Tapahtui tänä päivänä vuonna 1935
HJK täyttää 115 vuotta vuonna 2022. Sen kunniaksi muistelemme tällä palstalla vanhoja, hienoja ja hauskojakin hetkiä. Vuorossa on 1960-luvun suurin HJK-tähti Kai Pahlman, jonka 87-vuotissyntymäpäiviä oltaisiin juhlittu tänään.
Vallilassa Aleksis Kiven kadulla kuuluisan Pamauksen talon kuudennessa kerroksessa asunut Pahlmanin perhe sai vahvistuksen 8.7.1935, kun Sirkka-äiti synnytti pojan nimeltä Kai. Lapsen isä oli Helge Pahlman, joka oli Suomen suosituimpiin yhteisiin kuuluvan Dallapé-orkesterin perustanut muusikko.
”Kaitsu” vietti lapsuutensa jalkapalloa pelaillen: hän oli tuttu näky niin Vallilassa Kuntsin kentällä kuin Kalliossa Brahenkentällä, jonka vieressä kävi Aleksis Kiven kansakoulua. Koulunkäynti alkoi kiinnostamaan vasta, kun hän päätti jatkaa isänsä ammattia ja valmistua muusikoksi – futis oli kuitenkin nuoruudessa ykkösharrastus.
Kai liittyi 8-vuotiaana Helsingin Palloseuraan, jossa nousi C-nuorista Mestaruussarjaan asti, kunnes siirtyi HJK:hon 29-vuotiaana. Tammikuussa 1965 Klubiin siirtynyt hyökkääjä oli erinomainen viimeistelijä. Hän voitti SM-sarjan maalintekijäkuninkuuden kahdesti jo HPS:n paidassa.
Tahti ei hiipunut Klubissa: heti avauskaudellaan ”Kaitsu” laukoi 22 ottelussa 22 maalia. Hänen banaanipotkuksi ristitystä kierteisestä kärkipotkusta tuli nopeasti legenda. Samanniminen oli hänen vuonna 1969 ilmestynyt elämäkertansa.
Pahlman liikkui kentällä verkkaisesti, mutta taitojensa, luovuutensa ja terävän päänsä ansiosta hän ei ollut ”pelkkä” maalitykki vaan myös verraton syöttelijä ja tilanteiden järjestelijä. Erikoistilanteiden laukojana numero kymppi oli huippuvaarallinen.
Pahlmanin toinen intohimo, musiikki, ei jäänyt jalkapallourasta huolimatta. ”Sörkan Sibelius” soitti mestarillisesti pianoa ja säesti muiden muassa Suomessa vierailleita maailman eturivin jazztähtiä. Pahlman itse totesi 60-luvun lopulla, että on parempi muusikkona kuin jalkapalloilijana. Yle Elävässä arkistossa on haastattelu, josta löytyy enemmänkin Pahlmanin mielenkiintoisia aatteita.
Täysverisenä viihdetaiteilijana Pahlmanin arvo Klubille oli valtava. Maestron nimi oli jatkuvasti kaikkien huulilla, hän oli kuin elävä HJK-mainos. Väriläiskä veti kansaa katsomoihin, eikä jättänyt ketään kylmäksi. Paitsi peliesityksillään hän viihdytti tai kiihdytti erotuomareita, muita pelaajia, valmentajia ja yleisöä suurella suullaan, jota hän soitti kuuluvasti ja nuotilleen.
Pahlman oli oikukas ja särmikäs persoona, mutta yksinkertaisesti uskomattoman hyvä pelaaja ja usein joukkueelleen korvaamaton. Siksi häntä siedettiin, vaikka hänestä ei olisi pidettykään.
Tähtipelaajan osaaminen kiinnosti myös ulkomaisia seuroja, kuten Italian Mantovaa, mutta Kaitsu pysyi Suomessa. Peliuransa jälkeen hän voitti mestaruuden HJK:n valmentajana 1973.
Kai Pahlman menehtyi maaliskuussa 2013 pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Mutta unohdettu häntä ei ole.
