Miltä tuntui treenata Cristiano Ronaldon kanssa, Joona Toivio?

Pitkältä ulkomaankiertueeltaan Suomeen ja HJK:hon palannut toppari on intohimoinen frisbeegolfin harrastaja

HJK haluaa tällä kaudella tehdä pelaajiaan tutummiksi katsojille. Julkaisemme kauden aikana jokaisesta pelaajasta sekä pidemmän katsauksen näiden aiempaan uraan että syvemmälle pelaajan henkilökohtaiseen elämään pureutuvan haastattelun.

Pitkäaikainen Huuhkajien luottotoppari, hiljattain maajoukkueuransa päättänyt Joona Toivio istahti viestinnän traineidemme Vertti Karjalaisen sekä Toni Vikgrenin haastattelupöydän ääreen.

Miltä tuntuu tehdä pian Veikkausliiga-debyytti?

Päällimmäisenä odottaa, että sarja alkaisi – taas on pitkä treenikausi takana. Tietysti innolla odotan omaa liigadebyyttiäni, sitä on odotettu…

Aivan, täällähän on tämä legendaarinen ”maailman pisin pre-season”.

Niin, siihen on tosin tottunut Ruotsissa ja Norjassa, aika samanpituinen se on sielläkin.

Lähdit aika nuorena, 18-vuotiaana, Hollantiin AZ Alkmaariin. Mikä oli syy siirtoosi jo ennen Veikkausliiga-debyyttiäsi?

Pienestä saakka on ollut unelmana päästä pelaamaan ammatikseen ulkomaille. Kävin monella testileirillä nuorena, ensimmäisen kerran muistaakseni jo 14–15-vuotiaana. Sitten sain vihdoin mahdollisuuden ulkomaansiirtoon. Sitä kohti olin aina mennyt, ja se tuntui hyvältä ratkaisulta – vaikka tosin siinä kohtaa, kun sain oikeasti paperit eteeni, alkoi nuorta poikaa pelottaa. Oli kuitenkin iso muutos muuttaa suoraan porukoilta yksin ulkomaille. Sain vanhemmiltani ja kavereiltani tarvittavan tuen, että uskalsin lähteä.

Missä muualla kävit testissä?

Ensimmäinen testileirini oli Ranskassa, Metzissä. Ajaxissa kävin useampaan otteeseen, Manchester Unitedissa kerran. Kävin myös Interissä – en tosin Turun Interissä.

Valtavia seuroja. Millaista oli käydä ihan maailman parhaimmissa seuroissa?

Se oli siihen aikaan todella jännittävää. Olihan se siistiä päästä aistimaan ison maailman meininkiä. Se oli myös kannustavaa, koska selkeästi oli jotain tehty oikein, kun sinne pääsi. Olin itse asiassa lähellä siirtoa Ajaxiin 15–16-vuotiaana, mutta se kaatui viime hetkillä.

Onko testileireiltä jäänyt mieleen joitain yksittäisiä pelaajia?

Manchester Unitedissa oli yksissä treeneissä aika monta ykkösjoukkueen pelaajaa, muun muassa Cristiano Ronaldo. Akatemiassa pelasi silloin Giuseppe Rossi, hänellä oli ihan uskomaton kosketus palloon. Myös Gerard Piqué oli silloin siellä, ja Paul Scholeskin oli kerran mukana treeneissä, ihan kovia jätkiä siis.

Olet kotoisin Sipoosta. Miten juniorivuotesi etenivät?

Aloitin Sibbo-Vargarnassa 6-vuotiaana ja olin siellä 11–12-vuotiaaksi asti. Meillä oli todella hyvä jengi, voitimme Hesa Cupin yhtenä vuonna. Kun siirryttiin isolle kentälle, materiaali alkoi vähän tulla vastaan – pelaajat eivät enää riittäneet siihen, että sama taso pysyisi yllä. Lähdin hakemaan seuraavia haasteita ja tulin silloin Klubiin, ja Klubista sitten vähitellen eteenpäin.

Oliko sinulla Klubin lisäksi silloin joitain muitakin potentiaalisia vaihtoehtoja?

