#32 Obilor: Tehokas sopeutuja

Pelkästään haastattelutilanteen pohjalta ei arvaisi, että Obilor voisi muuttua pelikentällä mainitsemakseen hirviöksi. Mies on rauhallinen, hieman jopa jännittynyt, mutta muutaman vitsin jälkeen hän rentoutuu ja alkaa itsekin vitsailemaan. Mutta huulen heiton lomassa jalkapallosta ja voittamisesta puhuttaessa hän vakavoituu. Tähdentäen toki, että pelihuumori tulee säilyttää aina.

Helsinki ja HJK on Obilorile jo neljäs joukkue, joten Suomi on hänelle tuttu niin maana kuin myös jalkapallokulttuurina. Ura Suomessa alkoi pohjoisen pelikentiltä Kemistä ja muutaman pysäkin kautta tie on lopulta vienyt pääkaupungin katulamppujen loisteeseen. Kaupungit, joissa Obilor pelaa, ovat kuitenkin toissijaisia verrattaessa jalkapalloon.

– Minulle itse kaupunki ei hirveästi merkitse. Mikä merkitsee, on se kuinka pelaan ja autan joukkuettani voittoon ja kuinka pystyn kehittymään. Helsinki on iso kaupunki ja viihdyn täällä, mutta parhaat puoleni tulevat esiin kentällä.

Lähtökohdat

Obilorin tie Telia 5G Arenan nurmelle on ollut pitkä. Kaikki alkoi Nigeriasta, Aban kaupungista. Aba on väkirikkaan valtion mittakaavassa keskikokoinen kaupunki, mutta Suomeen mitoitettuna kaupunki on suurkaupunki. Obilorin syntyessä Abassa oli noin puoli miljoonaa asukasta. Nykysisin määrä on kaksinkertaisunut.

Niin kuin monet muut lapset, myös Obilor haaveli jalkapalloammattilaisuudesta. Koulua käytiin jalkapallon ohessa eikä toisin päin. Ja jo pienestä pitäen jalkapallo määritteli arjen tahdin. Perhe oli nuoren jalkapalloilijan tukena.

– Minulla oli jalkapallo verissä. Isäni pelasi jalkapalloa, samoin serkkuni, ja äitini seurasi lajia tiiviisti. Ensimmäiset kosketukseni palloon tapahtuivat taaperoikäisenä, mutta joukkueessa aloitin vasta paljon myöhemmin.

– Olin lapsena myös hyvä koulussa, mutta jalkapallo teki minut aina onnelliseksi. Vanhempani näkivät tämän ja sain eiltä täyden tuen. Valinta koulunkäynnin ja jalkapallon välillä oli lopulta helppo.

Tosissaan jalkapallo iski Obilorin ollessa teini-ikäinen. Tuolloin hän siirtyi ensimmäistä kertaa joukkueeseen pelaamaan. Kehitys oli nopeaa, ja jo lukioikäisenä miehestä alettiin puhua. Nimi Obilor oli usein kykyjenetsijöiden huulilla.

– Tuolloin minulle tultiin sanomaan, että olen lahjakas. Myös isälleni ja perheelleni sanottiin samaa. Pelasin tuolloin todella hyvin ja unelmani ammattilaisuudesta saivat tuulta purjeisiin.

Vuonna 2008 miehen vielä pelatessa akatemiajoukkueessa alkoi pyörät pyöriä eteenpäin todenteolla. Useat agentit toistivat, että on vain ajan kysymys, koska Obilor löisi itsensä läpi. 17-vuotiaan nuorukaisen päässä varmasti liikkui kaikenlaista, mutta pää pysyi kylmänä.

– Tiesin koko ajan, etten vielä olisi valmis pelaaja, joten jatkoin jokapäiväisen työn puurtamista. Lopulta sain paikan edustusjoukkueessa ja pelasin kotimaassani toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.

Etelä-Afrikan kautta Suomeen

Muutaman vuoden kuluttua aika kotimaassa jäi taakse kun kaudelle 2010–2011 Obilor siirtyi Etelä-Afrikkaan AmaZulu FC:n riveihin, joka pelasi maansa korkeinta sarjatasoa. Visiitti jäi kuitenkin vain vuoden mittaiseksi.

– Tykkäsin pelata ja asua Etelä-Afrikassa, mutta veri veti kohti Eurooppaa. Kun sain kuulla, että Nigeriaan oli tulossa kykyjenetsijöitä, jotka etsivät pelaajia sinne, oli kohtaloni sinetöity. Suurin haaveeni on ollut päästä näyttämään taitoni Afrikan ulkopuolella.

Obilorin ensimmäinen etappi Suomessa oli kylmän pohjolan PS Kemi, joka vielä tuolloin pelasi Ykkösessä. Kausi 2011 päättyi kuitenkin PS Kemin karsiutumiseen sarjasta, ja Obilor vaihtoi maisemaa toiseen pohjoisen seuraan RoPSiin. Joukkue nousi kauden 2012 päätteeksi Veikkausliigaan ja Obilor pelasi seitsemän ottelua lainalla Turun Interissä.

Aika RoPSissa oli menestyksekästä tuoden Obilorille Suomen Cupin voiton, SM-hopeaa sekä vuoden parhaan liigapuolustajan tittelin.

– Suhteellisen nopean menestykseni takana on kykyni sopeutua. Pystyn sulkemaan mielestäni häiriötekijät ja keskittymään vain jalkapalloon, vaikka ympärillä olisi vain lunta ja ystävät ja perhe olisivat tuhansien kilometrien päässä.

– Kun muutin Suomeen ajattelin ja sanoin itselleni, että jalkapallo on yksi yhteinen kieli ja sen avulla voin työskennellä missä vain ja kenen kanssa tahansa.

Vuonna 2016 Obilor oli jo siirtyä Klubiin, mutta miehen vanha lainaseura FC Inter voitti tarjouskilvan ja he saivat nauttia puolustajan edesottamuksista yhden kauden ajan. Mutta viime kaudesta lähtien Obilor on pukenut ylleen sinivalkoisen raitapaidan.

– HJK on joukkueena ja organisaationa parasta, mitä Suomi pystyy tarjoamaan ja minä haluan vastata tuohon tarjoamalla parasta, mitä minä pystyn tarjoamaan, niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

– Olen jo tottunut Suomeen ja suomalaisiin, joten minun ei enää tavitse keskittyä sopeutumiseen. Pystyn keskittymään kolmeen asiaan: tekemään HJK:sta paremman joukkueen, tekemään itsestäni paremman pelaajan sekä voittamiseen.

HJK Helsinki - Faith Obilor

HJK 2018: #32 Obilor »

Teksti: Matti Rantala