Millaista oli pelata miesten joukkueessa 13-vuotiaana, Jakob Tånnander?

”Jaakoppi” opiskelee insinööriksi, ääntää hyvin suomea ja kertoo helsinkiläisen suosikkiravintolansa.

HJK haluaa tällä kaudella tehdä pelaajiaan tutummiksi katsojille. Julkaisemme kauden aikana jokaisesta pelaajasta sekä pidemmän katsauksen näiden aiempaan uraan että syvemmälle pelaajan henkilökohtaiseen elämään pureutuvan haastattelun.

Tällä kertaa leppoisaan piinapenkkiin istahti maalivahti Jakob Tånnander, jota jututtivat viestinnän trainee Vertti Karjalainen sekä viestintäkoordinaattori Pauli Pekkanen.

Moro Jakob! Tämän haastattelun ideana on esitellä sinut paremmin HJK-kannattajille. Ruvetaanko hommiin?

Joo, loistava idea! Meillä ei ole ollut mitään tällaista ennen. Olen ollut HJK:ssa kaksi vuotta, ja minusta tuntuu, etten ole ollut kunnolla vuorovaikutuksessa fanien kanssa – paitsi sen verran, että he näkevät minut kentällä pelaamassa. Mukavaa, jos he tutustuvat minuun vähän paremmin! 

Missä aloitit jalkapallon?

Tulen pienestä Dalbyn kylästä Malmön ulkopuolelta. Yleensä esittelen olevani Malmöstä, koska ihmiset eivät tiedä Dalbyä. Aloitin pelaamaan Dalbyssä neljävuotiaana ja pelasin siellä 14-vuotiaaksi asti. Pelasin ensimmäisen kauteni miesten sarjoissa 13-vuotiaana, kun pelasin Ruotsin 8. divarissa, vaikka olin vasta lapsi. Ajatus siitä tuntuu oudolta näin jälkeenpäin, mutta hauskaa se oli. 

Niihin aikoihin aloin käydä myös Malmö FF:n järjestämää koulua, joten pääsin päiväsaikaan treenaamaan heidän junnujoukkueidensa kanssa. Iltaisin palasin Dalbyyn harjoittelemaan oman joukkueeni mukana. Sen jälkeen pelasin yhden kauden Ruotsin alle 19-vuotiaiden korkeimmalla tasolla Lunds BK:ssa, kunnes 15–16-vuotiaana siirryin pysyvästi Malmö FF:ään. Minulla oli siellä pari lainapestiä, joiden jälkeen tulin HJK:hon juuri, kun olin täyttämässä 20. Sellainen on jalkapallotaustani pähkinänkuoressa. 

Minkälaista oli pelata miesten kanssa 13-vuotiaana?

Olen aina ollut pitkä ja vahva ikäisekseni, mutta nyt sitä ajatellessa tajuaa olleensa vasta lapsi – ei 13-vuotiaiden voi odottaa kilpailevan aikuisia vastaan. Silloin sitä ei kuitenkaan ajatellut, nautin vain jalkapallon pelaamisesta. Ei minulle tultu heittämään läppää pukuhuoneessa, mutta ihmiset olivat mukavia ja pitivät minusta huolta. Jos joku tuli tönäisemään minua pelissä, joukkueeni tuli väliin ja suojeli minua. 

Kertoisitko perheestäsi?

Minulla on kaksi vanhempaa sisarusta, isoveljeni pelasi myös jalkapalloa. Pelasimme samassa joukkueessa, Lunds BK:ssa, hänen ollessaan 19-vuotias, mutta hän lopetti keskittyäkseen opintoihinsa. Isosiskoni laji oli TeamGym, mutta hän taas joutui lopettamaan polvivaivojen takia ja opiskelee nykyään lääkäriksi. Äitini on opettaja ja isäni liikemies. 

Perheessäsi tunnutaan arvostavan koulutusta, sillä opiskelet itsekin jalkapallon ohella?

Joo, opiskelen Lundin yliopistossa insinööriksi (Mechanical Engineering). Olen opiskellut kaksi ja puoli vuotta, joten lähestyn kanditutkintoa. 

Ovatko opinnot sinulle vaikeita?

Vaikein asia tämän hetken opinnoissani on logistiikka, koska kouluni on Ruotsissa. Korona-aikana kaikki oli netissä, mutta nyt kun asiat palaavat ennalleen, opinnot vaativat läsnäoloa. Esimerkiksi kokeet pidetään nyt kampuksella, mikä aiheuttaa minulle päänvaivaa. 

Tätä on varmasti liian aikaista kysyä, mutta mitä haluaisit tehdä urasi jälkeen? Jotain opintoihisi liittyvää?

En tiedä, ehkä. Koulutukseni on aika laaja, se valmistaa moniin eri ammatteihin. Minua voisi kiinnostaa esimerkiksi tuotekehitykseen liittyvät työt, niitä voisi mahdollisesti yhdistää myös jalkapalloon. Olen kuitenkin vasta jalkapallourani alussa, joten en osaa sanoa vielä.

