Teetkö mieluummin maalin vai syötätkö, Fabian Serrarens?
Hymyilevä hollantilaishyökkääjä nauttii moottoripyöräilystä ja Suomen ”erityisestä” säästä.
HJK haluaa tällä kaudella tehdä pelaajiaan tutummiksi katsojille. Julkaisemme kauden aikana jokaisesta pelaajasta sekä pidemmän katsauksen näiden aiempaan uraan että syvemmälle pelaajan henkilökohtaiseen elämään pureutuvan haastattelun.
Ensimmäisenä vuorossa on hollantilainen Fabian Serrarens. Viestinnän traineemme Vertti Karjalainen ja Toni Vikgren jututtivat ”Fabia” hänelle hivenen eksoottisessa ympäristössä, Tallink Megastarin loungessa, kun joukkue oli palaamassa Suomeen Kalju FC -harjoitusottelun jälkeen.
Olet ehtinyt tutustumaan Suomeen nyt muutaman viikon ajan. Millaisen ensivaikutelman olet saanut?
Pidän todella paljon asumisesta täällä. Olen toki käynyt vasta ainoastaan Helsingissä, mutta se vaikuttaa hyvältä kaupungilta. Pidän keskusta-alueen rakennuksista ja kaupoista. Minulle jopa Suomen sää on ollut kiva, sillä se on niin erityistä – etenkin lumi ja jää. Kun tulin Suomeen, oli 15 astetta pakkasta, se oli todella kummallista. Pidän paljon myös HJK:sta ja ihmisistä siellä.
Oliko saapuminen Suomeen sinulle kulttuurishokki?
Ei oikeastaan. Helsinkiä pystyy jossain määrin vertaamaan kotikaupunkiini Amsterdamiin: molemmissa on keskustassa vanhempia rakennuksia ja kirkko, joiden ympärille kaupunki rakentuu. Molemmat ovat isoja kaupunkeja. Ihmisetkin ovat melko samanlaisia: länsimaalaisia, avoimia ja ystävällisiä. Suomen kieli on tietysti vaikea, en ymmärrä sanaakaan. Täällä kaikki puhuvat kuitenkin hyvää englantia, joten on helppo sopeutua, kun pystyy juttelemaan muille ihmisille seurassa ja esimerkiksi kaupan kassalla.
Ennen tänne tulemistani pelasin Puolassa, jossa kukaan ei puhunut englantia. Se oli hirveää, jopa valmentajat puhuivat ainoastaan puolaa ja kaikki olettivat sinun ymmärtävän, vaikka todellisuudessa ihmettelit vain, mitä ympärilläsi oikein puhutaan.
Missä päin Helsinkiä asut?
Minulla on asunto Jätkäsaaressa. Se on hyvä ja uusi alue, jota rakennetaan edelleen koko ajan. Kuulin, että se on miellyttävää aluetta etenkin kesällä, sillä ranta on lähellä. Aluksi mietin muuttamista keskustaan, mutta ajattelin, että on parempi asua hieman ulompana kaupungin sykkeestä. Jos tulen toisiin aatoksiin, voin muuttaa sinne myöhemminkin. Jätkäsaaresta on helppoa ja nopeaa kulkea stadionille, matkani sinne ei kestä kuin noin puoli tuntia. Kokonaisuudessaan naapurusto on mainio ja pidän asumisesta siellä.
Oletko syönyt suomalaista ruokaa?
En. Kysyin joukkuekavereiltani, millaista on suomalainen ruoka, eikä kukaan osannut oikein vastata! Suomalainen keittiö on oikeastaan hyvin lähellä hollantilaista: paljon perunaa ja lihaa. Hollannissa syödään myös lakritsia, kuten täälläkin. Ruokakulttuuri on siis melkein samanlainen! Keskustassa ei näe suomalaisia ravintoloita, mutta erilaisia aasialaisia ravintoloita senkin edestä. Myös monia muita ulkomaalaisia ravintoloita löytyy, mutta ei suomalaisia. Sama se on Hollannissakin, ei sielläkään ole hollantilaisia ravintoloita.
