Miten päädyit HJK:hon, Conor Hazard?

Gaelilaisen jalkapallon parissa kasvanut pohjoisirlantilainen aloitti maalivahtina vastentahtoisesti 14-vuotiaana – ja tavoittelee nyt Klubin kautta Celtic FC:n ja Pohjois-Irlannin maajoukkueen ykkösveskarin roolia.

HJK haluaa tällä kaudella tehdä pelaajiaan tutummiksi katsojille. Julkaisemme kauden aikana jokaisesta pelaajasta sekä pidemmän katsauksen näiden aiempaan uraan että syvemmälle pelaajan henkilökohtaiseen elämään pureutuvan haastattelun.

Viestinnän traineemme Vertti Karjalainen ja Toni Vikgren jututtivat Conor Hazardia, joka saapui haastatteluun ”vaikuttuneena” suomalaisista pääsiäisherkuista . 

Moi Conor! Mistä olet lähtöisin?

Olen kotoisin pienestä Saulin kylästä Pohjois-Irlannin maaseudulta Downpatrickin kaupungin lähistöltä – ihan eri maailmasta Suomeen verrattuna. Siellä oli hyvä kasvaa, kaikki tunsivat toisensa. Ja jos kylässä tapahtui jotain, kaikki saivat tietää siitä. Jalkapallon pariin eksyin gaelilaisen jalkapallon kautta, se on Irlannin kansallislaji. Olen pelannut sitä pienestä pitäen, ja tapasin sen parissa kaikki lapsuuden ystäväni, jotka ovat parhaita kavereitani edelleen.

Nuorena en harrastanut perinteistä jalkapalloa tosissaan, ja jalkapallomaalivahtinakin pelasin ensimmäistä kertaa 13–14-vuotiaana. Harrastin gaelilaista jalkapalloa siihen saakka, mutta sitten siirryin Skotlantiin Celtic FC:hen. Kaipaan gaelilaisen jalkapallon pelaamista!

Vau, onpa erikoinen uratarina! 

Gaelilainen jalkapallo on ihan erilainen laji, jota voisi kuvailla rugbyn ja jalkapallon sekoitukseksi. Kannattaa googlata lisätietoja, se on tosi mielenkiintoista. Gaelilainen jalkapallo oli päälajini, ja se on laji, jota oikeasti rakastan. Olen tavannut ystäväni sen parissa, ja kaikki perheenjäseneni pelaavat sitä. Pelaan sitä edelleen jalkapallokentällä esimerkiksi harjoitusten yhteydessä: pomputtelen luonnostani jalkapalloa niin kuin gaelilaisessa jalkapallossa on tapana, sellaiset liikkeet tulevat selkärangasta.

Entä perinteinen jalkapallo, etkö pelannut sitä nuorena?

Kasvoin kannustaen Celtic FC:tä, joten seurasin jalkapalloa sekä harrastelin sitä. Pelasin yleensä vasempana pakkina tai keskikentän pohjalla. Kun olimme 13–14-vuotiaita joukkueeni osallistui Foyle Cupiin (Pohjois-Irlannin suurin juniorijalkapalloturnaus), jossa veskarimme loukkaantui, ja jouduin hänen tilalleen maaliin. Siitä lähtien olen pelannut maalivahtina. Olen onnekas, että minut scoutattiin sen jälkeen rapakon toiselle puolelle Skotlantiin, jossa kaikki on edennyt omalla painollaan tänne saakka.

Ilmeisesti kaikki tapahtui nopeasti?

Ei itse asiassa, esimerkiksi pelipaikan vaihto tapahtui aika hitaasti. Minua yritettiin kosiskella jalkapallomaalivahdiksi jo pidempään, mutta en halunnut sitä. Lopulta suostuin kokeilemaan veskarin paikkaa: treenasin useasti viikot maalivahtien mukana, mutta pelit pelasin edelleen kenttäpelaajana. Opin nauttimaan maalivahtina pelaamisesta, ja onneksi valitsin sen lopulta pelipaikakseni – muuten en olisi päätynyt jalkapalloammattilaiseksi. Hullua, eikö?

Kuinka iso laji perinteinen jalkapallo on Pohjois-Irlannissa?

Jalkapallo on tosi iso laji niin Irlannissa kuin Pohjois-Irlannissakin. Kun aloin panostamaan jalkapalloon, siirryin Pohjois-Irlannin korkeimmalla sarjatasolla pelaavaan Cliftonvilleen, jonka U15- ja U16-joukkueita edustin.

Millainen lapsuutesi oli?

