Miika Takkulan ja Matti Peltoltan yhteinen matka alkoi iltapäiväkerhosta

“Neljä tuntia päivässä pihapelejä”. Reilu kymmenen vuotta sitten HJK:n nykyinen urheilujohtaja Miika Takkula innosti muun muassa Matti Peltolaa liikkumaan HJK:n iltapäiväkerhossa.

Lapsella on taianomainen taito innostua. Innostus herättää usein sytykkeen toimintaan. Toiminta voi olla lapsen kohdalla oikeastaan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Innostuksen ylläpitäminen onkin vaikeampi tehtävä. Se vaatii työtä. 

HJK:n keskikenttäpelaaja Matti Peltola, 20, rakasti jo lapsena pelaamista. Innostus paistoi kilometrien päähän. Innostusta tuki esikouluiässä herra nimeltä Miika Takkula, joka oli lähtenyt Oulusta Helsinkiin etsimään töitä urheilun parista. Tie vei Klubiin iltapäiväkerhojen ja jalkapallokoulujen ohjaajaksi. 

– Minun piti olla aluksi sellainen kiertävä iltapäiväkerhon vetäjä. Sitten menin ensimmäiseksi viikoksi ranskalais-suomalaiselle koululle. Siellä oli vastaavana Laura Salmi, joka ei päästänyt minua enää muualle. Tykkäsin todella paljon pelailla ja liikuttaa lapsia, Takkula kertoo. 

Peltola oli yksi monista, joka suuntasi eskarin jälkeen iltapäiväkerhoon. Vanhempien ollessa vielä töissä, lapsi piti laittaa johonkin viettämään iltapäivän tunnit. Peltolan kohdalla Klubin iltapäiväkerho Takkulan ohjauksessa oli parasta, mitä saattoi tapahtua. Nyt toki HJK:n ja jopa A-maajoukkueen vinkkelistä, mutta ennen kaikkea liikunnallisen elämäntavan kannalta

– Se on jäänyt mieleen, että Masalla oli todella kova liikuntavietti ja HIFK:n punainen takki päällään. Hän taisi olla silloin kiekkokoulussa ja futis ei vielä hirveästi innostanut. Sählymaila oli koko ajan kädessä. 

Iltapäiväkerhossa pelattiin yläkentällä sählyä ja alakentällä jalkapalloa. Peli veti puoleensa. 

– Jossain vaiheessa sain houkuteltua Masan alakentälle kokeilemaan futista. Ylipäätään iltapäiväkerho oli mahtava sauma sportata. Pelasimme neljä tuntia päivässä pihapelejä. Itsekin olin aina ihan hiestä märkä niiden pelien jälkeen, Takkula kertoo.  

Neljä tuntia liikuntaa päivittäin kuulostaa hurjalta määrältä, kun sitä vertaa tuoreisiin Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa -tutkimuksen (LIITU) tuloksiin. LIITU-tutkimuksen tulokset kertovat karua kieltä suomalaisten lasten ja nuorten liikuntatottumuksista.

Liikkumissuositukset täyttävien lasten määrä on vähentynyt entisestään. Liikuntasuosituksiin, päivittäiseen yhden tunnin reippaaseen tai rasittavaan liikuntaan, ylsi vain noin kolmannes. Lisäksi liikunnalle annettujen merkitysten väheneminen on jatkunut.

Peltolalle liike on aina ollut lääke. Peli on vienyt mennessään. Peltolan kaltaisia lapsia ja nuoria on huolestuttavan vähän tänä päivänä. 

– Muistan sen, kun vanhemmat tulivat hakemaan (iltapäiväkerhosta), niin ensimmäinen fiilis oli ”ei hitto”. Sitä vaan halusi jatkaa. Ei silloin tuntenut väsymystä. 

Peltolan mukaan innostus esimerkiksi jalkapalloa ja ylipäätään pallopelejä kohtaan on syntynyt nimenomaan pihapeleissä. Toiminta on ollut juuri sopivalla tavalla motivoivaa kuusivuotiaalle ikiliikkujalle. 

