Luetko FutisForumia, Toni Koskela?

On aika tutustua yhdeksän polvileikkausta kokeneeseen kolminkertaiseen mestarivalmentajaan. 

40-vuotiaan Toni Koskelan voittoprosentti Veikkausliigan päävalmentajana lähestyy 60:tä. Lukema on Veikkausliigahistorian paras, ja lyhyen uran meriittilista on muutenkin melkoinen: Ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan 2018 Koskela valmensi heti RoPS:n hopealle. Kesken kauden 2019 kriisissä ollut HJK osti oman kasvattinsa päävalmentajakseen, ja tuota vuotta seuranneilla kolmella kaudella Koskela on luotsannut Klubin kolmeen mestaruuteen, kahdesti europelien lohkovaiheeseen ja kerran Cup-mestariksi. 

Menestyssateesta huolimatta mestarivalmentaja on jäänyt katsojille jossain määrin tuntemattomaksi. On siis aika tutustua. 

Oheisessa kortissa toteat lempinimiksesi “kuulemma Videomies tai Skappari”. Tittelit eivät ehkä kaikille lukijoille aukea, joten avaisitko? 
Itse seuraan hyvin vähän urheilumediaa tai sosiaalista mediaa, mutta nämähän ovat [keskustelupalsta] FutisForumilla ilmeisen aktiivisesti käytetyt lempinimet! Ja sieltähän ne tietysti mullekin asti kantautuvat teiltä viestintätiimistä tai joltain muulta tutulta.

Itse et siis FutisForumilla aikaasi vietä?
Sanoisin, että tässä ammatissa menee sitä paremmin, mitä vähemmän lukee urheilumediaa tai -kommentointia ylipäätään. Mutta tottakai, kun itse joskus pohdin mitä haluan viestiä median suuntaan, on ihan hyvä tietää, mitä milläkin hetkellä kirjoitellaan tai millä fiiliksillä katsojat ovat. Jos “yleinen mielipide” on, että kentällä ei tsempata tarpeeksi tai peli ei muuten näytä hyvältä, silloin mun ei välttämättä kannata julkisesti yrittää kiinnittää huomiota vaikka hyvään maaliodottamaan. 

Videomies-lempinimen tausta on kuulemma noin vuosikymmenen takaa, kun Sixten Boströmin apuvalmentajaksi tullessasi olit todennut olevasi hyvä videoiden kanssa. Mutta entä Skappari?
Heheh, se videolausahdus ei ollut silloin haastattelussa ihan parhaalla tavalla muotoiltu, mutta ainakin jäi lempinimi elämään! Ja Skappari… sotilasarvosta se ei ainakaan johdu, koska mulla on polvivamman takia vapautus rauhan ajan palveluksesta. Eli eiköhän se sitten viittaa kuuluisan suomalaisen elokuvan vänrikin sukunimeen.

Se lempinimistä. Olet perheellinen mies – mitä haluaisit kertoa arjestasi Bolt Arenan ulkopuolella? 
Kotona on vaimo ja kaksi lasta, joista vanhempi eli 7-vuotias poika aloittaa koulun ensi syksynä ja tytär täytti juuri 4. Kun on aika kiireinen työ, ja lapset ovat nyt alkaneet aktiivisemmin harrastaa, niin on huomattu, että ei tätä vaihetta turhaan sanota ruuhkavuosiksi. Oikeastaan maanantaista torstaihin arki on sitä, että kun Boltilta lähtee kotiin, sitten on aika viedä lapsia harrastuksiin ja sieltä kotiin. Sitten ruokaa ja nukkumaan.

Sen verran hektistä on, että ylimääräisiä harrastuksia ei itselle tarvitse miettiä. Mutta lomilla on sitten paremmin aikaa lähteä perheen kanssa katselemaan vähän muutakin maailmaa. 

Käyvätkö perheenjäsenesi katsomassa Klubin pelejä?
Kyllä, kaikki pelit, ja etenkin poika on nyt hyvin innostunut jalkapallosta. Viime vuonna klo 22 alkaneet eurokotipelit olivat hänelle vähän tiukkoja paikkoja, ja jossain pelissä oli uni tainnut vähän päästä yllättämään. Aiemmin pelit olivat hänelle siistejä, koska mummi ja ukki ostivat silloin vähän herkkuja, mutta nyt hän tykkää oikeasti katsoa pelejä, myös Klubi 04:n. Ja pikkusisko tykkää tehdä perässä samaa mitä isovelikin. Omat vanhempani käyvät myös katsomassa lähes kaikki kotipelit. 

Päävalmentaja saa aika ajoin kuulla katsomosta aika karskiakin tekstiä. Mitä perheenjäsenesi tai vanhempasi ajattelevat siitä?
Kyllä se varmasti kovempi paikka on heille kuin mulle. Itse tiedän, että tähän duuniin ja bisnekseen kuuluu se, että haukkuja tulee enemmän kuin kehuja, ja nahka on sillä tavalla aika paksu. Vaimokin ymmärtää sen. Ja viime kaudella ei tainnut isommassa mittakaavassa tulla mitään huuteluja, joten lasten kanssakaan ei ole tarvinnut vielä keskustella, miksi siellä huudetaan isille. 