Joukkueen kopissa on soinut paljon suomalainen musiikki. Kuka vastaa musiikista?
En minä ainakaan! En tiedä edes kappaleiden nimiä. Luulen, että dj vaihtelee, mutta Bobi (HJK:n huoltaja Boris Wistuba-Marino) on vastuussa ainakin pelipäivinä. Myös Pyry (Hannola) soittaa kopissa paljon musiikkia, ja muutenkin nuoret pelaajat ovat usein vastuussa musiikin soittamisesta. Mutta jos kopista kuuluu perinteistä suomalaista musiikkia, sen täytyy olla Bobi!
Pidätkö suomalaisesta musiikista?
Pidän, pidän kaikenlaisesta musiikista. Laittakaa vain joku biisi soimaan, niin alan tanssimaan – vaikka en ymmärtäisikään mitään lyriikoista!
Mitä kaipaat Hollannista?
Minulle on ollut aina normaalia olla pitkiäkin aikoja poissa kotoa, ja täältä Hollantiin on vain kahden ja puolen tunnin lento. Tuntuu, että olen lähellä kotiani, paljon lähempänä kuin joissain aiemmissa seuroissani. Eniten kaipaan perhettäni ja ystäviäni, sillä heitä ei näe niin usein kuin jos olisin Hollannissa. Mutta myös heidän mielestään on helppoa lentää luokseni Suomeen vaikkapa viikonlopuksi ja ihailla samalla kaupunkia.
Millainen persoona olet?
Olen todella sosiaalinen tyyppi, voin jutella kenen tahansa kanssa. Olen myös rento ja menevä, mutta loppujen lopuksi pidän itseäni melko tavallisena kaverina. Tykkään matkustaa ja kokea uusia asioita. Sekin on yksi syy, miksi pidin Suomeen tulemisesta. Rakastan uusien kaupunkien, maiden ja kulttuurien näkemistä!
Mitä harrastuksia sinulla on?
Matkustaminen ja moottoripyöräily ovat sellaisia asioita, joita teen eniten. Nautin kuitenkin monista asioista, esimerkiksi kavereiden tai perheen kanssa ulos menemisestä, pelien pelaamisesta, kaikenlaisesta urheilusta… pidän ja nautin oikeastaan lähes mistä tahansa! On tylsää tehdä ainoastaan yhtä ja samaa juttua yhä uudelleen ja uudelleen. Matkustamiseenkin kyllästyy, jos sitä tekee joka päivä.
Toisaalta myös paikallaan pysyminen käy pitkästyttäväksi. Sama pätee jalkapalloonkin: treenien jälkeen on hyvä välillä tehdä jotain muita asioita, jotta jalkapallo itsessään pysyy mahdollisimman nautinnollisena. Pienet muutokset arjen rutiineissa ovat elämässä tärkeitä.
Onko sinulla oma moottoripyörä?
Minulla on itse asiassa kaksi moottoripyörää tällä hetkellä. Isompi niistä on nopea, ja tykkään ajella sillä kavereiden kanssa. Haluaisin jonain päivänä Harley-Davidsonin. Kyllästyn helposti yhteen moottoripyörään: ajan viikon samalla moottoripyörällä ja alan haikailla jo uuden perään!
Onko moottoripyöräsi täällä Suomessa?
Ei sentään, pelkään ajaa täällä. En uskalla ajaa edes autoa tällä hetkellä, kaikkialla on niin liukasta. Kysyin joukkuekavereilta, voisiko sillä ajaa täällä kesällä.
Totta puhut, tiet ovat tällä hetkellä järkyttävässä kunnossa. Millainen jalkapalloilija olet?
Pidän siitä, että minulla on pallo. Haluan aina pallon ja olen vahva sen kanssa. Koska olen hyökkäävä pelaaja, haluan tietysti mennä kentällä aina eteenpäin ja hyökätä. En kuitenkaan ole laiska, vaan haluan osallistua myös puolustamiseen. Olen mielestäni joukkuepelaaja, ja teen töitä kovasti joukkueen yhteisen edun eteen. Joukkueen kanssa voittaminen ja nauttiminen on minulle kaikki kaikessa.
