Dynamic Duo – Väänänen & Peltola

HJK:n kasvatit Santeri Väänänen ja Matti Peltola tekevät läpimurtoa liigamiehistössä.

Veikkausliigakauden lykkääntyminen koronaviruksen vuoksi harmittaa luonnollisesti kaikkia futisfaneja. Jokainen ymmärtää syyn, mutta se ei poista harmitusta. Normaalikaudella yksi fanien suurimmista kauden avaukseen liittyvistä odotuksista on uusien omien juniorien näkeminen raitapaidassa.

Jokainen legenda on joskus ollut juniori. Koska HJK on Suomen johtava pelaajakasvattaja, myöhempien A-maajoukkuepelaajien ensimmäiset askeleet miesten joukkueessa muistaa kuin eilisen: Atik Ismail, Pasi Rautiainen, Aki Riihilahti, Mikael Forssell, Robin Lod, Joel Pohjanpalo. Ja tuoreimpina tietysti viime kauden jälkeen maailmalle matkanneet ja Veikkausliigassa läpi lyöneet Lassi Lappalainen ja Sebastian Dahlström. 

HJK:n nykyisessä miesten joukkueessa on kaksi huippumielenkiintoista, vuonna 2002 syntynyttä pelaajaa, Santeri Väänänen ja Matti Peltola. Molemmat ovat pelanneet HJK:ssa 7-vuotiaasta asti. Väänänen teki läpimurtonsa jo viime vuonna ja Peltola aikoo tehdä sen tällä kaudella. Molemmat kertoivat puhelinhaastattelussa tunnelmistaan.

Matti Peltola

Miten koronatilanne on vaikuttanut sinun harjoitteluusi?

– Suurin vaikutus on luonnollisesti ollut joukkueen harjoitusten peruuntuminen noin kuukauden ajaksi. Me saimme tosin erinomaiset ohjeet omaehtoiseen harjoitteluun. Itse panostin erityisesti nopeutta kehittäviin harjoitteisiin. Aluksi hyödynsin Bolt Areenan punttisalia, mutta sen mentyä kiinni olen joutunut soveltamaan hiukan.

– Oma mielialani on tilanteen huomioon ottaen ollut hyvä. Kukaan ei tietenkään toivo mitään tällaista, mutta olen itse päättänyt käyttää ajan mahdollisuutena kehittää itseäni tehokkaasti.

Miten joukkueessa on otettu vastaan tämä uusi tilanne?

– Iso muutos viime viikkoina on ollut tietenkin se, että olemme aloittaneet harjoittelun. Ei tietenkään täysin normaalisti, vaan harjoittelemme muutaman pelaajan pienryhmissä. Omaan porukkaani kuuluvat minun lisäkseni Rasmus Schüller, Santeri Väänänen ja Bubacar Djaló. Toiminta on tuntunut todella hyvältä ja motivoivalta. Harjoituksissa on välillä menty fyysisesti todella kovaa; on kehitetty hyvällä rytmityksellä niin nopeus- kuin kestävyysominaisuuksiakin.

– Itselleni on tietenkin ollut mahtavaa päästä harjoittelemaan A-maajoukkuerinkiin kuuluvan Raden kanssa. Olen saanut oppia varsinkin jatkuvasta havainnoinnista ja nopeasta päätöksenteosta. Kun tähän vielä lisää, että harjoituksiamme vetää entinen pelipaikkani huippupelaaja Mika Väyrynen, en voi valittaa.

– Valmennusjohto on mielestäni reagoinut hyvin uuteen tilanteeseen. Meillä on esimerkiksi kerran viikossa Teams-palaveri, johon kaikki pelaajat osallistuvat. Teemana on ollut erään urheilukirjan referointi; teos on Uuden-Seelannin kuuluisasta All Blacks rugby-maajoukkueesta kertova James KerrinLegacy. Joka viikko yksi neljän pelaajan ryhmä lukee pari kappaletta eteenpäin ja kertoo omat näkemyksensä teoksesta ja siihen liittyvästä teemasta. Minun ryhmääni ovat kuuluneet Daniel O’Shaughnessy, Henkka Toivomäki ja Atomu Tanaka.

– Olen tykännyt ajatuksesta ja kirjasta. Minulle on jäänyt erityisesti mieleen se tapa, jolla menestynyt All Blacks on suhtautunut ulkoisiin paineisiin. Joukkueella on omat, sisäiset tavoitteensa, joiden tavoittelu on ratkaisevaa. Näin ulkoiset paineet tavallaan nollataan. 