Mutta omat vanhempani kyllä varmasti enemmän ottavat stressiä siitä, mitä kirjoitellaan tai miten pelit päättyvät. Äiti taitaa olla se, joka eniten menettää yöuniaan, jos HJK ei voita. 

Kun nyt perheeseen päästiin, niin laajennetaan vielä sukuun. Lätkä-HIFK:n kulttipelaaja Micke-Max Åsten on serkkusi. Onko jääkiekko sulle millään tavalla läheinen laji?
Eipä erityisemmin, vaikka tykkään kyllä seurata vähän kaikkia lajeja. Pienenä pelasin lätkää paljon ulkojäillä, ja se oli kivaa. Pari vuotta sitten hankin itselleni luistimet, kun poika täytti 5, ja alettiin käydä luistelemassa. Silloin tajusin, että edellisen kerran olin hankkinut luistimet ysiluokalla.

Sukumme urheilutaustahan on sinänsä tosi monipuolinen. Nyt jo edesmennyt Fjalle-vaari (Fjalar Åsten) oli valtavan aktiivinen pääsarjatuomari monessakin eri lajissa, äitini pelasi koripalloa SM-sarjassa, faija valmensi ja pelasi futista alasarjoissa ja toinen serkku Tom Strömsten on salibandyn moninkertainen Suomen mestari. 

Sun pelaajauraasi nuoremmat Klubi-kannattajat eivät välttämättä muista. Pelasit junnuna Puotinkylän Valtissa ja Klubissa?
Kyllä. Valtissa meillä oli hyvä ikäluokka, ja joukkue muuttui jossain vaiheessa HJK Vartiokyläksi. 1983-syntyneistä tuli monta hyvää pelaajaa Veikkausliigaan ja maajoukkueeseenkin: Juska Savolainen, Niklas Tarvajärvi, Njazi Kuqi, Petri Oravainen, Tomi Nyman…

Oletko alkujaankin lähtöisin Itä-Helsingistä?
Kyllä, Puotinharjusta, nykyään asutaan Tammisalossa. Vaimo on Espoosta, joten hän on joutunut siirtymään rajan tänne puolelle.

Coaches of the Finnish @Veikkausliiga: Toni Koskela – @hjkhelsinki #ToniKoskela #HJK #Jokerit #JJK #helsinkicup pic.twitter.com/u84Q42CTP1

— Juha Tamminen (@TamminenJuha) July 17, 2019

Aikuisten sarjoissa debytoit 17-vuotiaana Jokruissa?
Se oli silloin FC Jokereiden Ykkösessä pelannut farmijoukkue. Vuotta myöhemmin [2001] tuli liigadebyytti Jokereissa. Sitten 2002 eli 19-vuotiaana tuli paha polvivamma, joka ei lopulta koskaan parantunut kauhean hyvin, ja loppu-ura oli aika pitkälti sen ehdoilla pelaamista. Polvi leikattiin 9 kertaa, ja ammattilaisura päättyi 26-vuotiaana.

Toni Koskela Suomen Cupin ottelussa FC Jazz – FC Jokerit toukokuussa 2003.⁣
⁣
? Juha Tamminen ⁣
⁣#SuomenCup ??? pic.twitter.com/LAYme8ZDCZ

— Jalkapallon Suomen Cup (@SuomenCup) February 24, 2023

Melkoinen määrä operaatioita! Siitä huolimatta pelasit kuitenkin Walesin Cardiffissa, Kreikan Ilisiakosissa ja Norjan Moldessa?
En varmasti polven takia pystynyt kaikkea potentiaalia lunastamaan, mutta sain kuitenkin pelaajauralta paljon. Pääsin näkemään kolme hienoa futismaata ja paljon myös eväitä nykyiseen pestiin. 

Tuossa kortissa jutun alussa droppasit Dennis Bergkampin nimen vaikeimpana vastustajana. Millaisia muita huippumuistoja maailmalta nousee nyt spontaanisti mieleen?
Kyllähän sen näki, miten mieletön futismaa Englanti on. Cardiff pelasi Championshipissä, jossa oli paljon maajoukkuepelaajia ja paljon Sunderlandin kaltaisia valtavan isoja seuroja, jotka merkitsevät mielettömästi paikallisille ihmisille. Moldessa taas oli silloin 25 000 asukasta, mutta stadionille mahtui 10 000 ihmistä, ja joka pelissä oli varmaan 7000–8000 katsojaa. Futisihmisille nuo ovat sellaisia juttuja, joita soisi jokaisen kokevan.  

