan kauden koti-isänä.
Frantsin tuntevat tietävät, että kun miehelle antaa suunvuoron, muutaman kysymyksen ja mahdollisuuden kiitoksiin, lisäkysymyksiä ei tarvita. Annetaanpa siis Akatemian lisäksi HJK Klubi 04:n ja HJK:n B-nuorten maalivahtivalmentajana toimineelle ja alati hymyilevälle Frantsille puheenvuoro.
”Tulin Klubiin syyskuun alussa 2019, kesken Mikko Mannilan kauden. Sinä vuonna 04 jäi Kakkosen lohkossaan viidenneksi, mutta itselle oli tavallaan hyvä tulla mukaan kesken kauden: Ehdin tutustua ihmisiin, organisaatioon ja sen toimintatapoihin. Tulin FC Espoosta, ja täytyy myöntää, että steppi oli iso.
Maalivahvivalmentajat Tupe (Tuomas Peltonen), Dima (Dmitriy Chydaykin) ja Oso (Hautamo) olivat tehneet hyvää työtä, ja tiesin mihin olin tulossa, joten oli helppo lähteä jatkamaan ja kehittämään toimintaa. Oso jäi osa-aikaisena työparikseni. Hänestä on pelkkää hyvää sanottavaa: Oso suhtautuu lajiin intensiivisesti ja isolla intohimolla.
2020 Klubi 04:n valmennustiimi oli kova: Joonas Rantanen, Mikko Mannila ja Aleksi Lalli. Olin siinä aika oppipoikana: Valmensin ensimmäistä kertaa joukkueessa, joka hallitsi vahvasti palloa. Iso kiitos herroille, että jaksoivat – opin valtavasti. Emme hävinneet kaudella peliäkään ja nousimme Ykköseen. Pääsin myös Ville Wallénin kanssa välillä valmentamaan ensimmäistä kertaa liigajoukkueeseenkin. Iso opin paikka sekin.
2021 Ykkösessä oli tuloksellisesti erittäin haastava kausi, joka päättyi putoamiseen. Opin jälleen päävalmentajalta (Mika Väyrynen) paljon, etenkin pelaajien käsittelystä: Miten hän entisenä huippupelaajana osasi hypätä pelaajien saappaisiin ja otti pelaajat huomioon. Maalivahti Elmo Henrikssonille kausi oli ensimmäinen kokonainen miesten joukkueessa, ja hän vaikeuksista huolimatta kehittyi.
2022 Valmennustiimissä olivat uusina Miika Nuutinen (jolle annoin lempinimen Nuugelsmann) ja Henri Jussila. Ensimmäinen kausi oli tuloksellisesti vaikea, mutta – jälleen kerran – opin taas itse paljon, sillä nyt joukkue panosti totaaliseen pallonhallintaan ja linjojen läpäisemiseen yksi kerrallaan. Erikoistilanteista vastanneen Jussilan kanssa olimme taistelijapari, joka kävi todella intensiivisiä keskusteluja.
2023 oli sitten varmaankin tähänastisen valmennusurani hienoin. Toki tappioton kausi 2020 oli hieno sekin, mutta tänä vuonna hienot pelit Youth Leaguessa ja nousu Ykköseen olivat se kuuluisa kirsikka kakun päälle. Oli hienoa päättää aika HJK:ssa tällaiseen kauteen.
Akatemiassa vedin maalivahtien valmennustiimiä, jossa työskentelivät päätoimisesti Kalle Heltonen ja Juho Illi. Iso hatunnosto: Molemmilla on valtava työmoraali ja halu kehittyä ja oppia koko ajan. Mielestäni meillä oli erinomainen ilmapiiri: Pystyimme keskustelemaan ja haastamaan toisiamme jatkuvasti, mistä olen äärimmäisen kiitollinen. Saimme kehitettyä toimintaa jokaisella osa-alueella: Alkaen Akatemian nuoremmista veskareita jatkuen aina naisten Kansalliseen Liigaan ja Klubi 04:ään asti. Sekä pojissa että tytöissä maalivahdeilla on nyt yhtenäinen polku jolla edetä.
Omat kiitoksensa ansaitsevat B-nuoria valmentaneet, joiden kanssa sain tehdä töitä: Teemu Tavikainen, Jarkko Jokiranta, Mikael Forssell ja Kari Naakka. Sain kokea ja oppia, miten Suomen lupaavimpia nuoria koutsataan B-juniori-iässä. Rosterimme olivat todella kovia. Tuloksellisena huippuna oli tietysti viime vuoden mestaruus, joka avasi tietä tämän vuoden Youth League -peleihin.
Erityiskiitokset menevät osa-aikaisina joukkueenjohtajina toimiville Raine Kuusistolle ja Petteri Jutilalle. He tekevät fantastista työtä. Ja tietenkin haluan kiittää kaikkia maalivahteja, joiden kanssa yhdessä tehtiin hommia. Uskon, että pystyin jotain jättämään heille niin sanotusti sukanvarteen. Erityisesti jää mieleen seuran oman kasvatin Jaaso Jantusen siirto Bundesliiga-seura Freiburgiin. Toivotan kaikille veskareille kaikkea hyvää kentillä ja elämässä ja seuraan suurella mielenkiinnolla urien etenemistä.
Kollektiivisesti haluaisin vielä kiittää kaikkia muita kenen kanssa sain HJK:ssa tehdä töitä ja tutustua. Seurassa tehdään hommia isolla työmoraalilla ja halulla viedä Klubia eteenpäin. Oli kyse sitten lasten kaupunginosajoukkueista, viestinnästä tai fyysisestä valmennuksesta, mistä vain. Kohtasin erittäin mageita tyyppejä ja hienoja ihmisiä.
Ihmisiä tulee ikävä, mutta nyt on silti oikea hetki pitää sapattivuosi valmentamisesta, viettää laatuaikaa kotona ja katsoa, mitä työelämä tuo seuraavaksi tullessaan.”
Iso kiitos myös itsellesi, Marko!
