Oletko luonnostasi johtajatyyppiä, Miro Tenho?

Klubin kapteeni tavoittelee avauksen paikkaa maajoukkueessa ja nauttii ruuanlaitosta.

Miro Tenho - HJK Helsinki. Photo: © Jussi Eskola

HJK haluaa tällä kaudella tehdä pelaajiaan tutummiksi katsojille. Julkaisemme kauden aikana jokaisesta pelaajasta sekä pidemmän katsauksen näiden aiempaan uraan että syvemmälle pelaajan henkilökohtaiseen elämään pureutuvan haastattelun.

Card 15 Tenho

Traineemme Vertti Karjalainen ja Toni Vikgren haastattelivat HJK-kapteeni Miro Tenhoa päivää ennen Huuhkajien joukkueen julkistusta. Tenho analysoi pitkässä haastattelussaan muun muassa omaa urapolkuaan ja kapteeniutta yleisesti.

Kertoisitko omasta taustastasi?

Aloitin futiksen nelivuotiaana kaarinalaisessa kyläjoukkueessa nimeltä Koriston Nappulat. En välttämättä aluksi ollut siitä edes niin innoissani, äiti ja isä veivät minut sinne. Kaverini pelasivat siellä myös, mutta olihan se siinä vaiheessa vielä enemmän leikkimistä.

Kun ikää alkoi tulla enemmän, kyläjoukkueet yhdistettiin, ja edustusjoukkueemme oli Kaarinan Nappulat – sinne valittiin kyläjoukkueiden parhaat. Se oli ensimmäinen kunnon joukkueeni, jonka kanssa kiersimme ainakin Suomessa pelaamassa.

Seuraavana vuorossa olikin Kaarinan Pojat. Sinne siirryttiin, kun nappulaikäluokat loppuivat. Nykyään se taitaa tapahtua vielä aikaisemmin kuin ennen – tuntuu, että kaikilla on nykyään todella nuorena jo edustusjoukkue.

KaaPon jälkeen kiertelin siellä sun täällä. Vaihdoin pelaamaan toiseen kaarinalaiseen joukkueeseen, Kaarinan Reippaaseen, jossa pelasin pari kautta. Sitten siirryin muutaman muun kanssa Piikkiön Palloseuraan. Piikkiö on todella pieni paikka siinä lähellä ja kuuluu nykyään Kaarinaan. Kanssani sinne siirtyi esimerkiksi Elmeri Eronen, joka pelaa nykyään lätkää Tepsissä. Hän oli silloin kova tekijä myös futiksessa.

Kävimme PiPS:n kanssa Kai Pahlman -turnauksessa, jonka jälkeen kaikki kaarinalaiset joukkueet yhdistyivät, ja meistä tuli FC Kaarina. Pelasin siellä B-ikäisenä, ja taisimme voittaa SM-hopeaa. Meillä oli hyvä joukkue, koska oman ikäluokkani lisäksi myös ”ysikutoset” olivat hyviä, he olivat voittaneet Kai Pahlmanin edellisenä vuonna. On käynyt tuuri, että olen saanut pelata niin hyvän ikäluokan kanssa. Kaarinassa tehtiin hyvää duunia sen eteen – ja tehdään varmasti edelleen.

Olin siirtymässä FC Kaarinan B-pojista KaaPon edustukseen, joka pelasi silloin Kolmosessa. Eivät ne niin tasokkaita pelejä olisi olleet, mutta olisin kuitenkin päässyt pelaamaan nuorena miesten kanssa. Kävin siihen aikaan lukiota Kaarinassa, ja olisin kaivannut lisäharjoituksia aamulle. Oma kouluni oli kuitenkin todella tavanomainen lukio, siellä ei ollut mahdollisuutta sellaiseen. Soittelin itse Turun suuntaan ja kyselin mahdollisuutta päästä joihinkin aamutreeneihin. Koin, etten saanut Kaarinassa tarpeeksi harjoitusta verrattuna muihin ikäluokkani koviin nimiin.