Tosi hyvä! Perheeni on tosi läheinen, enkä olisi tässä pisteessä ilman äitiäni, isääni tai edes veljeäni. He kannustavat minua, mitä ikinä teenkään! Olen todella onnekas, että minulla on sellaiset tukijoukot.

Miten vertaisit Skotlannin ja Pohjois-Irlannin jalkapallon tasoa Suomeen?

Tätä on vaikea sanoa kuulostamatta tylyltä. Celtic on yksi suurimmista seuroista Euroopassa, sen kannattajapohja on uskomaton! Celticin pelaajat eivät voi mennä Glasgow’ssa ulos tunnistamatta, kun taas Helsingissä HJK:n tähtipelaajat saavat kulkea rauhassa missä vaan. Kulttuurissa on suuri ero. Jalkapallon näkökulmasta sanoisin pelin tason olevan Skotlannissa korkeampi, mutta vertailu on vaikeaa, koska peli on niin erityylistä.

Entä Celtic-urasi?

Rakastan pelaamista siellä! Nousin junnuista Celticin edustusjoukkueeseen, kun Brendan Rodgers oli valmentajana – hän on todella hyvä koutsi, minkä hän on osoittanut myös Valioliigassa. Tein debyyttini Rodgersin korvanneen Neil Lennonin alaisuudessa, mistä olen hänelle palveluksen velkaa. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että hän antoi minulle mahdollisuuden pelata voitokkaassa Skotlannin Cupin finaalissa 2020. 

Nykyään managerina on Angelos “Ange” Postecoglou, joka myös on yksi urani parhaista managereista. Se tapa, millä hän on tullut Celticiin sisään ja muuttanut pelityyliämme, on vaikuttava. Kuka tahansa jalkapalloilija rakastaisi pelata hänen alaisuudessaan. Toivon, että Celticin kausi päättyy mestaruuteen.

Olet työskennellyt isojen jalkapallopersoonien kanssa. Kuka on paras pelaaja, jonka kanssa olet pelannut?

Vaikea kysymys. Olen pelannut usean uskomattoman pelaajan kanssa, ja olisi epäreilua valita vain yksi. Maajoukkueessa kanssani pelaa Jonny Evans ja Celticissä olen pelannut muun muassa Tom Rogicin, Callum McGregorin sekä Scott Brownin kanssa – kuten näette, ei ole mitään mahdollisuutta valita vain yhtä.  

Minkälaisia tavoitteita sinulla on urallesi?

Tällä hetkellä haluan vain edetä askel kerrallaan. En ole koskaan aiemmin saanut tämän kaltaista mahdollisuutta pelata isossa roolissa koko kauden ja näyttää mihin pystyn. Minulla on todella kova usko itseeni ja tiedän, että tulen pärjäämään hyvin, mutta minun täytyy vain todistaa se muille. Päätavoitteeni on pelata hyvä kausi HJK:ssa ja palata Celticiin ottamaan ykkösmaalivahdin rooli – se on kotikulmillani jokaisen lapsen unelma. Kun olen saavuttanut sen, voin katsoa uusia tavoitteita, mutta tällä hetkellä teen päivä kerrallaan töitä Celtic-unelmani saavuttamiseksi.

Miten päädyit HJK:hon?

Kuten mainitsin, en ole koskaan saanut mahdollisuutta pelata kokonaista kautta isossa roolissa. Celticin maalivahtitilanteesta johtuen en voinut siirtyä lainalle kauden ensimmäisellä puoliskolla, vaikka olisin halunnut. Tammikuun ikkunassa minulla oli muutamia eri vaihtoehtoja Englannissa ja Skotlannissa, mutta en halunnut jälleen tammikuussa kuuden kuukauden lainalle, olin kokeillut sitä ennenkin – kauden jälkipuoliskolla on vaikea nousta ykkösmaalivahdiksi.

En ole pelannut urallani europelejä tai edes Skotlannin ulkopuolella, joten tämä vaihtoehto oli myös täysin erilainen. Paineet ovat HJK:ssa samanlaiset kuin Celticissä: Suomen suurimman seuran pitää voittaa jokainen ottelu, muuten kannattajat eivät ole tyytyväisiä. Niin sen pitääkin olla, joukkueemme materiaali on niin hyvä. Sytyn pelaamisesta tuollaisen paineen alla, myös siksi tulin Klubiin.

Mikä oli reaktiosi, kun kuulit HJK:n olevan kiinnostunut?