Millaista oli pelata Malmö FF:ssä? Se on yksi pohjoismaiden suurimmista seuroista, jos ei suurin. 

Malmö FF on läsnä kaikkialla kaupungissa, koko kaupunki identifioituu seuraan – Malmö FF ja Malmön kaupunki ovat tavallaan toistensa synonyymejä. MFF on Malmön ainoa jalkapalloseura, joten pelaajana edustat koko kaupunkia, kun taas Helsingissä ja monissa muissa suurkaupungeissa on useita seuroja. Sen myötä kaikki Malmössä kannustavat sinua mutta myös vaativat sinua voittamaan joka vuosi. Siinä suhteessa MFF:ssä pelaaminen on samanlaista kuin HJK:ssa – mestaruus on pakko voittaa. 

Pelasitko koskaan Malmön edustusjoukkueessa?

En ikinä virallisessa ottelussa. Olin osa edustusjoukkuetta kahden vuoden ajan, mutta pelini pelasin lainajaksoilla muualla. Olisi hienoa palata sinne jonain päivänä, koska se on kotikaupunkini, mutta koskaan ei tiedä, minne jalkapallo vie. Haluan voittaa toisen mestaruuteni Klubissa ensin! Oli todella erityinen hetki kohdata Malmö FF viime kaudella Mestarien liigan karsintaottelussa.

Miksi siirryit Suomeen?

Sopimukseni Malmön kanssa loppui, ja koin sen olevan mahdollisuus testata jotain uutta. Päädyimme jotenkin keskusteluihin HJK:n kanssa. Tulin tänne katselemaan paikkoja ja treenasin vähän joukkueen kanssa, minkä jälkeen allekirjoitimme sopimuksen. 

Miten kuvailisit itseäsi persoonana?

Positiivinen, kunnianhimoinen, aika sosiaalinen ja avoin.

Kunnianhimosta puheen ollen, millaisia tavoitteita sinulla on?

Ruotsin A-maajoukkue! Se on suurin tavoitteeni pitkässä juoksussa. Kuten jo mainitsin, tällä kaudella haluan voittaa Veikkausliigan ja päästä Eurooppaan. 

Sinulla oli jo viime kaudella kovaa kilpailua peliajasta Hugon (Keto) kanssa ja tällä kaudella Conorin (Hazard) kanssa, miten näet kilpailutilanteen?

Seuralle se on hyvä. Jos toiselle käy jotain, vaikkapa loukkaantuminen, on toinen vaihtoehto. Henkilökohtaisesti se on sekä hyvä että huono juttu. Ideaalitilanteessa pelaisi kaikki ottelut, mutta samaan aikaan kilpailu puskee sinua kehittymään, sillä muuten et pääse pelaamaan.

Millaista on ollut pelata Suomessa?

Sanoisin, että Ruotsin liiga on tasoltaan parempi, koska siellä on enemmän resursseja. Olen silti nauttinut jalkapallosta täällä paljon! Pelityyli on täällä samanlainen kuin Ruotsissa, ja ilmapiiri on mukava, sillä tuntuu kuin kaikki pelaajat tuntisivat toisensa. 

Minkälaisia eroja Suomen ja Ruotsin välillä on jalkapalloperspektiivistä?

Suurin ero on jalkapallokulttuuri, joka on paljon vahvempi Ruotsissa kuin Suomessa. Huuhkajien ympärillä näkee, että kulttuuri on nousussa, mutta Veikkausliigassa se ei näy. Ruotsissa kiinnostus Allsvenskania kohtaan on valtava. Fanikulttuuri on juurtunut syvemmin ruotsalaiseen yhteiskuntaan kuin suomalaiseen.

Olemme ihailleet Ruotsin fanikulttuuria myös harjoitusotteluissa kauden alla. Erot Suomen ja Ruotsin välillä kärjistyvät varsinkin harjoituskaudella…

Joo, nimenomaan. Mutta mielestäni pelkästään kannattajat eivät luo kulttuuria. Jos harjoituspelit pelataan kello 15 keskiviikkoisin [haastattelu tehtiin IFK Mariehamn-harjoitusottelun jälkeisenä päivänä, toim.huom.] fanien on hankala päästä paikalle.

Entä miten vertaisit Suomea ja Ruotsia kentän ulkopuolella?

Olen asunut Suomessa vain pandemia-aikana, sillä kaksi viikkoa Suomeen muuttoni jälkeen alkoi lockdown. Osaan kertoa vain millaista täällä on ollut korona-aikana, eli vertailu on epäreilua. Olen kuitenkin nauttinut elämästä Suomessa myös kentän ulkopuolella – muuten en olisi enää täällä. Minulla on suomalainen tyttöystäväkin!

Vau! Puhuuko hän ruotsia?

