Urheiluhierojaopistosta moninkertaiseksi Suomen mestariksi
Toni ”Tepi” Taipale on HJK-pelaajien luottomies – fysioterapeutin ensikosketus Klubiin oli Mikael Forssellin pohkeet.
Toni Korkeakunnas, Tony Elomaa, Toni Taipale. HJK:n taustoissa riittää Toneja, mutta onneksi on myös lempinimiä – Toke, Tonto ja Tepi, joista kaksi viimeksi mainittua vastaavat edustusjoukkueen ja HJK Klubi 04:n fysioterapiasta.
Tutustumme tässä tarkemmin Toni “Tepi” Taipaleeseen ja hänen työhönsä osana HJK:n taustavoimia. Savossa Leppävirralla varttunut 35-vuotias Taipale on Klubissa jo kahdeksatta kauttaan ja toimii maajoukkuetaukojen aikana myös Pikkuhuuhkajien fysioterapeuttina.
Aloitetaan ns. alusta. Miten päädyit hommiin HJK:lle?
Vähän sattuman kautta. Koulujen päätyttyä tuli useampi vuosi tuli tehtyä erilaisia hanttihommia ja matkusteltua maailmalla. Joskus aikoinaan, yli 10 vuotta sitten, lähdin Suholle (Suomen Urheiluhierojaopisto) opiskelemaan urheiluhierojaksi, ja ala vei mennessään.
Jo silloin Klubilla ja Suholla oli sama yhteistyö kuin nykyään, eli opiskelijat käyvät säännöllisesti hieromassa pelaajia Boltilla. Muistan, että tapasin silloisen fysion Sasu Setälän täällä ja mietin, että olispa makeeta päästä tekemään tuota joskus työkseen.
Oliko ammattilaispelaajien hierominen jännittävää?
– Se oli sitä aikaa, kun Muurisen Antti oli koutsina, ja yhtäkkiä olin siinä harjoittelijana hieromassa Valioliiga-maalitykki (Mikael) Forssellin pohkeita, niin olihan se jännä paikka, ehdottomasti. Ja hienoa!
Jatkoin Suhon jälkeen Metropoliaan fysioterapiaopintoihin, ja kävin tekemässä harjoitteluita sairaaloissa ja kuntoutus- ja arviointiyksiköissä. Opintojen loppuvaiheessa HJK:n silloinen fysio Jaakko Piensoho tuli tutustumaan Metropolian liikelaboratorion toimintaan, ja kehitimme yhdessä pelaajien testausta.
Testasimme pelaajia liikelaboratoriossa Piensohon kanssa, ja sitä kautta päädyin HJK:lle harjoitteluun. Sitten mua pyydettiin harjoittelun jälkeen tänne töihin, ja täällä ollaan edelleen.
Sait(te) tälle kaudelle merkittävän vahvistuksen, kun HJK:n fysiotiimin koko tuplattiin, ja rinnallesi tuli alan konkari Tony Elomaa. Miten Tonton tulo näkyy konkreettisimmin?
Tonto on todella pitkän linjan tekijä, jolla ei heikkouksia ole. Meillä ei oikeastaan ole työnjakoa, eli samoja hommia tehdään. Päävastuumme on kuntouttaa loukkaantuneita pelaajia, mutta tietenkin kun tekijöitä on kaksi, pystymme paremmin myös vaikuttamaan pelaajien tilanteisiin ennen loukkaantumisia ja näin jopa ennaltaehkäisemään vammoja.
Lisäksi nyt voimme vuorotella Tonton kanssa vieraspelit, eli vain toinen matkustaa, ja toinen jää tänne treeneihin loukkaantuneiden ja kokoonpanon ulkopuolisten pelaajien kanssa. Eli pystymme tarjoamaan laadukkaampaa arkea niin edustuksen kuin Klubi 04:n pelaajille.