Tiesin HJK:n, sillä tulimme Celticin kanssa Helsinkiin pelaamaan UEFA Youth Leagueta joitain vuosia sitten [kaudella 2015–2016, toim.huom]. Pelasimme itse asiassa Bolt Arenalla, joten tiesin, kuinka isosta seurasta on kyse. HJK:ssa pelaaminen olisi fantastinen mahdollisuus kenelle tahansa. Olen innostunut mahdollisuudesta pelata suuren yleisön edessä ja menestyä – tai vetää päin persettä. Se on meistä itsestä kiinni.

Minkälaista maalivahtivalmentaminen on Suomessa?

Wallu (HJK:n maalivahtivalmentaja Ville Wallén) on huippu! Valmennus on Suomessa täysin erilaista verrattuna siihen, mihin olen tottunut. Isossa-Britanniassa keskitytään nopeaan jalkatyöhön ja liikkumiseen suhteessa maaliin, ja harjoittelussa käytetään paljon apuna tötteröitä. 

Wallun kanssa harjoitellaan käyttäen kuminauhoja ja erilaisia palloja – puolipalloja, kuntopalloja ja niin edelleen. Työskentelemme paljon tasapainon parissa. Näitä harjoitteita on hankala selittää: kannattaa tulla seuraamaan maalivahtitreenejämme, jos saatte joskus mahdollisuuden. Brittityyliin voitte halutessanne tutustua YouTubessa. Olen tykännyt Suomen tyylistä!

Mitä olet pitänyt Suomesta?

Rakastan Suomessa asumista, Helsinki todella kiva kaupunki! Suomalaisilla on maailmalla maine hiljaisina ja ujoina, mutta asia ei ole ihan niin oman kokemukseni perusteella. Kaikki suomalaiset ovat olleet ystävällisiä, ja maanne on kaunis. Skotlantiin ja Pohjois-Irlantiin verrattuna Suomessa on ollut tosi kylmä, mutta ihmiset ovat kertoneet minulle, että Suomi on kesällä erityisen ihana, ja lämpötilakin saattaa nousta yli 20 asteen – en tosin usko sitä ennen kuin näen.

Tiesitkö mitään Suomesta etukäteen?

Tiesin HJK:n, ja että Suomella on hyvä jalkapallomaajoukkue. En oikeastaan tiennyt kulttuurista mitään, mutta olen alkanut oppimaan siitä täällä asuessani. Haluan tutustua Suomeen paremmin, Helsingissäkin vaikuttaisi olevan todella paljon aktiviteetteja. Asun  todella kivassa asunnossa Kampin lähellä Runeberginkadulla, sieltä on helppo tutustua Helsinkiin.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Minusta ja Fabista (Fabian Serrarens) on tullut läheisiä parin viime kuukauden aikana, vietämme aikaa kahviloissa tai ravintoloissa. Pelaan myös pleikkarilla Fifaa lapsuudenystävieni kanssa, se on meille tapa vaihtaa kuulumisia.

Lisäksi pelaan myös golfia, rakastan sitä. Se on tämänhetkinen päälajini jalkapallon ohella. Tasoitukseni on neljä tai viisi. Olen yrittänyt saada kundeja täällä kiertämään kanssani golfratoja. Mailani lähetetään minulle Suomeen parin viikon sisällä, joten toivottavasti joku liittyy seuraani silloin. Seuraan golfia myös TV:stä, juuri päättyneissä Masterseissa kannustin Cameron Smithiä, mutta totta kai Rory McIlroy on lempipelaajani, hän on kotoisin Pohjois-Irlannista.

Niin, olet Pohjois-Irlannista kotoisin. Minkälaisessa roolissa olet maajoukkueessa?

En ole pelannut hirveästi maajoukkueessa, sillä en ole saanut seurajoukkueessa vakituisesti peliaikaa. Olen istunut penkillä aina kun kansainväliset pelit ovat alkaneet, ja kevätkaudella on hankala valloittaa pelaavaan maalivahdin paikka myös maajoukkueessa. 

Tavoitteeni on olla Pohjois-Irlannin ykkösmaalivahti, ja yritän HJK:ssa pelata niin hyvin kuin mahdollista ansaitakseni sen. Kilpailen peliajasta Luke Southwoodin (Reading FC) ja Bailey Peacock-Farrellin (Sheffield Wednesday) kanssa, kummatkin kundit ovat todella mukavia tyyppejä. Kilpailumme samasta pelipaikasta on tasaista, ja kaikkien saadessa peliaikaa kyse on siitä, kehen valmentaja luottaa eniten. 

Mitkä ovat vahvuutesi?

Näytän ne teille mieluummin kentällä, saatte nähdä kauden aikana!