Hän puhuu hyvää ruotsia mutta on ujo puhumaan sitä – se vaikuttaa olevan yleistä suomalaisten keskuudessa. Puhun hänelle kotona ruotsia, jota hän ymmärtää, mutta vastaa englanniksi. Puhumme kotona enimmäkseen englantia, mutta tavoitteemme on puhua vain suomea tai ruotsia vuoden loppuun mennessä. Sen takia saatamme käyttää kaikkia kolmea kieltä yhdessä lauseessa, mutta ymmärrämme silti toisiamme, mikä on aika hauskaa. 

Entä sinun suomen kielen taitosi?

Se kehittyy koko ajan. Sanoisin, että pärjään suomen kielellä, mutta en pysty käymään kunnollista keskustelua suomeksi. 

Mitä kieltä käytät ruokakauppaan mennessä?

Yleensä käytän englantia, koska kaikki puhuvat sitä. Kerran myyjä ei puhunut englantia eikä ruotsia, joten piti käyttää suomea, ja se toimi! Se ei ollut kaunista, mutta hän ymmärsi, mitä halusin. Niin kuvailisin suomen taitoani: se ei ole kaunista, mutta toimii – ainakin joskus. Suomalaiset ovat sanoneet, että ääntämiseni on kyllä hyvää. En vain osaa tarpeeksi sanastoa, joten minulla on vaikeuksia ilmaista itseäni oikealla tavalla.

Se on totta – kun vaihdoimme ennen haastattelua pari sanaa suomeksi, äänsit todella hyvin! Mitä teet vapaa-ajallasi?

Opiskelu vie paljon vapaa-aikaani, mutta sen lisäksi tykkään ulkoilla ja olla luonnossa – etenkin kesällä. Lapsena kävimme perheeni kanssa vaeltamassa Norjan ja Ruotsin vuorilla miltei joka vuosi. Seuraan myös Formula 1:stä ja muutamaa muuta urheilulajia.

Formulakausi alkaa tulevana sunnuntaina [kauden avauskisa ajetaan päivä ennen tämän haastattelun julkaisua, toim.huom.], kuka voittaa F1-mestaruuden tällä kaudella?

Mahdotonta sanoa uusien sääntömuutosten takia, mutta toivon, että Lewis Hamilton voittaa. Tykkään myös Lando Norrisista. Tuo kaksikko on suosikkini. 

Entä mitä muita urheilulajeja seuraat. Ehkä jääkiekkoa?

Olen Etelä-Ruotsista, ja siellä ei ole jäätä, joten en seuraa jääkiekkoa. Nyt talvella katsoin paljon olympialaisia, erityisesti alppihiihtoa.  

Missä päin Helsinkiä asut?

Muutin juuri isompaan asuntoon Meilahden ja Pikku-Huopalahden välissä, mutta sitä ennen asuin kaksi vuotta Ullanlinnassa. Helsinki on kaunis kaupunki, ja täältä löytyy kaikki, mitä tarvitsee. Luonto on läsnä joka paikassa: Ullanlinna oli lähellä merta sekä Kaivopuistoa, ja uusi asuntoni on lähellä Keskuspuistoa. 

Miro (Tenho) paljasti, että tykkäät kokata. Pitääkö tämä paikkansa?

Joo, se ei ole salaisuus. Minulla on Instagramissa oma tili ruuanlaitolle, tosin vain omaksi huvikseni. Jotkut perheenjäsenet ja ystävät seuraavat sitä, ja ilmeisesti muutama fanikin on löytänyt sen. Ruuanlaitosta kiinnostuneet joukkuekaverini alkavat valittamaan, jos en ole postannut hetkeen ja käskevät päivittämään uutta sisältöä. Kanavan nimi on matdjungelen, se tarkoittaa ruokaviidakkoa ruotsiksi. 

Mikä on bravuurisi?

Hmm… tein tosi hyvää risottoa toissapäivänä. Tykkään tehdä myös lasagnea, vaikka se viekin tosi paljon aikaa. Rakastan kunnolla tehtyä lasagnea, varsinkin toisena päivänä sen oltua yön yli jääkaapissa!

Käytkö paljon ravintoloissa?

Jonkin verran on tullut käytyä ravintoloissa, ja pakko sanoa, että Helsingissä on todella hyviä ravintoloita. Nautin kuitenkin ruuanlaitosta myös kotona. Käyn sen verran harvoin, että tuntuu aina erityiseltä mennä ravintolaan syömään. Ulkona syödessä tykkään testata uusia paikkoja, joten käyn vain harvoin samassa ravintolassa syömässä. 

Mikä on suosikkiravintolasi Helsingissä?

Olen ollut muutamassa tosi hyvässä, mutta paikka, jossa olen käynyt kaksi kertaa – mikä on omissa papereissani suuri kunnianosoitus – on Ravintola Nokka Katajanokalla. Se oli melkein tyhjä, kun kävin siellä, joten tuli hieman yllätyksenä, kuinka hyvää ruoka todella oli.

Mikä on suosikkiruokasi Ruotsista? 

Rehellisesti: Ruotsista tai muista Pohjoismaista ei tule kovin kiinnostavaa ruokaa, mutta hyvillä lihapullilla ei voi mennä pieleen! Testasin Kuopiossa kalakukkoa, se ei ollut minua varten.