En oikeastaan muista sen tarkemmin, mutta olihan Klubi jo silloin kaikista isoin junnujoukkue täälläpäin, joten oli selvää, että sinne haluan.

Mitä pelipaikkoja pelasit juniorina?

Olen pelannut käytännössä aina topparina. Klubissa pelasin normaalisti vuotta vanhempien kanssa, mutta muutamassa Hesa Cupissa olin oman ikäisteni joukossa. Siellä pelasin keskikentällä. Hollannissakin olin joskus keskikentällä, mutta ne olivat ihan yksittäisiä otteluita.

Mistä hyvä laukauksesi on peräisin?

Se on peräisin lapsuudenkotini viereiseltä tyhjältä tontilta, jossa oli nurtsi. Faija teki sinne maalin, siellä olen aina tykännyt laukoa. Sitä tuli treenattua junnuna paljon.

Se on huomattu, olet tehnyt urallasi hienoja maaleja vapareista.

Viime vuosina ei ole tullut tehtyä, itse asiassa en ole edes laukonut ihan hirveästi vapareita. Tuntuu, ettei peleissä ole ylipäätään ollut vapaapotkuja. Viime syksynä tein kyllä yhden, mutta se oli ihan hirveän ruma – kaikki tosin lasketaan.

Treenaatko vapareita vieläkin vai onko kohdistukset jo tehty?

Jään edelleen kerran pari viikossa vetelemään treenien jälkeen.

Onko kauden vaparivastuu jo selvillä? Casper (Terho) epäili sinun ottavan laukojan vastuun itsellesi, jos vapaapotku on kauempaa.

En tiedä, mistä se johtuu – kaikki ovat varmaan nähneet sen yhden kaukovaparin ja ajattelevat, että vedän ainoastaan kaukaa. Mieluummin lauon paristakympistä, se on parempi etäisyys. Kauempaa lauotut vaparit ovat kivoja, kun ne osuvat, mutta aika monesti ne päätyvät katsomoon.

Teit parhaalla kaudellasi kuusi maalia, Djurgårdenissa 2011. Moniko niistä tuli vapaapotkusta?

Kaksi. Sitten siellä oli saksaria ja päällä tehtyä, kaikennäköistä… yksi pilkkukin taisi olla.

Mitkä ovat vahvuuteesi kentällä?

Pelin avaaminen on yksi iso vahvuus, minulla on hyvä oikea jalka. Pystyn syöttämään paljon erilaisia syöttöjä erilaisiin tiloihin. Olen myös hyvä sijoittumaan, ja pelin ohjaamisesta on tullut enemmän vahvuus kuin mitä se oli nuorempana, kun on oppinut avaamaan suunsa kentällä. Tietysti myös erikoistilanteissa pystyn tarjoamaan jonkinlaista uhkaa.

Olet kantanut kapteenin nauhaa monessa eri joukkueessa: ainakin Djurgårdenissa, Moldessa ja maajoukkueessa. Johtuuko se juuri pelinohjaustaidoistasi?

En ole koskaan ollut sellainen, joka on paljon äänessä ja puhuu paljon – en ole sellainen kapteeni. Uskon, että se on tullut esimerkistäni ja siitä, millainen olen kentällä: annan aina kaikkeni ja teen kaiken täysillä. Ainakin haluan uskoa, että se johtuu siitä.

Kuulut kapteenistoon täälläkin. Ovatko sakkokäytännöt tulleet jo tutuiksi?

Ovathan ne. Meillä on myös erikseen sakkovastaava, joka ei kuulu kapteenistoon – sakkokapteenimme on Janne (Saksela). Lisäksi meillä on sakkotuomaristo, joka päättää epäselvissä kiistoissa asiat. Yleensä ne menevät sakkojen eduksi. Roope (Riski) ja Valtsu (Valtteri Moren) taitavat ainakin olla mukana tuomaristossa, se on vähän sellainen häilyvä.

Onko ehtinyt jo huomaamaan, kuka on joukkueen sakkokeisari?

Viime kuussa oli muutamia, joilla oli aika reilusti… en muista tarkkaan, mutta sellainen kuva on, että he olivat nuorempia pelaajia.