Voitko muutamalla sanalla kertoa siviiliasioistasi? Miten esimerkiksi koulu sujuu? Onko pelikavereissasi joku, jonka kanssa vietät enemmän aikaa myös kentän ulkopuolella? 

– Koulu sujuu ihan hyvin. Minun täytyy kehua Mäkelänrinteen lukion opettajia, jotka suhtautuvat erittäin ymmärtävästi pelaamisen ja koulun yhdistämiseen. Sanden (Väänänen) kanssa tulee vietettyä aika paljon aikaa, koska hän on sekä koulu- että joukkuekaverini.

Onnistuuko kokkaaminen? 

– Onnistuu ehdottomasti, uskallan jopa kehua ruoanlaittotaitoani. Esimerkiksi Tortellini -vuoka tai couscous -salaatti syntyvät minulta kätevästi.

Suosittele hyvää elokuvaa tai tv-sarjaa koronan vuoksi eristyksissä oleville

– Inferno on viimeksi näkemistäni leffoista ollut hyvä. Olen muutenkin lukenut Dan Brownin kirjoja.

Minkälainen musa soi kopissa? Junnut eivät varmasti pääse vaikuttamaan musiikkivalintoihin?

– Pukukopissa huoltajamme Boris Wistuba on pääasiassa vastannut kappalevalinnoista varsinkin ennen otteluja. Bobilla on hyvä musiikkimaku, ja kajarista tulee hyviä biisejä.

Olet syntynyt vuonna 2002. Tässä ikäryhmässä kamppailu keskikentän pelipaikoista on poikkeuksellisen kovaa. Siinä pelaavat joukkuekaverisi Santeri sekä mm. HSV:n Juho Kilo ja Ilveksen liigajoukkueen Naatan Skyttä. Tuoko tämä tiukka kilpailutilanne lisäpotkua harjoitteluusi?

– Olemme ominaisuuksiltamme hiukan erilaisia pelaajia. Viime vuosina jokainen meistä on kehittynyt mielestäni hyvää tahtia. Kova kilpailu kehittää luonnollisesti kaikkia.

Suomen A-maajoukkue pääsi kaikkien suomalaisten futisihmisten iloksi vihdoin arvokisoihin. Onko tällä tosiasialla mitään merkitystä sinun kaltaisellesi lupaavalle nuorelle pelaajalle?

– Aikaisemmin ei oikein voinut unelmoida arvokisoista. Se on nyt muuttunut. Nyt voin minäkin tavoitella arvokisapaikkaa Suomen paidassa. 

Onko sinulla kansainvälisiltä kentiltä joku oman pelipaikan suosikkipelaaja?

– Olen kova Barca-fani, joten Sergio Busquets tulee heti mieleen todella tyylikkäänä oman pelipaikkani pelaajana. Toinen on nuorempaa polvea edustava saman seuran Frenkie de Jong.

Santeri Väänänen

Miten koronatilanne on vaikuttanut sinun harjoitteluusi?

– Oma tilanteeni oli siinä mielessä erilainen, että toivuin talvella pitkäaikaisesta loukkaantumisesta. Minulla oli patella-jänteen rasitusvamma. Alkuperäisen diagnoosin mukaan paranemiseen olisi pitänyt mennä kahdesta kolmeen kuukauteen. Parin kuukauden toipilaana olemisen jälkeen en tuntenut oloani kuitenkaan juurikaan paremmaksi. Onneksi siitä eteenpäin asiat alkoivat edetä parempaan suuntaan. Joka tapauksessa jouduin lopulta olemaan sivussa noin viisi kuukautta, mikä on pitkä aika. Vaikka nyt kaikki on hyvin, en ehkä olisi ollut aivan täydessä ”tikissä”, jos kausi olisi alkanut normaalissa aikataulussa.

HJK:n miesten joukkueen yksi mielenkiintoisimmista vahvistuksista on A-maajoukkueen rinkiin kuuluva Rasmus Schüller. Matti Peltola kertoi, että olette pienryhmäharjoittelussa samassa ryhmässä hänen kanssaan. Oletko saanut Schülleriltä jotain vinkkejä omaan pelaamisesi?