– Tuollaisella toiminnalla on varmasti ollut valtava merkitys itselleni. Se innostaa lasta, kun pääsee vain suoraan pelaamaan. Myöhemmin voi sitten harjoitella teknis-taktisia asioita, Peltola sanoo.

Peltola on toki äärimmäinen esimerkki liikkuvasta lapsesta. Jokaisesta ei todellakaan tule huippujalkapalloilijaa, mutta innostus on usein asia, joka tarttuu muihinkin. Sillä taas voi olla liikkuvan elämäntavan kannalta kauaskantoisia vaikutuksia. 

– Kentällä oli paljon tunnetta mukana. Siinä oli sellainen makea efekti, että esimerkiksi salibandyn puolella jossain vaiheessa mailat alkoivat loppua. Jotkut seurailivat aluksi vähän ulkopuolelta ja huomasivat, että tuossahan on aika siisti meno. Yhtäkkiä sellaiset, jotka eivät olleet koskaan pelanneet mitään pallopelejä, olivat siellä mukana ja pelasimme 12 vastaan 12 pienessä tilassa, Takkula sanoo. 

Takkula ja Peltola muistelevat iltapäiväkerhoaikoja hymyillen ja vähän väliä nauraen. Molempiin on jäänyt jälki, joka ei taida lähteä kulumallakaan. 

Peltola kiittelee Takkulaa siitä, minkälainen iltapäiväkerhon ohjaaja hän reilu kymmenen vuotta sitten oli. 

–  Vaikka Miika ei istuisi tuossa vieressä, niin voisin käsi sydämellä sanoa, että noista ajoista on jäänyt vain hyviä kokemuksia. Niiltä ajoilta on ylipäätään niin paljon muistikuvia, että ei kai niitä muuten olisi tullut, jos ei toiminta olisi ollut hauskaa. Mielestäni on vain hyvä juttu, että ohjaaja heittäytyy mukaan pelille. Varmaan siinä pitää myös vähän lapsenmielinen olla, että pystyy innostumaan 6-vuotiaiden kanssa pelaamisesta, Peltola kehuu nauraen. 

Takkula vakavoituu asian äärelle. Liikunnasta tai ylipäätään liikkumisesta innostuminen on lapselle valtava voimavara koko elämää ajatellen. Sellaisen siemenen itäminen tuo väistämättä tunteen siitä, että on työskennellyt tärkeän asian parissa.

– Kun on aidosti kiinnostunut, niin kyllä se varmaan vetää enemmän puoleensa kuin että joku ohjaaja vetää pakotetusti jotain pelirastia. Pelkästään se, että molemmat muistavat niin paljon yksittäisiä hetkiä noilta ajoilta, varmasti kertoo toiminnan olleen merkityksellistä ja mielekästä, Takkula sanoo. 

Takkula ja Peltola ehtivät olla Klubin iltapäiväkerhossa samaan aikaan vain vuoden verran. Jotain parivaljakon yhteisestä ajasta kertoo se, että muutama vuosi myöhemmin Peltola kiitti vanhempiensa aloitteesta Takkulaa unohtumattomalla eleellä. 

– Muistan, kun Masa toi minulle suklaakonvehtirasian ja kiitti, että olin häntä innostanut. Voin sanoa, että suklaat on syöty, mutta muistot ovat jääneet. 

– Tosi usein nykyään varsinkin, kun Miika on täällä (HJK:ssa), niin äiti tykkää muistella ja kysellä ”eikö ole kivaa, kun Miika on myös siellä”. Äiti aina muistelee sitä, että Miikan ääni kuului parkkipaikalle saakka, kun hän tuli hakemaan minua iltapäiväkerhosta, Peltola naureskelee. 

Mitä liikuntaharrastus voi antaa?

Ilmarisen oma henkilöstön liikuttaja Elsi Luomi on työssään nähnyt läheltä liikunnan merkityksen työkykyyn. 