Palataan vielä Hollantiin. Millaista siellä oli pelata ja elää?

Todella kehittävää pallollisen pelaamisen suhteen. Siellä keskitytään paljon syöttämiseen ja haltuunottoihin, ja koen kehittyneeni siellä myös pallonhallinnassa, syöttövalikoimassa ja ensimmäisessä kosketuksessa. Kaikki tietävät hollantilaisen futiskulttuurin, total footballin – siellä pelataan maata pitkin omalta maaliviivalta toiselle maalille saakka. 

Ensimmäiset vuodet olivat tietysti totuttelemista yksin asumiseen. Välillä oli kovakin koti-ikävä ja odotti vain lomia. Se kasvatti paljon myös ihmisenä.

Oliko pelinavaaminen vahvuutesi jo ennen Hollannin keikkaa vai kehittyikö se vahvuudeksi siellä?

On se aina ollut sellainen juttu, josta on tykännyt, mutta totta kai se vahvistui siellä entisestään. Kun treenataan joka päivä syöttämistä sekä haltuunottoa ja pelataan aina maata pitkin, kehittyy väkisinkin.

Hollannista siirryit Djurgårdeniin, mikä vaikutti ainakin ulkopuolisin silmin onnistuneelta siirrolta. Miten itse näet asian?

Se oli vähän sellainen salamasiirto, kaikki tapahtui todella nopeasti. Pääsin vähän lähemmäksi Suomea, joten oli lyhyempi kotimatka. Pystyin välillä vapaapäivinäkin käydä kotona piipahtamassa. Pääsin pelaamaan pääsarjaa, mikä olikin suurin syy siirtooni – Hollannissa pelasin kuitenkin ainoastaan divarissa. Tiesin, että Djurgården on iso ja perinteikäs seura, se tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Sain heti vastuuta ja pääsin pelaamaan paljon, vaikka joukkueena pelasimme oikeastaan kaikki kolme kauttani putoamista vastaan. Se tietysti kehitti, sain ainakin puolustaa paljon ja pelasin lähestulkoon kaikki pelit kolmen vuoden aikana. Koen, että se oli hyvä siirto.

Millainen hyppy oli siirtyä Hollannin divarista Ruotsin pääsarjaan?

Sanotaan, että Ruotsissa ylipäätään futis on vähän taktisempaa, siellä keskitytään enemmän koko joukkueen taktiikkaan. Hollannissa – etenkin divarissa – oli enemmän sitä, että mennään kentälle ja pelataan.

Ruotsista siirryit Moldeen, jossa pääsit pelaamaan Eurooppa-liigaakin. Millainen reissu se oli?

Joo, Moldessa on ollut menestyksekkäin aika seuran kanssa: voitimme cupin ensimmäisellä kaudellani, tuplan toisella ja kolmannella pääsimme Eurooppa-liigan lohkoon. Se oli aika huikea kokemus: lohkoomme arvottiin Fenerbahce, Ajax ja Celtic, jotka kaikki olivat olleet muutaman edellisen vuoden aikana Mestarien liigassa. Muistan, kun katsoimme arvontaa ja juhlimme, kun sieltä tuli käytännössä kaikki suurimmat mahdolliset jengit vastaan. Sitten olimmekin varmistaneet jatkopaikan jo neljän kierroksen jälkeen ja voitimme lopulta koko lohkon.

Kaikki pelit ovat jääneet hyvin mieleen. Varsinkin ensimmäinen matsi Fenerbahcea vastaan vieraissa, vaikka tulinkin vasta lopussa kentälle. He menivät alussa johtoon, mutta saimme vähän ajan päästä rankkarin. Olin ottamassa lämpöä, ja vihellyskonsertti oli ihan sairas – oli pakko laittaa sormet korviin, meteli oli niin jäätävä. Kärkemme chippasi keskelle maalia ja tasoitti pelin, ja lopulta voitimme 3–1. Viimeiset kymmenen minuuttia pidimme vain palloa, ja koko stadion taputti meille. Oli huikea kokemus, että niin fanaattinen yleisö osoitti kunnioitusta vierasjoukkueellekin.

