Tapahtui tänä päivänä 1912
Viisi klubilaista oli mukana, kun Suomen joukkue ylsi miesten arvokisahistorian parhaaseen sijoitukseen – tasan 110 vuotta sitten pelattu krapulainen pronssipeli jätti kuitenkin jossiteltavaa.
Suomen miesten kaikkien aikojen paras arvokisasijoitus kirjattiin aikakirjoihin päivälleen 110 vuotta sitten, 4.7.1912. Paikkana Tukholma, tapahtumana olympialaiset, sijoituksena neljäs.
Kunniakas neljäs sija toteutui, kun Suomen suuriruhtinaskunta oli vielä osa Venäjää, ja pelipaidatkin olivat punaiset: peliasuna oli HIFK:n pelipaita, josta valkoinen tähti oli peitetty leijonavaakunalla.
Matka pronssiotteluun oli komea: Suomi kukisti jatkoajalla Italian 3–2 ja emämaansa Venäjän 2–1. Välierässä Iso-Britannia oli parempi 4–0, minkä jälkeen neljässä hellepäivässä kolme peliä huhkinut Suomen joukkue vetäytyi ansaitulle viihteelle luullen pronssipelin koittavan kahden yön päästä.
Karu totuus valkeni seuraavana aamuna: Joukkueen ainoa taustahenkilö sai tiedon, että peli olisikin edessä jo samana päivänä, ja vieläpä Tukholman Olympiastadionin sijaan kaupungin ulkopuolella Råsundassa. Vähemmän ammattiurheilijamaisesti yönsä viettäneet pelaajat ehtivät kentälle, mutta paras puhti oli poissa. Hollanti takoi taululle lukemat 0–9 (0–5).
Suomea edusti ottelussa 5 klubilaista: Jalmari Holopainen, Viljo Lietola, Artturi Nyyssönen, Eino Soinio sekä Lauri Tanner, joka tuli joukkueeseen mukaan varamiehenä: Hän osallistui olympialaisissa myös joukkuevoimisteluun ja voitti hopeaa.
HIFK:n Algoth Niska lienee kisajoukkueen tunnetuin jalkapalloilija: Ilkka ”Danny” Lipsasen isoisä sai myöhemmin nimeä myös pirtun salakuljettajana.
Suomen joukkueen kokoonpano Tukholmassa (peliryhmitys 2–3–5): August Syrjäläinen (Viipurin Reipas); Jalmari Holopainen (HJK), kapteeni Gösta Löfgren (HIFK); Knut Lund (HIFK), Eino Soinio (HJK), Viljo Lietola (HJK); Lauri Tanner (HJK), Bror Wiberg (HIFK), Jarl Öhman (HIFK), Artturi Nyyssönen (HJK), Algoth Niska (HIFK).
Lähde: Yrjö Lautelan ja Göran Wallénin toimittama Rakas jalkapallo -kirja.
