Emilia Kupsanen – ”Olen pärjännyt, vaikka joku olisi epäillyt”

Emilia Kupsanen siirtyi B-juniorina Tikkurilan Palloseurasta PK-35:n riveihin, debytoi Kansallisessa Liigassa keskellä pahinta koronapandemiaa ja viimeisteli viime kaudella yhdeksän pääsarjamaalia. Vuoden vaihteessa hän puki ylleen HJK:n sinivalkoisen paidan.

Kupsasen kipinä jalkapalloon syttyi jo ensimmäisinä elinvuosina Tikkurilassa isoveljen treenikentän laidalla. Viisivuotias Emilia nähtiin välillä veljen joukkueen treeneissä myös kenttärajojen sisäpuolella, kunnes ikää karttui tarpeeksi ensimmäiseen TiPS:n futisleikkikouluun ja joukkueeseen.

– Kävin jo pienenä itse kesäisin potkimassa tosi pitkiä päiviä ja aina välillä joku joutui tulemaan hakemaan kotiin. Olin myös kaikilla mahdollisilla leireillä. Mukana oli aina vain muutama tyttö, muuten pelattiin poikien kanssa. Se oli oikeastaan kiva, sillä pojat olivat vielä enemmän täysillä mukana. Sai kilpailla ja haastaa kovemmin. Toki sitä jo silloinkin mietti, että miksei täällä ole oikein muita tyttöjä, Kupsanen muistelee.

Onnistumisista ja etenkin ulkomaan turnauksista kertyneet voitot vahvistivat tunnetta siitä, että pelaaminen sujuu. Nuoruusvuosilta mieleen on jäänyt erityisesti myös TiPS:ssa valmentanut espanjalainen Xavi Gurri.

– Xavi vaikutti siihen, millainen urastani pelaajana on kehkeytynyt. Hänen tärkeimpinä oppeinaan oli, että epäsuomalaisittain treeneissä pitää hymyillä. Ei saa masentua heti, jos joku ei onnistu ja ajatella, että menipä huonosti. Hänellä oli myös vahva taktinen painotus ja osaaminen, mihin luotin paljon.

On pelattava vahvuuksilla

Kupsanen oli U16-tyttöjen ensimmäisessä maajoukkueturnauksessa, B-tyttöjen ensimmäisen SM-kauden puolivälissä, kun polven eturistiside katkesi kesken ottelun. Siitä alkoi vuoden kuntoutus, jonka päätteeksi myös seura vaihtui PK-35:teen.

–  Se loukki oli aika vaikeaa. Tiesin, että kyllä tämä nyt kuntoutetaan ja uskoin, että pääsen takaisin ihan hyvin. Se oli silti pelottavaa aikaa, sillä olin juuri aloittamassa lukion Märskyssä ja muistan, miten uusi lukio piti aloittaa keppien kanssa. Onneksi siellä oli sentään aamutreenejä, joissa pääsi edes vähän toimimaan pallon kanssa ilman kontakteja.

Kupsasen polvi kuntoutui ja hän eteni B-ikäluokasta PK-35:n liigajoukkueessa, joka nousi pääsarjaan kauden 2019 päätteeksi. Liigadebyytti ja uudet onnistumiset toivat varmuutta ja itseluottamusta pelaajalle, joka oli tottunut epäilyyn.

– Olen aina ollut tasaisen pienikokoinen, minkä vuoksi on tuntunut, että valmennus on aina vähän epäillyt, olenko valmis. Se on totta kai vaikuttanut myös omaan itseluottamukseen. On vaan pitänyt muistuttaa itseään niinä hetkinä siitä, että olen pärjännyt aiemminkin, vaikka joku olisi epäillyt.

– Nyt osaan jo ajatella, että on asioita, joita ei voi muuttaa, ei ainakaan heti. Ei kannata miettiä niitä heikkouksia, joihin ei voi vaikuttaa. Kaikilla on omat ominaisuutensa ja pitää luottaa omiin vahvuuksiin. Esimerkiksi pelin sisällä tiedän välttää tilanteita, joissa olisin heikoimmalla ja pelaan ennemmin vahvuuksillani. Sen ymmärtäminen aiemmin olisi helpottanut myös omaa oloa.

Klubista kansainvälisille kentille?

Viime kauden vahva suoriutuminen toi onnistumisen tunteen, vaikka 22-vuotias hyökkääjä myöntääkin nauraen, että 10 maalin tavoiterajasta yhdellä jääminen harmittaa. Alkavalla kaudella uudessa joukkueessa vahvasti suoriutuminen on itsestäänselvyys, mutta katse on jo kauempana.

– Toki mietin tätä alkavaa kautta, mutta vahvempana on isompi unelma siitä, että haluan pelata ulkomailla. Sinne ei onneksi ole kuitenkaan kiire.

– Olen aina halunnut pelata jalkapalloa, katsonut pienestä asti paljon pelejä ja miettinyt, että ehkä voin joskus olla tuolla tasolla. Pienenä ei ajatellut, että siinä voisi olla joku ongelma, että pääseekö naisenakin tekemään tätä ammatiksi. Ei itselle ollut vielä silloin selvillä millainen tilanne maailmassa on. Viime kesän EM-kisoista tuli kuitenkin tunne, että naisten jalkapallo on mennyt niin paljon eteenpäin, että vitsi miten minäkin haluan olla vielä tuolla, Kupsanen hymyilee.

Emilian ja muiden klubilaisten otteita pääset seuraamaan seuraavan kerran lauantaina 28.1. pelattavassa harjoitusottelussa.