Millainen oma kannattajakuntanne oli? Kävivätkö he aktiivisesti vieraspeleissänne?

Kyllä siellä muistaakseni ihan hyvä sakki oli – ei nyt tuhansia, mutta useampia satoja kuitenkin. Niin pieneltä paikkakunnalta [Moldessa asui siihen aikaan noin 25 000 ihmistä toim. huom.] kunnioitettava määrä faneja niissäkin peleissä.

Mihin Eurooppa-liigan taipaleenne katkesi?

Jatkopeleissä meillä tuli Sevilla vastaan, ei päästy helpolla siinäkään arvonnassa. Kotona taisimme voittaa 1–0, mutta vieraissa hävisimme 0–3, se oli vähän turhan iso pala purtavaksi. Sevilla taisi voittaa koko turnauksen sinäkin vuonna.

Olet yksi harvoista suomalaisista, jotka ovat pelanneet sekä viime kesän EM-kisoissa että U21-EM-kisoissa vuonna 2009. Onko nuorten kisoista jokin hyvä muisto tai tarina kerrottavaksi?

No, en pelannut minuuttiakaan, joten sehän on oikeastaan huono muisto! Ne olivat periaatteessa ”kasikutosten” kisat, olimme Jukan (Raitala) kanssa mukana kaksi vuotta nuorempina. Tuomo Turunen ja Jonas Portin olivat silloin toppareina, he taisivat pelata kaikki pelit.

Muistan reissun edelleen hyvin, vaikka siitä onkin kohta sata vuotta aikaa. Muistan hyvän fiiliksen ja hyvän joukkuehengen, oli hauska reissu. Oli siistiä, ja viihdyimme hyvin yhdessä. Hieno kokemus päästä sellaiseen turnaukseen.

Kuulostaa samanlaiselta kuin aikuistenkin kisat, sielläkin puhuttiin paljon hyvästä joukkuehengestä?

Kyllä, samoja tekijöitä. Maajoukkueessa on ollut siitä nuorten kisajoukkueesta monta pelaajaa mukana. Maajoukkueessa henki on vain parantunut entisestään viimeisen neljän-viiden vuoden aikana. On ollut aina huikean siistiä lähteä pelireissuille – sellainen fiilis, että kaikilla on aina hauskaa siellä.

Maajoukkue on koolla taas, ja olet juuri lopettanut maajoukkueurasi. Millaisia fiiliksiä se herättää?

Vähän kaikenlaisia. Tietysti vähän haikeutta, kun niin monta vuotta pelattiin yhdessä monen jätkän kanssa siellä. Toisaalta taas olen todella sinut päätökseni kanssa ja ihan iloinen, että pystyy menemään treeneistä kotiin viettämään aikaa lasten kanssa. Olimme juuri kuitenkin kymmenen päivää Turkissa, olisihan se omalla tavallaan raskasta kahden lapsen isälle, jos nyt olisi pitänyt taas lähteä kymmeneksi päiväksi.

Kuulimme, että jouduit olemaan paljon poissa kotoa myös Norjassa. Pelireissut olivat siellä ilmeisesti pitkiä?

Siellä lennettiin todella paljon: Taisimme mennä bussilla vain kolmeen vieraspeliin, kaikkiin loppuihin lentäen. Parhaana – tai no, parhaana ja parhaana, miten sen nyt näkee – vuonna oli yli sata lentoa ja lähes sata hotelliyötä. Pelimatkat olivat usein sellaisia, että mentiin päivää ennen paikalle ja mahdollisuuksien mukaan lennettiin pelin jälkeen takaisin. Monesti jäätiin kuitenkin vielä toiseksi yöksi.

Miten lennot järjestettiin? Käytittekö joskus chartereita tai oliko Moldella jopa oma lentokone?

Ei, yleensä lennettiin ihan reittilennoilla. Tiukemmissa otteluruuhkissa, kuten europelien aikaan, saatettiin lentää charterilla. Yksi lento on jäänyt hyvin mieleen: meillä oli vieraspeli Sogndalissa, johon yleensä menimme bussilla – sinne ajaa dösällä reilu viisi tuntia. Peli oli kuitenkin sellaisena viikonloppuna, että keskellä viikkoa oli europelejä, joten menimme normaalista poiketen lentokoneella. Lensimme 12-paikkaisella koneella siten, että ensin pelipaikalle vietiin avauskokoonpano, ja sitten käytiin hakemassa loput.