Sain luvan liittyä TPS:n järjestämiin aamutreeneihin Turussa. Tiputin joitain kurssejani pois, jotta ehtisin treenaamaan, ja pidensin lukioni neljään vuoteen. Tommi Pikkarainen veti aamutreenejä silloin, ja suoriuduin siellä todella hyvin. Hän kysyi minua pelaamaan TPS:n reservijoukkueeseen, Åbo IFK:hon, joka pelasi Kakkosessa.

Sain KaaPolta heti luvan lähteä ylemmäs, joten en pelannut siellä lopulta ollenkaan. He eivät halunneet olla kehitykseni esteenä. Olin silloin 18-vuotias ja pelasin Åbossa jokaisen matsin, kun olin pelikunnossa. Minulla oli yksi vähän pidempi loukkaantuminen kauden aikana. Pelasimme hyvää futista, ja nousin seuraavaksi kaudeksi Tepsin edustukseen. Siellä oli aluksi Rapa (Marko Rajamäki) valmentamassa, ja sitten Mika Laurikainen tuli hänen tilalleen.

TPS:llä oli silloin talousvaikeuksia, joten sinne ei hankittu mitään kokeneita liigapelaajia, vaan mentiin melko nuorella porukalla. Pääsin pelaamaan noin 30 matsia, mikä oli todella hyvä juttu sen ikäisenä, 19-vuotiaana. En odottanut niin suurta vastuuta, olin kuitenkin tullut organisaatioon vasta edellisenä vuonna.

Kausi oli vaikea: hävisimme paljon pelejä ja tipuimme liigasta. Pelasin kuitenkin mielestäni ihan hyvin ikäisekseni, vaikka totta kai virheitäkin tuli. Sain silloin ensimmäistä kertaa luotua nimeä. En siirtynyt kauden jälkeen mihinkään, vaikka tipuimmekin. Ajattelin, että on tärkeintä saada paljon peliaikaa, koska olin edelleen nuori.

Pelasimme Ykkösessä hyvin: olimme ensimmäisellä kaudella kolmansia, sitten toisia ja kolmantena vuonna nousimme suoraan liigaan. Tipuimme taas kauden jälkeen, ja ajattelin, että voisi olla oikea aika vaihtaa maisemaa. No, maisemanvaihdos tarkoitti lopulta siirtoa FC Interiin.

Päätös oli raskas, koska olin ollut pitkään TPS:ssä, ja kuuluin siellä kapteenistoon. Stressasin sitä, vaikka yleensä en ota stressiä mistään. Soittelin silloin Jukka Lehtovaaran kanssa, sillä hän oli tehnyt saman siirron aiemmin. Kyselin, miten hän oli käsitellyt asiaa, ja Jukalta sain hyviä neuvoja. Hän sanoi, että se on kuitenkin ammattini – minun ei pitäisi miettiä liikaa muiden mielipiteitä. Minua kiinnosti Interin silloinen projekti, José Riveiro oli tullut sinne valmentajaksi.

Lopulta se on ollut yksi urani parhaita siirtoja. Pelasimme hyvää futista, pääsin pelaamaan paljon ja opin ”Riveltä” erilaista näkökulmaa jalkapalloon. Sitten siirryin tänne HJK:hon.

Melkeinpä kaikki Turun seudun seurat olet näköjään kolunnut läpi. Millaista oli nousta kaarinalaisesta pikkuseurasta isoon organisaatioon? Minkälaisia eroja huomasit?

Ensinnäkin muutoksen huomasi siinä, että valmentajia oli heti paljon enemmän. Pystyimme sen ansiosta keskittymään paljon enemmän taktisiin asioihin, sellaisessa eron huomasi. Suurin muutoshan oli se, että uskalsin soittaa sinne ja kysyä, pääsisinkö aamutreeneihin. Se aukaisi minulle ovet.

Miro Tenho - HJK Helsinki. Photo: © Jussi Eskola
HJK vs Malmö 27.7.2021

Onko futis ollut aina tavoitteellista, vai missä vaiheessa ajattelit, että tämä kortti täytyy katsoa?