– Tutkimusten mukaan lapsuudessa opittu tai myöhemmin omaksuttu liikunnallinen elämäntapa kantaa usein myös työelämässä. Kun liikkumisesta on muodostunut luonnollinen osa arkea, tuo se paljon terveyshyötyjä aikuisiällä. Moni asiantuntijatehtävä on nykyään varsin passiivista ja kiireistä, jonka ohella liikkuminen tuo arkeen kaivattua fyysistä aktiivisuutta terveyshyötyineen sekä antaa mielelle kaivattua hengähdystaukoa kaikesta informaatioähkystä, Luomi pohtii.

Myöskään fyysisesti aktiivisessa työssä liikunnan merkitystä ei kannata väheksyä. Kun keho joutuu koville työssä, ja kuormitus voi olla varsin yksipuolistakin, fyysistä kuntoa on löydyttävä. Hyvä fyysinen kunto auttaa palautumaan työn fyysisestä kuormituksesta ja pysymään toimintakykyisenä. 

Elsi Luomella on myös omakohtaista kokemusta liikuntaharrastuksen myötä opittujen taitojen hyödyntämisestä työelämässä.

– Terveyshyötyjen lisäksi liikunnan avulla voi omaksua monia työelämässäkin hyödyllisiä taitoja. Jalkapallon kaltainen joukkuepeli opettaa ja kasvattaa nuoresta asti esimerkiksi sosiaalisia taitoja, tavoitteiden asettamista, paineen alla toimimista, tunteiden säätelyä sekä kurinalaisuutta.

– Monelle nuorelle, kuten itsellenikin, lapsuudessa aloitetussa urheiluharrastuksessa ohjaajana toimiminen voi olla ensimmäisiä kosketuksia työelämään. Riippumatta minkälainen urapolku myöhemmin nuorta odottaa, opettaa lasten ja nuorten ohjaustoiminta myös ryhmänohjaamisen taitoja, jotka voivat myöhemmin jalostua vaikkapa esihenkilötaidoiksi, Luomi sanoo.

Liikkumattomuudesta isot kustannukset

Liikkumattomuus aiheuttaa Suomessa jo nyt vuosittain yli 3 miljardin euron kustannukset. Lapsia ja nuoria liikuttavat urheiluseurat tekevät merkittävää terveyttä edistävää työtä ja ennaltaehkäisevät tulevia sosiaali- ja terveyskustannuksia.

Klubin iltapäiväkerhoissa työskentelee lukuisia Takkulan kaltaisia innostavia ohjaajia. Ohjaajia, joiden merkitystä lapsen liikunnalliselle elämäntavalle ei voi liiaksi korostaa. 

– Minulle jäi ennen kaikkea mieleen ohjaajavuosista se, että pystyi innostamaan myös sellaisia, jotka olivat alkuun vähän arkoja pelaamisen suhteen. Ja osa heistä haki vielä sen jälkeen seuratoimintaan mukaan. 

Peltola on poikkeusyksilö, josta tuli lopulta aina jalkapalloammattilainen. Yksi iltapäiväkerhosta tullut oppi on kuitenkin yhä vahvasti läsnä arjessa. 

– Nyt kun tämä on vähän totisempaa, niin on ihan hyvä aina välillä muistuttaa itselleni, miksi pelaankaan. Joskus nuorempana menin vähän lukkoon pelaamisesta ja koin paljon paineita. Silloin vähän unohtui se, että pelaan, koska nautin tästä, Peltola sanoo.

Moni on saattanut kuulla tarinan siitä, miten Peltola lopulta päätyi valitsemaan jalkapallon jääkiekon sijaan. Äidin merkitys lajivalinnassa oli suuri, mutta ehkäpä pieni kunnia lienee paikallaan myös Takkulalle.    

– Muistan, että minulle oli pieni henkilökohtainen työvoitto, kun jossain vaiheessa se HIFK:n punainen lätkätakki vaihtui HJK-logolla varustettuun paitaan, Takkula hymyilee tyytyväisenä. 

Ilmarinen on tänäkin vuonna HJK:n tärkeä kumppani. Katso lisätietoja Ilmarisen lahjoituksista ja kumppanuuksista.