Pelasit ennen Suomeen paluutasi pitkään Häckenissä. Millaista siellä oli? Ainakin siellä oli paljon muitakin suomalaisia.

No joo, siellä olivat (Kari) Arkivuo ja (Juhani) Ojala, kun menin sinne. (Jasse) Tuominen tuli sitten myöhemmin. Olin kesällä ilman sopimusta lyhyen Puolan-reissuni jälkeen ja halusin paikan, joka olisi hyvä perheelle. Häckeniltä tuli tarjous, ja valinta oli helppo. Siellä minulla ja koko perheellä oli hyvä olla, viihdyimme hyvin Göteborgissa. Häckenillä oli hyvät fasiliteetit, ja futiskin luisti mukavasti.

Miten kaupungilla näkyy se, että siellä on kaksi pääsarjajoukkuetta?

IFK Göteborg on perinteikäs seura, jolla on paljon faneja. Myös GAIS ja Örgryte ovat Göteborgista, ja molemmat ovat seuroina Häckeniä isompia. Häcken on pieni haastaja mutta viime vuosina menestynyt urheilullisesti parhaiten.

Millaisia ovat Göteborgin paikallisottelut? Mitkä joukkueet ovat pahimpia vihollisia keskenään?

En itse asiassa tiedä niin tarkkaan, koska GAIS ja ÖIS ovat olleet divarissa viime vuodet. Häckenin ja IFK:n välisestä kohtaamisesta Häcken yrittää tehdä vähän enemmän paikalliskamppailua kuin mitä se IFK:lle on. Eivät ne ihan Tukholman derbyjen tasolle nouse.

Asut nykyään perheesi kanssa Keravalla, ja olette ilmeisesti rakentamassa taloa Tuusulaan?

Joo, tai oikeastaan aloitellaan projektia. Tontti meillä on jo, ja tarkoituksena olisi saada joskus rakennettua sinne talo. Keravan kämppä meillä on ollut nyt muutaman vuoden ajan, se oli ennen Suomeen muuttoamme ikään kuin loma-asuntona.

Tykkäätkö asua hieman kaupungin sykkeen ulkopuolella?

Oli sellainen fiilis, että kun palaa Suomeen, niin haluaa omakotitalon. Se ei tietenkään ole mahdollista vaikkapa Helsingin keskustassa. Göteborgissa tuli asuttua hyvin lähellä keskustaa, ja se riitti – keskustaan ei ole sellaista hinkua, vaikka pidänkin Helsingin keskustasta.

Haluan kasvattaa lapset vähän väljemmillä vesillä osittain juuri senkin takia, että olen itse kasvanut sillä tavalla – on ollut iso piha ja paljon tilaa. Onhan keskustassakin kivaa, kun kaikki on lähellä, mutta omaa tilaa alkaa arvostaa enemmän, kun tulee lapsia. Kaiken ei tarvitse olla ihan vieressä.

Olit lauantaina vieraana SuomiLove-ohjelmassa. Miten päädyit sinne – ja miten meni?

Pekalta (Klubin viestintäpäällikkö-Mäntylä) tuli kyselyä, että kiinnostaisiko lähteä tällaiseen mukaan. Aika nopeasti lupasin lähteä. Piti ensiksi käydä katsomassa yksi jakso SuomiLovea netistä – olin kuullut ohjelmasta, mutta en ollut ikinä katsonut sitä. Sain tietää roolistani pari päivää ennakkoon.

Oli siistiä päästä mukaan siihen yllätykseen, kaverilla oli varmasti aika huikea ilta ja paljon tunteita. Oli kiva päästä myös katselemaan, miten tuollainen sirkus pyörii siellä lavojen takana. Kyllähän se vähän jännitti, mutta mitään paniikkikohtausta ei onneksi tullut.