Aika myöhään. Pelasin aiemmin siksi, että se oli pirun kivaa. Kaikki kaverini, jotka ovat edelleen parhaimpia kavereitani, pelasivat myös pitkään kanssani Kaarinassa. Kun pääsin 15-vuotiaana ensimmäistä kertaa Tähtitarha-tapahtumiin, tuli sellainen fiilis, että osaan pelata futista muidenkin mielestä. Pelasin muuten silloin vielä keskikentällä.

Ajattelin aluksi, että haluan vain treenata lisää – en ajatellut, että minusta tulisi ammattilainen. Åbossa aloin miettiä sitä oikeasti, koska pääsin pelaamaan, ja pelit sujuivat hyvin. Se oli hyvä ympäristö: esimerkiksi loukkaantumiseni aikana sain paljon apua ja pystyin sen aikana kasvattamaan lihasmassaa. Tavallaan se loukkaantuminen teki loppupeleissä hyvää, koska sain kasvatettua itseni mieheksi, en ollut enää pieni poika.

Mainitsit pelanneesi keskikentällä. Oletko pelannut muitakin pelipaikkoja?

Olen tullut koko ajan kärjestä alaspäin, toivottavasti en enää veskariksi joudu. Olin keskikentällä aika kauan, mutta nuorempana pelasin kärjessä. Olin silloin todella nopea – en tiedä, mitä on tapahtunut! En tosin vieläkään mikään hidas ole. PiPS:ssä meillä lähti yksi turnaus huonosti käyntiin, joten valmentajamme Ari Lahti tiputti minut ja keskikenttäparini toppareiksi. Voitimme loput pelit, ja siitä lähtien olen ollut toppari.

Eri pelipaikat vaativat erilaisia ominaisuuksia. Miten omat vahvuutesi ovat kehittyneet tai muuttuneet vuosien varrella?

Olen aina tykännyt siitä, että minulla on pallo jalassa ja saan avata peliä. Totta kai topparina tehtäväni on myös estää maaleja. Muistan varhaisilta TPS-ajoiltani, että jos sain matsissa esimerkiksi pelattua pari kertaa hienosti kärjelle jalkaan, ajattelin pelanneeni hyvin – vaikka olisimmekin hävinneet ottelun ja päästäneet useampia maaleja.

Tykkään edelleen pallollisesta pelistä, mutta nykyään keskityn paljon enemmän oman maalin suojelemiseen kaikin keinoin. Ensin hoidetaan se, ja vasta sen jälkeen mietitään, mihin pallo pelataan seuraavaksi. Puolustuspelaamiseni on kehittynyt iän myötä, ja pidän sitä nykyään vahvuutenani.

Tukeeko kolmen topparin linja vahvuuksiasi?

Joo, siinä saa ehkä enemmän palloja kuin neljän linjassa. Pelasin Interissä ensimmäistä kertaa kolmen linjalla ja tykkäsin siitä tosi paljon. Olimme paljon pallossa ja hallitsimme pelejä. Ei ole kuitenkaan suurta merkitystä, pelaammeko kolmen vai neljän linjalla.

Pelasitte Artun (Hoskonen) kanssa Interissä. Hän kertoi meille, että pelaa mieluiten keskitopparina. Entä sinä?

Interissä pelasin aika paljon oikealla – joskus vasemmallakin – mutta en ollenkaan keskellä. Täällä taas pelaan keskellä. Ehkä se on sitäkin, että nykyään on oikeasti se linjan viimeinen lukko, aiemmin oli enemmän pallollista vastuuta. Onhan sitä toki keskelläkin, en sitä sano.

Keskimmäinen toppari on kuitenkin se, joka pystyy vielä turvaamaan laitatoppareiden selustan. Roolit ovat hieman erilaiset, tykkään kummastakin. Laidoilla on enemmän hyökkäysvastuuta, kun taas keskellä johtaa koko palettia: se on ikään kuin liberona pelaamista. Linja täytyy tietysti pitää, mutta olet vastuussa kavereiden selustasta, sillä näet kentän niin hyvin.

Oliko sinulla Interin jälkeen muitakin vaihtoehtoja? Miksi valitsit juuri HJK:n?