Never forget a bit of Toni Koskela pic.twitter.com/Qt6uaWvaZZ

— Michael Edwards (@Flushed_Away) June 27, 2019

Miten kuvailisit itseäsi pelaajana?
Heh, futiksen evoluution kannalta olin ehkä vähän etuajassa. Parhaat vuoteni olisivat saaneet olla silloin, kun Barcan tiki-taka oli suurimmassa huudossa. Olin peliälykäs, suhteellisen taitava ja hyvä syöttämään, mutta polvivaivojen myötä olin auttamattoman hidas. Nykyjalkapalloon olisin aivan liian hidas, mutta siinä 2010-luvun alussa olisin voinut kukoistaa…

Sut tunnetaan vaativana valmentajana. Olitko helppo valmennettava?
En missään nimessä. Halusin aina perusteluja, varsinkin, kun jouduin koko ajan sopeutumaan siihen, että fyysinen suorituskyky heikkeni radikaalisti ja jouduin siksi miettimään asioita laajemmin. Se on perusluonteessanikin: Tarvitsen aina perusteluja sille, miksi jotain tehdään. Kyseenalaistan paljon. Varmasti sitä on moni valmentaja turhautuneena miettinyt, että mitä hittoa toi jätkä kyselee koko ajan!

Oliko valmennus sulle jo peliuran aikana selkeä päämäärä?
Ei oikeastaan. Pystyin hyvissä ajoin näkemään, että urasta ei tulisi kovin pitkä, joten ehdin miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Jossain välissä lentokapteenius kuulosti aika siistiltä. Sen jälkeen ajatuksiin tuli oikeustieteellinen, koska lakimiehiä tarvitaan aina ja joka paikassa, ja siinä voi erikoistua monenlaiseen asiaan ja alaan. 

Luin pääsykokeisiin, ja koska mulla oli pohjalla urheilijaeläke ja siten vapaa-aikaa, jotain piti saada lukemisen rinnalle. Kaverini Toni Leonoff oli silloin PK-35:n valmennuspäällikkönä, ja rupesin vuonna 2010 seuran C15-poikien kakkoskoutsiksi. Aika nopeasti havaitsin, että tämähän on aika kivaa hommaa.  

Pääsitkö kuitenkin myös oikikseen? 
Pääsin! Sain suoritettua oikeustieteen notaarin tutkinnon eli kandin Helsingin yliopistosta 2018. Kauan siinä meni, mutta lopulta sain homman valmiiksi, kun valmensin RoPS:ssa. Perhe asui Stadissa, ja vaikka paljon reissattiin sitä väliä, Rovaniemellä ollessa oli aikaa myös opinnoille. Maisterintutkintoon ei ainakaan vielä ole ollut aikaa tai energiaa, mutta ehkä jonain päivänä.

Rovaniemi mainittu. Olit siellä ensimmäistä kertaa päävalmentajana ja veit putoajaksikin povatun RoPS:n sensaatiohopealle. Sen jälkeen Klubissa on tullut kolme Suomen mestaruutta putkeen – samanlaiseen kultaputkeen ovat päävalmentajista yltäneet vain Antti Muurinen ja Keith Armstrong. Pystytkö jotenkin vertaamaan RoPS-hopeaa ja saavutuksiasi HJK:ssa?
Kyllä siinä mielessä, että RoPS:lla taisi olla silloin neljänneksi pienin budjetti, ja hopeaan vaadittiin isompi pistekeskiarvo kuin mitä SJK ja IFK Mariehamn olivat onnistuneet kasaamaan mestaruusvuosinaan. Toki KuPS:lla pistekeskiarvo on kahtena viime vuonna hopealla ollut vielä parempi. 

Mutta joka tapauksessa RoPS:n temppu oli todella kova. Itse pidän sitä hopeaa yhtä kovana suorituksena kuin Klubin mestaruutta ja lohkovaihepaikkaa, kun laitetaan resursseja samoille viivoille. 

Veikkausliigan parhaat pelaajat pelipaikkakohtaisesti sekä valmentaja:

Maalivahti Antonio Reguero, RoPS
Puolustaja Faith Obilor, HJK
Keskikenttä Petteri Pennanen, KuPS
Hyökkääjä João Klauss, HJK
Valmentaja Toni Koskela, RoPS#CaptainsBall2018 #Veikkausliiga pic.twitter.com/fsybDJMdIQ

— Suomen Palloliitto (@Palloliitto) November 2, 2018

Tässä juttuformaatissamme on ollut tapana kysyä nuorilta pelaajilta, kuten Topi Keskiseltä, joko kokkaus sujuu. Sulta sitä on turha kysyä, koska olen antanut itseni ymmärtää, että olet jonkin sortin kulinaristi?
Muutaman kerran olen päässyt seuraamaan läheltä, kun huippukokki tekee ruokaa, ja se on kyllä hienoa seurattavaa. Niin kuin tietysti on moni asia, kun pääsee ihmettelemään todellisten ammattilaisten tekemistä vierestä. Olisihan se kiva, että itsekin osaisi maistaa, että nyt puuttuu hiukan suolaa tai vähän happoa, mutta sillä tasolla en ole. 

Tykkään kuitenkin tehdä ruokaa, ja sanoisin, että se maistuu paremmalta kuin näyttää, eli Michelin-miestä musta ei tule. Kädentaitoni ovat ylipäätään erittäin huonot, oli se sitten piirtämistä, käsialaa, puutöitä tai muuta. 

Tykkään itämaisista mauista, tulisen ja makean kombinaatiosta. Ja kesällä, kun on vähän paremmin aikaa, jenkkien suuntaan menevä kunnon savustus grillissä on lähellä sydäntä.