Monet tämän kauden joukkueesta ovat kuvailleet itseään rauhallisiksi. Ketkä ovat kopin rauhattomimmat henkilöt? Conor (Hazard) on nimetty useaan otteeseen, mutta onko muita mainitsemisen arvoisia?

Conor on kyllä puhelias. Jos melutasoa ajattelee, niin nuo meidän latinot (Murilo, Jair, Bojan Radulovic) ovat aika äänekkäitä – niistä ei vain itse ymmärrä muuta kuin muutaman sanan sieltä täältä. Fabiankin (Serrarens) on jonkin verran äänessä.

Uusille pelaajille on ilmeisesti ollut helppoa tulla mukaan, kun niin moni on esillä kopissa? Olet itsekin uusi pelaaja.

Nimenomaan. Kyllä se siitä kertoo, että pystyy olemaan oma itsensä heti alusta lähtien. Oli todella helppo päästä mukaan, ja kaikki ovat ottaneet hyvin vastaan.

Mitä tykkäät puuhailla vapaa-ajallasi?

Vapaa-aikani menee tietysti pitkälti lasten kanssa ja heidän ehdoillaan. Frisbeegolfia yritän aktiivisesti harrastaa, käyn silloin tällöin pelaamassa sitä.

Kuinka usein käyt heittämässä? 

Riippuu paljon aikatauluista. Tämän talven aikana on tullut käytyä vähän harvemmin. Mielelläni kävisin viikoittain, mutta aina se ei onnistu. Joskus tosin ehtii parikin kertaa.

Huomasimmekin itse asiassa aiemmin somesta, että olit ollut heittämässä suomalaisen frisbeegolfammattilaisen Tuomas Hyytiäisen kanssa. Miten päädyit heittämään hänen kanssaan?

Joo, puhuttiin, että oltaisiin ehkä voitu tehdä videokin siitä. Laitoin muistaakseni joskus syksyn aikana Tuomakselle viestiä Instagramissa, ja aloimme juttelemaan. Yhtenä iltana joulukuussa laitoimme jotain viestejä, ja Tuomas kysyi, lähtisinkö aamulla heittämään. Se sattui sopimaan aikatauluihini, joten kävimme heittämässä kierroksen Tuusulassa Fordin radalla.

Mistä harrastuksesi on lähtöisin?

Kaverit ovat alkaneet pelaamaan, ja olen siitä lähtenyt messiin kokeilemaan joskus. Göteborgissa oli paljon ratoja, siellä ollessani tuli harrastettua vähän aktiivisemmin.

Olet kuitenkin harrastanut jo pidemmän aikaa, jos se oli harrastuksenasi jo ennen siirtymistäsi Häckeniin?

Joo, harrastin sitä jo Norjassa. Moldessa ei tosin ollut yhtäkään rataa, mutta itse asiassa ihan loppuaikoinani löysin siitä vuonon toiselta puolelta hyvän radan, jossa taitaa tänä vuonna olla jopa Pro Tourin osakilpailu, jos rajoitukset sallivat. Muistaakseni se oli yksi etappi siinä.

Sinun ansiostasi on olemassa Huuhkajat-frisbeegolfkiekkoja. Millainen projekti se oli?

Puolitoista vuotta sitten kesällä tuli vain sellainen idea. Kaivoin Jussi Meresmaan [frisbeegolf-valmistaja Discmanian perustaja] numeron netistä ja soitin hänelle. Kysyin, kiinnostaisiko tällainen lajien yhdistäminen, ja hän oli heti messissä. Linkkasin Jussin Palloliiton väen kanssa, ja he alkoivat työstämään sitä. Aika nopeasti sieltä sitten julkaistiin aloittelijasetti, ja teimme myöhemmin kolme muutakin kiekkoa. Pääsin itsekin olemaan mukana suunnittelutyössä, se oli hauska projekti.

Itse asiassa juttelin Jussin kanssa syksyllä ja kerroin, että olen muuttamassa Suomeen. Hän heitti sitten, että lähdetään kesällä Klubin kanssa heittämään ja otetaan Simon Lizotte tai Eagle McMahon [Discmanian kaksi nimekkäintä pelaajaa, toim. huom.] mukaan.