Matseissa teidän työnne näkyy yleisölle konkreettisimmin, kun pelaajaa sattuu. Silloin lääkäri ja fyssari juoksevat kentälle. Miten työnjako siinä tilanteessa menee?
Kotipeleissä tilannetta johtaa aina lääkäri, eli käytännössä joko Urheilu Mehiläisen Tuomas Brinck tai Klaus Köhler. Fysio on siinä apukäsinä, jos tarvitsee esimerkiksi puhdistaa haavaa tai vastaavaa.
Vieraspeleissä, europelejä lukuun ottamatta, meidän oma lääkäri ei ole mukana, joten silloin päätöksiä pitää pystyä tekemään myös ilman lääkäriä. Veikkausliigassa vieraspeleissä on toki käytettävissä kotijoukkueen lääkäri, joka tulee mukaan, jos kyseessä on esimerkiksi pääosuma tai muu vakava tapaus, ja pyydettäessä muutenkin.
Hyvin monessa tilanteessa, jos kyseessä on lihasvamma tai kolhu, pelaaja pystyy useimmiten arvioimaan jatkamistaan itsekin. Mutta etenkin pääosumien jälkeen lääkärin pitää joskus viheltää peli poikki.
Sulla on kentälle mennessä nappikuuloke korvassa. Kenen kanssa ja mitä kommunikoit siinä tilanteessa?
Siinä on yhteys penkillä olevaan valmennusstaffiin. Oikeastaan mitään muuta siinä ei tarvitse sanoa kuin se, pystyykö pelaaja jatkamaan vai täytyykö hänet vaihtaa pois.
Kun fysio ja lääkäri tulevat kentälle, se tarkoittaa aina vähän pidempää pelikatkoa. Voiko siinä olla mukana taktista elementtiä?
Onhan siinä, tiukassa tilanteessa varsinkin. Mutta pitää korostaa, että pelaajan terveys on aina keskiössä. Jos kentän reunalle nähdään, että nyt osui pahasti, silloin taktikoinnit unohtuvat saman tien ja juostaan lujaa.
Ja muutenkin taktikointi on vähän kaksipiippuinen juttu. Jos ollaan vaikkapa lisäajalla ja maalin johdossa, pitää pohtia, kannattaako paikalle madella ”hokihölkkää” tai antaa huoltolaukun sisällön “vahingossa” levitä kentälle. Se antaa kuitenkin aina tuomarille mahdollisuuden venyttää lisäajan kestoa.
Mutta toisaalta jos tälli ei vaikuta kovin vakavalta, kentän reunalla pitää pohtia, kannattaako suin päin mennä paikalle, koska hoidon jälkeen, jos vastustaja ei ole saanut varoitusta, pelaaja joutuu hetkeksi kentältä pois. Ja jos on tulossa vaikkapa erikoistilanne omaan päätyyn, ehdoin tahdoin ei kannata valita sitä, että tilanne jouduttaisiin puolustamaan vajaalla.
Mutta alleviivataan vielä sitä, että terveys menee kaiken edelle. Pelaajan joukkuekaveritkin kyllä huitovat meitä paikalle heti nähdessään, että nyt on sattunut oikeasti pahasti.
Loukkaantumisten ehkäisyssä puhutaan nykyään paljon kuormituksen optimoinnista. Yhteistyönne fysiikkavalmentaja Joni Ruuskasen kanssa lienee tiivistä?
Totta kai, tiiviistä ja päivittäistä. Staffin aamupalavereissa me fyssarit nostamme esiin erinäisiä asioita. Joni vastaa tietysti kokonaisuudesta ja kuormituksen suunnittelusta. Fysioterapeutteina me vaikutetaan enemmän yksittäisten pelaajien tilanteisiin. Jos on rasitustila päällä tai vaivaa, me voidaan ehdottaa, että pelaaja jää pois jostain harjoituksen osasta tai koko harjoituksista.
Kovalla harjoitusjaksolla, jos useammalla pelaajalla alkaa ilmetä jotain tiettyä, samanlaista vaivaa, tietysti nostamme asian esiin. Mutta enemmän vaikutamme yksilöiden tilanteisiin.