Teetkö mieluummin maalin vai syötätkö?
Olen itse asiassa miettinyt sitä aiemminkin, se on haastava kysymys! Luonnollisesti maalin tekeminen on jalkapallossa valtava asia: jos teet maalin, olet sankari ja kaikki puhuvat sinusta. Nautin kuitenkin myös maalien syöttämisestä, sillä se on tärkeää työtä joukkueelle. Voin sitten juhlia maalia joukkueen kanssa.
Normaalisti hyökkääjä sanoisi, että tekee mieluummin itse maalin, sillä jokainen hyökkääjähän haluaa tehdä maaleja. Mutta minulle maali ja syöttö ovat vähintäänkin yhtä arvokkaita, teen mieluummin kauden aikana kymmenen maalia ja kymmenen syöttöä kuin 20 maalia itse.
Olet nuoruudessasi pelannut Hollannissa monissa eri akatemioissa. Mikä niistä oli paras?
Pakko vastata Ajax. Se on niin iso juttu, sillä olen kotoisin Amsterdamista. Kaikki haluavat pelata siellä, ja kaikki ystäväsi, jotka ovat hyviä, menevät pelaamaan sinne. Ajax oli myös viimeinen akatemia nuoruusajoiltani, olin siellä 16–18-vuotiaana. Se oli mahtavaa aikaa, sillä akatemia oli lähellä kotiani ja minulla oli paljon ystäviä siellä. Kaikki asiat siellä olivat todella hyvin: vaatetus, kengät, seurakaverit, kaikki! Pelasin silloin monien hyvin pelaajien kanssa, joista jotkut ovat nykyään oikeasti isoja tähtiä.
Ketkä esimerkiksi?
Esimerkiksi Christian Eriksen. Tiedättekö Joel Veltmanin? Hän pelaa Englannin Valioliigassa, muistaakseni Brightonissa [pitää paikkansa, toim. huom.]. Ketähän muita… Vincent Janssen, hän pelasi aikoinaan Tottenhamissa. Siinä on ainakin muutamia, joiden kanssa pelasin. On ollut todella hienoa seurata heidän pelaamistaan hyvissä joukkueissa ympäri maailmaa.
Sinulla oli menestyksekäs kausi 2017–18 De Graafschapissa. Kerro vähän siitä.
Se oli ensimmäinen kauteni siellä. Tulin seuraan vähän pienemmästä joukkueesta (Telstarista), ja olin siihen aikaan vielä oikea laitahyökkääjä. De Graafschapissa pelipaikkani vaihtui nykyiseen, joten minun täytyi muuttaa pelaamistani. Aluksi en saanut juurikaan peliaikaa, sillä seurassa oli jo ennestään kaksi vuosikausia siellä pelannutta hyökkääjää, jotka pelasivat kaikki pelit ja tekivät paljon maaleja. Kerran toinen heistä loukkaantui ja pääsin pelaamaan – tein heti kaksi maalia ja sen jälkeen valmentaja ei enää ottanut minua pois kentältä! Tein kauden aikana paljon maaleja ja etenimme nousukarsintoihin. Meillä oli neljä playoff-ottelua ja tein maalin jokaisessa, taisin myös syöttää yhden osuman!
Olimme todella hermostuneita, sillä hävisimme nousukarsintojen ensimmäisen pelin. Pelasimme surkeasti, ja vastustaja oli niin paljon parempi kuin me. Saimme myös punaisen kortin ja olimme kolme maalia tappiolla, mutta jotenkin saimme lopussa tehtyä kaksi maalia ja meillä olikin vielä mahdollisuus, sillä tiesimme olevamme hyviä kotikentällä.