Pelaatko itsekin juuri niillä kiekoilla?

En ole nyt niillä heittänyt, koska ne kaikki ovat valkoisia – vähän huonoja talvella. Niistä ainakin midari ja draiveri ovat sellaisia, joita tykkään heittää.

Mitkä ovat omat luottokiekkosi?

Aika lailla kaikki kiekkoni taitavat olla Discmaniaa. Luottokiekkoni on tietysti FD. Puttaan P2:lla.

Kuuluuko vapaa-aikaasi muuta kuin frisbeegolf ja perhe-elämä?

Tietysti joskus sitä yrittää nähdä kavereita ja istua iltaa, mutta sitä ei joka viikko kerkeä tekemään. On kiva, että kaveritkin heittävät paljon frisbeetä, niin tulee nähtyä niissäkin merkeissä.

Miksi päädyit nyt Suomeen ja HJK:hon?

Alun perin olimme puhuneet vaimoni kanssa, että emme ehkä ihan vielä palaisi Suomeen. Viime kesänä aloimme kuitenkin puhumaan, olisiko sittenkin oikea aikaa muuttaa takaisin kotiin. Siihen vaikutti paljon se, että meillä on kaksi lasta, eikä Ruotsissa ollut sellaista tukiverkkoa. Siellä oltiin kiinni kotona, eikä koskaan päästy edes syömään kahdestaan.

Vaakakuppimme kääntyi nopeasti Suomeen palaamisen suuntaan, ja samoihin aikoihin sain tarjouksen HJK:lta. Tuntui siltä, että näin tämän oli tarkoituskin mennä. En kokenut, että Suomessa edes olisi muita vaihtoehtoja kuin Klubi.

Sinulla on nyt pitkä, kolmivuotinen sopimus tänne. Oletko ehtinyt miettimään siitä pidemmälle?

Haluan pelata futista niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä ja kroppa on hyvässä kunnossa. Ainakin tällä hetkellä toivon, että pystyisin jatkamaan vielä nykyisen sopimuksen jälkeenkin. Katsotaan, mitä vuodet tuovat tullessaan.

Millaisia uran jälkeisiä suunnitelmia? Oletko opiskellut jotain?

En ole opiskellut. Pitäisi alkaa vähitellen miettimään, mitä haluaisi tehdä. Vielä ei kuitenkaan ole mitään selvää suunnitelmaa – tässä odotellaan taivaalta salamaniskua, joka toisi idean.

Onko muuten haaveenasi rakentaa itse tuleva talonne?

Ei… Luulen, että siitä tulisi vino, jos yrittäisin itse kasata sen. Jätetään se mieluummin muiden hoidettavaksi.

Onko perheesi kiertänyt maailmaa mukanasi?

On. Tapasimme vaimoni kanssa 2009, hän on siis suomalainen. Hän muutti luokseni Ruotsiin 2011, ja siitä saakka olemme reissanneet yhdessä. Tyttäremme syntyi Norjassa ja poikamme Ruotsissa.

Entä mitä tekisit, jos et olisi jalkapalloilija?

En tiedä, tosi hyvä kysymys. Olen välillä miettinyt sitä ja luulisin, että olisin jotenkin taipunut samalle alalle kuin äitini. Hän on koko ikänsä ollut sosiaalialalla. Meilläkin asui perheessämme neljä sijaislasta, mutsi toi siis tavallaan töitä kotiinkin.

Mitä isäsi teki?

Faija oli poliisi koko ikänsä. Hän oli erilaisissa tehtävissä, kuten venepoliisissa, koirapoliisina ja lopulta pitkään Malmin poliisissa. Hän on nykyään jo eläkkeellä. Molemmat vanhempani ovat tehneet todella vastuullista työtä. Haastatteluissa kun kysytään, ketkä ovat olleet idolini, vastaan aina omat vanhempani. Kunnioitukseni heitä, heidän työtään ja elämänasennettaan kohtaan on valtava. Aika harvassa ovat ihmiset, jotka pystyvät kasvattamaan omien lastensa lisäksi myös neljä sijaislasta.