#4 Patronen: Kirvesmies
Kun kello lyö 19.07 ei-matsipäivän iltana, Hannu Patronen on todennäköisesti valmistamassa iltapalaa lapsilleen. Elämä on kuljettanut Patrosta perheineen kymmenen vuotta ympäri pohjoismaita ja nyt koti on jälleen Suomessa. Elämä, joka on ollut Hantan kohdalla pienestä pitäen täynnä monipuolista liikkumista.
– Kodin ilmapiiri kovasti kannusti urheilemaan. Monia eri urheilulajeja tuli harrastettua siinä fudiksen ohella, yleisurheilusta voimisteluun. Siitä tietenkin pitää kiittää vanhempia, että sai hyvät pohjat uralle. Pihapeleistä kaikki lähti, talvet pelattiin lätkää, monia tunteja aina myöhäiseen iltaan. Kesäisin sitten fudista – pihalla, koulussa, joka paikassa. Sitten vasta myöhemmin tuli joukkueharjoittelut, vakavammat touhut mukaan kuvaan, kyllä se lähti aluksi aina leikistä, kertoo Patronen.
Jalkapallo oli kuitenkin jo lapsena ykkösjuttu ja Patrosen kiinnostuksen kohteista ainoa, josta nousi idoleita ihailtavaksi. Hän muistaa ainakin Lothar Matthäusin ja Jean-Pierre Papinin julisteiden koristaneen lapsuudenkotinsa seiniä. Teini-iässä pelaajana Hantta koki, että kentälle päästyään hän pääsi täysin irtautumaan muista asioista. Oleellista oli se, että lajin parissa oli aina kivaa. Kun oma peliura alkoi kehittyä kohti mahdollista ammattilaisuutta, hän seurasi futaajista kaikkein tarkimmin Fabio Cannavaroa, joka oli ”pieni ja pippurinen, koosta huolimatta todella kova luu”. Cannavaron mittavan uran täydellinen huippuvuosi oli 2006, jolloin Hannu Patronen puolestaan nousi Veikkausliigan tähdeksi.
Vuonna 2008 Hantta siirtyi Ruotsiin perinteikkään Helsingborgs IF:n riveihin, jossa hän näki heti paljon intohimoa ympärillään ja pääsi osaksi hienoja tarinoita. Erityisesti derbyt Malmö FF:n kanssa olivat valtavia tapahtumia – todella tiukkoja pelejä kentällä ja katsomossa. Helsingborgin vuonna 2011 saavuttama mestaruus ”söi todella paljon” malmölaisia, kun pelissä oli jälleen suuria tunteita.
Intohimosta puhuttaessa Patronen kertoo seuraavansa nykyisin mielellään Atletico Madridin pelityyliä ja joukkueen ympärillä olevaa tunteen paloa. Omalta uraltaan hienoimpana hetkenä kannattajien kanssa Hantta mainitsee viimeisen ottelun norjalaisen Sogndalin riveissä. Se oli päätös viiden vuoden aikakaudelle, joka oli sisältänyt nousuja ja laskuja pienen paikkakunnan yhteisössä. Siellä Hantta tunsi lopulta ”vähän kuin kaikki”, ja fanien tekemä tifo kruunasi ikimuistoisen jäähyväismatsin.
Norjassa perhe Patronen piti kovasti mahtavasta luonnosta futistäyteisen elämän mausteena. Myös Suomessa perinteiset sauna, mökki ja järvi kelpaavat pelistä irtautumiseen. Luonnonläheinen herra on muuten jostain saanut lempinimen ”kirvesmies”. Hän kääntää katseen mielellään ajoittain takaisin kohti läntisiä naapureita: haastatteluhetkellä Hantan tuorein kulttuurielämys on Solsidan-elokuva.
Teksti ja piirros: Timi, Tuuli ja Tuomas Ryhänen