Meillä oli silloin fantastiset kannattajat, jotka olivat todella lähellä kenttää – vähän kuin Arsenalilla aikoinaan. Aina kun pelasimme kotona, vastustajat pelkäsivät kannattajiamme. Voitimme kotikentällämme lähes aina.
Nousukarsinnat olivat hullua aikaa: tein jokaisessa pelissä maalin, ja ainakin osa niistä oli voittomaaleja. Viimeisessäkin ottelussa olimme tappiolla, mutta sitten syötin joukkueemme tasoituksen ja tein itse voittomaalin! Se oli yhtä juhlaa, juhlimme nousua kaksi viikkoa putkeen. Se oli varmasti urani paras kausi tähän mennessä. Nousu ja sarjan mestaruus olivat unohtumaton kokemus, koska jos pelaat aina vain keskikastin joukkueessa, et pääse saavuttamaan pokaaleja tai pelaamaan europelejä.
Oletko päässyt pelaamaan urallasi europelejä?
En vielä! Juuri sitä tarkoitan: Jos pelaat Eredivisiessä keskikastin joukkueessa, et pääse mukaan eurokarsintoihin. Täällä HJK:ssa on enemmän mahdollisuuksia päästä pelaamaan niitä pelejä. Odotan innolla kautta täällä. Olisi hienoa päästä pelaamaan lohkopelejä, se on pelaajille unelma ja oivallinen tilaisuus näyttää osaamistaan. Se olisi myös hieno kokemus, toivottavasti tämä vuosi on erityinen.
Mikä on ollut paras yleisö, jonka edessä olet pelannut?
Sanoisin, että vierasottelu Ajaxia vastaan. Stadion oli juuri uusittu, ja siellä oli arviolta ainakin 40 000 katsojaa. Stadion oli valtava ja kun katseli ympärilleen, henki oli salpaantua. Oli niin erityinen tunne päästä pelaamaan tuolle stadionille, sillä olen amsterdamilainen. Tiesin, että katsomossa on paljon kavereitani, ja oli erityistä päästä pelaamaan heidän edessään, vaikka tiesinkin heidän olevan Ajaxin puolella.
Tulos oli muistaakseni 8–0, mutta se oli silti niin siistiä! Meitä nöyryytettiin, eikä meillä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta heitä vastaan. Puolustimme koko ottelun ajan, emme päässeet hyökkäämään ollenkaan. Siitä huolimatta oli mahtavaa päästä pelaamaan siellä. Myös Feyernoord-vieraspeli on ollut ikimuistoinen, heilläkin on todella hyvät fanit.
Pelasit myös Rodassa ennen kuin tulit tänne. Tunnetko Richard Jensenin?
Joo, pelasin siellä pari kautta. Tunnen Richardin, hän on kapteeni nykyään!
Tiesitkö, että hän on pelannut HJK:ssa?
Itse asiassa nyt tiedän! Kysyin häneltä ennen tänne tulemistani, voisiko hän järjestää minulle kämpän täältä. Sain silloin kuulla, että hän on pelannut HJK:ssa nuoruudessaan. Sanoin hänelle, että sittenhän hän voisi tulla tänne takaisin! Hän pelaa hyvin Rodassa ja on noussut kapteeniksi. Hän on pelannut siellä pitkään, ainakin neljä tai viisi kautta. Hän on hyvä pelaaja, todella hyvä. Hän ei kuitenkaan tainnut pelata HJK:ssa edustusjoukkueessa, ainoastaan junioreissa?
Olet oikeassa, hän pelasi ainoastaan junioreissa ennen siirtymistään ulkomaille. Vielä viimeinen kysymys: Millainen oli ensimmäinen ulkomaille suuntautunut vieraspelimatkasi Klubissa (Kalju FC -ottelu Virossa)?
Se oli todella erityinen kokemus, en ole kokenut mitään vastaavaa aiemmin. On hassua, että mennään laivalla peliin ja tullaan laivalla pelin jälkeen takaisin. Teille se on varmasti normaalia? Luulisin sen vertautuvan siihen, kun Hollannissa joukkueet ajavat vierasotteluun Belgiaan.