Toinen vaihtoehtoni olisi ollut jääminen Interiin. Klubin kiinnostus tuli vähän puskista, ja totta kai se kiinnosti. Olin tosin juuri saanut vahvan aseman Interissä ja päässyt pelaamaan – nyt kaikki täytyi rakentaa taas uudestaan. Klubi on Suomen suurin seura, ja sitä seurataan muuallakin kaikista eniten. Sitäkin piti miettiä, että jos joskus haluaa eteenpäin, niin varmasti Klubista on paras sauma siihen. Sekin painoi paljon vaakakupissa.

Mielestäni siirto Klubiin oli silloin sopiva steppi, olen muutenkin ottanut aina hyviä steppejä urani aikana. Urapolkuni on ollut hieman erilainen, olen kuitenkin suhteellisen vanha – tai en nyt vanha, mutta en ole ollut nuorena mikään huippulupaus. Olen noussut ihmisten tietoisuuteen vasta viime vuosina. Monet varmaan ajattelivat, että kuka tämä kaveri oikein on, ja että olen varavaihtoehto, kun tulin tänne. Halusin kuitenkin haastaa itseäni ja olen omalla duunillani noussut nykyiseen asemaani.

Miro Tenho - HJK Helsinki. Photo: © Jussi Eskola
Miro Tenho maalineossa Malmö-matsissa 27.7.2021

Miten olet kotiutunut Helsinkiin?

Tosi hyvin. Ainoa tylsä juttu on ollut se, että korona on ollut käytännössä koko ajan läsnä täällä ollessani. Sen takia en ole pystynyt tekemään niin paljon asioita kuin olisin halunnut. Asustelin Hakaniemessä aluksi vuokralla, mutta myöhemmin ostin kämpän itselleni.

Olen tykännyt Helsingistä. Vaikka olenkin Kaarinasta lähtöisin, se on niin Turun vieressä, että pidän itseäni kaupunkilaisena. Helsinki tuntui aluksi isolta, mutta ei se loppupeleissä edes ole niin iso. Täällä on paljon tekemistä, ja olisi vielä enemmän ilman koronaa. Tykkään käydä syömässä lounasta ulkona ja kahvittelemassa.

Mies voi lähteä Turusta, mutta Turun murre ei selvästi lähde miehestä.

Se ei lähde. Huomaan sen itsekin välillä joissain haastatteluissa, herranjumala miltä se kuulostaa! Huomaan puhuessani jollekin joukkuekaverille, että yritän jättää niitä pahimpia turulta kuulostavia sanoja pois, mutta tällaisessa tarinankerronnassa sen kyllä kuulee.

Arttukin sanoi haastattelussaan, ettei kopissa muuten kuulu murretta, paitsi sinun puheesi.

Luulen että Riku ja Roope (Riskin veljekset) ovat olleet niin kauan pois sieltä, että se on vähän kadonnut. Kun tulin tänne, Riku sanoi, että minun kanssani puhuessa hänenkin murteensa alkaa palailla. Ei sitä kuitenkaan heistä huomaa. Itsestäni huomaan sen kyllä. Kerran yhdessä kouluprojektissakin taisin loppukevennykseksi pahoitella erityisen pahasta Turun murteesta. Opiskelen Turun AMK:ssa liiketalouden tradenomiksi futiksen ohella.

Mainitsit olleesi kapteenistossa jo Turussa ja nyt täällä. Oletko luonnostasi johtajatyyppiä?

Tepsissä oli silloin niin nuoria pelaajia, että valinta tuli enemmän sen mukana, että olin ollut siellä vähän pidempään kuin jotkut muut, ja muut pelaajat tykkäsivät minusta. En kokenut olevani silloin erityisen johtava pelaaja. Pelaamisella pystyin ehkä jossain määrin johtamaan, mutta en ottanut muuten mitenkään vastuuta. Silloin siellä olivat onneksi Räpy (Sami Rähmönen) ja Hyyrysen Mikko, he olivat vahvoja persoonia kopissa, joten ei silloin tarvinnutkaan tehdä niin paljon työtä varakapteenina.