Sivustaseuraajan näppituntuma on, että loukkaantumisia on ollut tällä kaudella suhteellisen vähän. Onko data samaa mieltä?
Itsellekin on tässä kahdeksan kauden aikana kertynyt aika hyvin dataa. Ja kyllä, tänä vuonna loukkaantumisia on ollut selvästi vähemmän kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten, ja kestoltaankin ne ovat olleet lyhyempiä. Mitään loukkaantumissumaakaan ei oikeastaan ole ollut. Eli siinä mielessä voisi varmaan arvioida, että ollaan onnistuttu kuormituksen säätelyssä hyvin.
Toisaalta hyvänä vuonna herää aina myös kysymyksiä siitä, ollaanko harjoiteltu riittävän kovaa? Tilastot ovat tilastoja, mutta kyllähän meidän kokoisella huippujalkapallojoukkueella sellaiset 50 vammaa vuodessa on aika normaali määrä. Tänä vuonna ollaan keskiarvojen paremmalla puolella.
Usein puhutaan, huoltajien ja pelaajien suhde on erityinen, usein läheisempi kuin pelaajilla ja valmentajilla. Oletan, että myös pelaajien ja fysioiden suhde on ”tiiviimpi”?
Varmasti se on näin. Fysio kuitenkin viettää paljon aikaa loukkaantuneen pelaajan kanssa kahdestaan. On hetkiä, kun tehdään kuntoutusta tai harjoitellaan loukkaantuneen kanssa erillään muusta joukkueesta. On ihan luonnollista, että silloin keskustelut voivat mennä pintaa syvemmälle ja ehditään tutustua paremmin.
Koen tosi tärkeäksi, että joukkueen taustoissa on paljon erilaisia persoonia. Erilaiset persoonat sopivat eri tavalla yhteen. Kun pelaaja sitten haluaa puhua mistä tahansa, monipuolisesta taustatiimistä löytyy vaihtoehtoja tarvittaessa syvällisempäänkin keskusteluun.
Sä olet kuuden Suomen mestaruuden mies ja Ville Wallénin jälkeen edustuksen staffin toiseksi pitkäikäisin jäsen. Päävalmentajat ja valmentajat ovat ehtineet vaihtua vuosien mittaan ympäriltäsi lukuisia kertoja. Kuinka iso merkitys päävalmentajalla on fysion työhön?
Täytyy ensin sanoa, että mulla on varmaan käynyt tuurikin, mutta olen saanut täällä työskennellä aivan upeiden tyyppien kanssa.
Ja kommunikoimme tiiviisti päävalmentajan kanssa, tietenkin, etenkin loukkaantuneiden pelaajien osalta. Siitä on ihan tutkittua tietoakin, että päävalmentajalla ja hänen johtamistyylillään on vaikutusta loukkaantumismääriin.
Lajivalmentajat haluaisivat loukkaantuneet pelaajat takaisin kentälle aina mahdollisimman nopeasti, etenkin jos edessä on erityisen tärkeä peli. Se on fine ja ymmärrettävää. Mutta silloin, kun fysioiden ja päävalmentajan kommunikaatio on hyvää, homma toimii. HJK:ssa päävalmentajat ovat aina ymmärtäneet, että lääkärit ja me pystymme parhaiten arvioimaan, milloin paluu peleihin on kokonaisuuden kannalta järkevää.
Typerin tilannehan on se, että ryssimme kuntoutuksen niin, että pelaaja palaa kentälle liian nopeasti, vamma uusiutuu, ja pelaaja on taas pitkään sivussa.
Urheiluhierojaksi huippuarvostetussa koulussa
– Opiskele täysipäiväisesti tai työn ohella
– Käytännön harjoittelu mm. HJK:n edustusjoukkueissa
– Lue lisää ja hae opiskelemaan: suho.fi