– Me olemme tosiaan Matin ja Raden kanssa samassa pienryhmässä. Tietenkin se on todella hienoa, vaikka rehellisyyden nimissä odotan kyllä harjoittelua koko joukkueen kanssa. Radelta saa todella hyvän mallin ammattilaisen harjoittelusta; kuinka skarpisti hän tekee kaikki jutut joka päivä.

Käyt monen nuoremman HJK-pelaajan tapaan Mäkelänrinteen lukiota. Oletko nyt saanut edistettyä kouluasioita paremmin kuin normaalisti?

– Olen pystynyt tekemään kouluasioita ihan ok vauhdilla, vaikka voisin tehdä enemmänkin. Mäkelänrinteessä asiat hoituvat koulun puolelta rennosti ja joustavasti.

Matti Peltola kehui ruoanlaittotaidoillaan. Miten on sinun laitasi?

– Asun edelleen kotona, joten ei ole vielä tarvinnut venyä ruoanlaiton suhteen. En voi kyllä liikaa kehua, bravuuri on ehkä kanapasta, jonka päälle lorautetaan ketsuppia.

Jos kokkaaminen ei vielä suju, niin onko muita mainittavia harrastuksia?

– Itse asiassa olen viime aikoina innostunut kalastamisesta. Olen käynyt mm. Vanhankaupungin koskella kokeilemassa. On myös napannut, kuhaa, ahvenia.

HJK:n pukukopissa huoltaja Boris Wistubba on ilmeisesti joukkueen epävirallinen dj. Minkälainen on sinun musiikkimakusi?

– Olen musiikin suhteen aika kaikkiruokainen. Viime aikoina olen tosin kuunnellut aika paljon suomirappia, Pyhimystä ja Gettomasaa.

Sinä teit HJK:n muuten aika surullisella viime kaudella läpimurron HJK:n miesten joukkueeseen. Tuliko se sinulle yllätyksenä? Kerro muutamin sanoin viime kauden kokemuksistasi.

– Peliaika viime kaudella oli tavallaan yllätys, tavallaan ei. Olin laittanut tavoitteeksi päästä pelaamaan viime kaudella, mutta kauden alussa se ei näyttänyt toteutuvan. Se oli pettymys, mutta valmentajan vaihtumisen myötä tilanne muuttui. Itse pelaamisessa ei ollut suurta yllätystä, koska luotin itseeni. Uskoin pärjääväni, ja niin myös mielestäni tapahtui. En pohdi viime kautta sen enempää. Jotta voisin ottaa pelaajana seuraavan askeleen, minun on ensiksi vahvistuttava fyysisesti. Sitten on tultava vaarallisemmaksi hyökkäysalueella.

Olet Suomen vuonna 2002 syntyneiden ikäryhmän poikien maajoukkueen vakiopelaajia. Tämä vuosikerta on siinä mielessä mielenkiintoinen, että joukkueen koko keskikenttä on saanut ainakin suomalaisen mittapuun mukaan futispiireissä paljon julkisuutta. Siinä pelaavat sinun lisäksesi HSV:n Juho Kilo ja Ilveksen liigapelaaja Naatan Skyttä. Kerro vähän teidän yhteistyöstänne pelikentällä ja sen ulkopuolella. Koetko, että julkisuus luo jotain paineita?

– En ota asiasta mitään paineita, kiva jos joku huomaa jonkun myönteisen asian. Olemme mielestämme sopivasti erilaisia pelaajia. Emme kuitenkaan analysoi asiaa mitenkään erityisesti. Kun menemme kentälle, erilaisuudestamme muodostuu mielestäni hyvä yhdistelmä. 

Suomen A-maajoukkue pääsi kaikkien suomalaisten futisihmisten iloksi vihdoin arvokisoihin. Onko tällä tosiasialla mitään merkitystä sinun kaltaisellesi lupaavalle nuorelle pelaajalle. Antaako se esim. potkua omalle uralle, kun A-maajoukkueen näkymät ovat paremmat kuin aikoihin?

– Se oli varmasti jokaiselle suomalaiselle futisihmiselle siisti juttu, niin myös minulle. Ei se silti minun jalkapallotavoitteisiini kovin paljon vaikuta. Tietenkin unelmoin edelleen myös Suomen edustamisesta korkeimmalla tasolla.

Onko sinulla kansainvälisiltä kentiltä joku oman pelipaikan suosikkipelaaja?

– Varmaan joku Frenkie de Jong.

ON VAIN YKSI KLUBI.