En todellakaan ajatellut, että nousisin Klubissa niin nopeasti tällaiseen asemaan, vaikka tietysti luotan omiin taitoihini. Tulin tänne aika nimettömänä mutta huomasin nopeasti, että muut pelaajat arvostivat sitä, mitä tein kentällä ja millainen ihminen olen. Sen varaan olen pystynyt rakentamaan ja kasvattamaan rooliani.

Ennen viime kautta meiltä lähti paljon vahvoja persoonia: Rade (Rasmus Schüller), Ferhan (Hasani), Niko (Nikolai Alho) ja muita. Siihen jäi iso tyhjiö, joka piti täyttää. Minunkin piti vain kasvaa siihen rooliin. Dani (Daniel O’Shaughnessy) ja Markus (Halsti) auttoivat ja tukivat siinä paljon.

En vieläkään ole kentän äänekkäin pelaaja tai pukukopin motivaatiopuhuja, eikä minusta sellaista saakaan. Koen, että johdan esimerkillä – pelaajat luottavat minuun sekä kentällä että sen ulkopuolella ja kuuntelevat mielipiteitäni. Kohtelen kaikkia hyvin ja tasapuolisesti.

Nousu varakapteenista kapteeniksi tuo lisää vastuuta, nyt täytyy olla entistä jämäkämpi. Siinä olen onnistunut kehittymään, ja vaadin muilta enemmän kentällä. En kuitenkaan edes yritä muuttaa itseäni huutajaksi ja meuhkaajaksi – on väärä ajatustapa muuttaa itseään täysin kapteenin roolia varten. Täytyy miettiä syitä, miksi sinut on valittu siihen rooliin ja tehostaa niitä ominaisuuksia.

Sanoit, että muut pelaajat tykkäävät siitä, millainen ihminen olet. Millainen siis olet?

Tuntuu, että jokainen on sanonut teille olevansa rauhallinen, mutta olen oikeasti tosi rauhallinen. Olen sitä naureskellutkin, kun kaikki ovat vastanneet niin – ja nyt sitten vastaan niin itsekin. Se on silti ensimmäinen adjektiivi, jolla kuvailisin itseäni, vaikka se kuulostaakin tylsältä. Olen myös helposti lähestyttävä, en oikein osaa sanoa, miksi. Tiedän, että jätkät tykkäävät kuunnella mielipiteitäni ja pystyvät sanomaan minulle myös omat näkemyksensä. Sitä kautta olen saanut luottamusta.

Kuvaile vähän pukukoppianne – millainen meininki kopissa on?

Todella hyvä, uudet pelaajat ovat tulleet hienosti sisään. Fabi (Fabian Serrarens) ja Conor (Hazard) ovat vahvasti esillä, mikä on hyvä asia: se innostaa suomalaisetkin puhumaan enemmän. Vaikka me suomalaiset osaammekin olla hiljaisia ja rauhallisia, yhdessä puhuminen tiivistää koko porukkaa. Kielitaitokin kehittyy samalla, kun puhumme paljon englantia. Alkuun oli kyllä tekemistä Conorin irkkuaksentin kanssa, mutta korva tottui siihen nopeasti.

Millaista kopissa on esimerkiksi juuri ennen ottelua?

Silloin on itse asiassa aika hiljaista, jotkut heittävät musat korviinsa, ja muutenkin kaikki tekevät omia juttujaan.

Mitä itse puuhailet ennen matsia?

Menen yleensä Tepi Taipaleen (fysioterapeutti) huoneeseen juttelemaan ja juomaan kahvia – en vaadi omaa rauhaa muuten kuin ehkä muutama minuutti ennen matsin alkua. Ei ole mitään vakiorutiinia, otan vain rennosti. Joskus sitä saattaa tietysti ajatella, että niillä pelaa tuollainen kärki, mutta yleisesti en ajattele mitään kummallista.

Miro Tenho - HJK Helsinki. Photo: © Jussi Eskola
Miro Tenhon maali Kuopiossa ratkaisi HJK:lle 31. Suomen mestaruuden.

Kuulimme, että olet tällä hetkellä intissä?

Pitää paikkansa, Santiksen urheilukoulussa ollaan. Menen keskiviikkona palauttamaan kamat ja pääsen pois ensi viikolla.

Miten sen suorittaminen on sujunut?

Se on mennyt itse asiassa yllättävänkin hyvin. Syy siihen, miksen ollutkaan mennyt sinne aiemmin, oli juuri se, että olen hirveästi miettinyt sen vaikutusta futikseen. Osittain myös koronan vuoksi inttini on sujunut vielä paremmin, en ole joutunut antamaan yhtään periksi futiksen suhteen. Olen ollut tyytyväinen, mutta suosittelen kuitenkin suorittamaan sen ennen kuin tulee 26 mittariin. Se on kuitenkin pakko jossain vaiheessa suorittaa, ei siinä muu auta.

Olet päässyt viime aikoina mukaan maajoukkueympyröihin ja olet nytkin tuoreimmassa joukkueessa mukana. Miskakin (Ylitolva) sai kutsun Huuhkajiin – mitä kommentteja kapteenilla on nuoresta tulokkaasta?

Aika hienosti kaveri on tullut sisään. Todennäköisesti kukaan meistä ei tiennyt, kuka hän edes oli ennen tänne tuloaan – korkeintaan sen, että hän pelasi viime kaudella RoPS:ssa. Ennakkoluulottomasti tullut mukaan joukkueeseen, ja sekä treenit että matsit ovat menneet hänellä pirun hyvin.

Miska on ikäisekseen todella fyysinen ja vahva, hän ei anna siinä yhtään tasoitusta. Hän on päässyt nopeasti sisään joukkueen pelitapaan, mikä on varmasti näkynyt peleissäkin. Hieno tarina kaiken kaikkiaan. Hyvä sauma päästä näyttämään osaamistaan maajoukkueessa, siellä ei ole hirveästi pelaajia hänen paikalleen.

Sait ensimmäisen maajoukkuekutsusi viime marraskuussa. Oliko se tavoitteenasi viime kaudella?

Joo, minut kutsuttiin silloin otteluihin Ranskaa ja Bosniaa vastaan, kun Juhani (Ojala) joutui jäämään loukkaantumisen vuoksi pois. Onhan se ollut tavoitteeni, mutta en ollut sitä sen enempää miettinyt – maajoukkueessa oli sillä hetkellä aika paljon toppareita. Viime kaudella aloin ajattelemaan, että olen varmasti ainakin lähellä maajoukkuepaikkaa, mutta Riven (maajoukkueen päävalmentaja Markku Kanerva) puhelu tuli kyllä yllätyksenä.

Oppiiko siellä jotain uutta jo yhdellä kerralla?

En pelannut silloin itse, niin ehkä tärkein oppi oli pääseminen mukaan jengiin. Siellä on paljon kovia nimiä, ja minut otettiin hyvin vastaan. Mediassakin on paljon puhuttu hyvästä yhteishengestä, ja sen kyllä huomasi heti ensimmäisenä – oli todella helppo tulla uutena pelaajana mukaan.

Millaisia lähivuosien tavoitteita sinulla on maajoukkueen suhteen?

Ensimmäinen tavoite on tehdä debyytti, ja sitten vakiinnuttaa paikka siellä. Siitä haluan nousta oikeasti avaavaksi toppariksi. Pienin askelin eteenpäin, kuten olen tähänkin asti mennyt. Ensimmäinen tehtävä on nyt suoritettu, kun olen päässyt mukaan. Ajattelen niin, että teen perusduunin huolellisesti ja laadukkaasti omassa joukkueessani, se aukaisee mahdollisuuksia maajoukkueessakin. Ei siihen ihmeellisyyksiä vaadita.

Entä seurajoukkuetasolla?

Koko ajan tavoitteeni on ollut ulkomaille siirtyminen, mutta sitä en tiedä, milloin se tapahtuu. Tällä hetkellä kaikki tavoitteeni ovat Klubissa. Haluan tehdä kaikki asiat samalla tavalla kuin viime kaudella – ja paremminkin. Mestaruus ja europelit ovat ne ykkösjutut, ja Suomen Cup toki myös. Kun joukkue pelaa hyvin, yksilötkin pystyvät loistamaan.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Minulla on todella läheinen kaveriporukka Turussa, mutta olen päässyt viime aikoina näkemään heitä vain harvoin, futis vie niin paljon aikaa. Jos minulla olisi nyt pari päivää vapaata, menisin varmaan käymään kotona. Helsingissä ollessani käyn usein Valtsun (Valtteri Moren) ja Jasban (Janne Saksela) kanssa lounaalla. Välillä teemme Rikun ja Roopen sekä tyttöystäviemme kanssa jotain. Aika normaalia elämää, ei mitään poikkeuksellista.

Onko tyttöystäväsi myös Turusta? Oletteko seurustelleet pitkään?

Olemme olleet kohta neljä vuotta kimpassa ja asumme tällä hetkellä yhdessä. Olimme pitkään kaukosuhteessa, koska hän opiskeli ensin Skotlannissa ja työskenteli sitten Tukholmassa. Viime vuosi oli vasta ensimmäinen, kun asuimme yhdessä – ja tyttöystävälleni ylipäätään ensimmäinen vuosi Suomessa pitkään aikaan. Kumpikaan meistä ei ihan Turusta ole, mutta sieltä päin kuitenkin.

Kiinnostaako ruokakulttuuri sinua enemmänkin vai tykkäätkö vain käydä syömässä?

On sellaisia vaiheita, kun tykkään tehdä itse paljon ruokaa. Olen ainakin omasta mielestäni hyvä kokkaamaan. Välillä taas on sellaisia vaiheita, kun ei jaksa ollenkaan. Ruokakulttuuri kiinnostaa kyllä, en voi sanoa opiskelevani sitä, mutta tykkään katsella esimerkiksi YouTubesta ruokavideoita ja -reseptejä. Ravintoloissa en kuitenkaan käy sen vuoksi, se on vain ajanviettoa. 

Toinen innokas ruuanlaittaja joukkueessamme on Jakob (Tånnander). Hänellä on itse asiassa oma Instagram-kanavakin ruuanlaitolle. Hän on todella taitava tekemään hienoja annoksia ja herätti minussakin sitä kiinnostusta uudelleen. Jakobin pitäisi taas herätellä hänen kanavansa henkiin, se on ollut pienellä tauolla.

Mikä on bravuurisi?

Pastaruuat yleisesti – pestopasta on yksi, teen peston itse. Mikähän muu… risotto! Pidän italialaisesta ruuasta.

Mikä on Helsingin paras ravintola?

En ole niin monessa käynyt, mutta tykkäsin Lily Leestä, se ei tosin ole italialainen. Italialaisista ainakin Ventunossa on yksi todella hyvä risotto – sellainen friteerattu risottopallo, se on jäänyt mieleen. En muista, oliko se rafla muuten niin ihmeellinen.

Onko sinulla muita harrastuksia kuin ruuanlaitto?

Olen yrittänyt aloittaa lukemisen, mutta en voi sanoa sitä harrastukseksi, kun nyt on vasta ensimmäinen kirja menossa pitkään aikaan. Riku on inspiroinut siinä, hän ei ole suoraan siitä sanonut, mutta tiedän hänen lukevan paljon. Olen yrittänyt saada sitä puolta esiin itsestänikin.

Mitä kirjaa luet?

The Thursday Murder Club. En muista kirjailijan nimeä [Richard Osman, toim. huom.], mutta se on brittikoomikon kirjoittama. Se on harvinaista, koska julkimoita ei välttämättä aina nähdä hyvinä kirjailijoina. Se on ihan kiva ekaksi kirjaksi. En ole kuitenkaan niin pitkällä tässä harrastuksessa, että osaisin vielä sanoa, millainen on oma tyylini. En tiedä edes, ovatko dekkarit juttuni. Rikulta tulee usein kirjavinkkejä, ja Roope lukee parhaillaan Aarnion kirjaa – sen voisin lukea seuraavaksi.