Työntekijä on yrityksen avainpelaaja

On myös työnantajan edun mukaista hoitaa henkilöstö mahdollisimman nopeasti työkykyiseksi.

Maanantaina kiireisen toimistotyöntekijän päivästä suurin osa kuluu palavereissa. Lounaan hän syö työpöydän ääressä sähköposteihin vastaillessaan. Kotiin mennessä haetaan lapset, tehdään ruokaa ja viedään esikoinen jalkapalloharjoituksiin. Nuorin lapsi kiikutetaan kiireellä tanssiharrastuksen pariin. Kotona ollaan kahdeksan aikaan illalla, jolloin aloitetaankin iltatoimet. 

Istumatyö tappaa, sanotaan. Kun aikaa ja resursseja omasta fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimiseen tuntuu olevan vähän, onko parempi istua vähemmän vai liikkua enemmän? 

– Ehdottomasti istua vähemmän. Sanotaan, että kahdeksan tuntia istumista vaatii tunnin kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa; on siis istuttava vähemmän, jos ei ole aikaa liikkua enemmän, toteaa HJK:n fysioterapian ja fyysisen valmennuksen koordinaattori Niklas Virtanen. 

Istumatyön tappavuus liittyy heikentyneeseen aineenvaihduntaan ja verenkiertoon. Ylipainoa kertyy paljon istuvalle herkemmin, mikä puolestaan altistaa esimerkiksi 2-tyypin diabetekselle sekä sydän- ja verisuonitaudeille. Asian vakavuutta kuvaa se, että istumisen riskit ovat samalla asteella tupakoinnin haittavaikutusten kanssa. 

Maltti on valttia

Istumatyöstä aiheutuvia vaivoja ei kuitenkaan aina tarvitse odotella pitkään. Siitä aiheutuvat tuki- ja liikuntaelinongelmat ovat yksi suurimmista sairauspoissaolon syistä, vaikka moni yritys pyrkii ennaltaehkäisemään niitä erilaisten työhyvinvointiohjelmien avulla. Ongelmana on, että niihin osallistuvat usein vain ne henkilöt, jotka ovat jo ennestään aktiivisia. Jos liikunta ei ole elämäntapa jo valmiiksi, voi sen mahduttaminen kiireiseen arkeen tuntua ylitsepääsemättömältä. 

– Uusimpien tutkimusten valossa ei ole väliä, jakaako suositellun liikuntamäärän monelle vai vain muutamalle päivälle. Tärkeää olisi, että koittaisi alkuun löytää edes parina päivänä aikaa liikkumiseen, Virtanen muistuttaa. 

Ongelmana liikuntaharrastuksen aloittamisessa on usein myös maltillisuuden puute. Juoksuharrastus aloitetaan sellaisella intensiteetillä, joka saisi kokeneemmankin konkarin hengästymään ja seinä tulee vastaan nopeasti, kun urheiluvammat tai pettymyksen tunne ottavat vallan. Liikaa ja liian nopeasti on Virtasen mukaan useimmiten syynä tähän kananlentoon, sillä yhtäkkinen täyskäännös elämässä voi olla liian suuri muutos kenelle tahansa. 

Levon ja rasituksen suhde määrittyy työn mukaan

Jos ammattijalkapalloilija loukkaantuu, aloitetaan kuntoutus välittömästi. Prioriteettina on saada pelaaja mahdollisimman nopeasti takaisin pelikentälle, sillä jokaisen panos joukkueelle on ainutlaatuinen eikä kukaan ole suoraan korvattavissa. Siksi myös loukkaantuneet pelaajat käyvät harjoituksissa ja osallistuvat niihin rajoitustensa mukaisesti. 

Huippujalkapalloilijalle treeneissä käyminen on työtä, jonka tekemistä varten hänet pyritään pitämään mahdollisimman työkykyisenä. Urheilijalle tämä on konkreettinen asia, koska työvälineenä on oma keho, mutta lopulta ero yritysmaailmaan on hyvin pieni. 

– Urheilijat ovat meidän työntekijöitämme ja me olemme heidän työnantajansa. On molempien edun mukaista hoitaa työntekijät mahdollisimman nopeasti työkykyisiksi, Virtanen tiivistää. 

Työkykyjohtamisen asiantuntija Merja Luukkonen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisesta pohtii, kuinka ihmiset saataisiin oivaltamaan työn mukaisen liikunnan merkitys. Liikunnan tulisi olla työn kuormittavuuden mukaan rasittavaa tai palauttavaa, mutta kuormitusta tarvitaan myös siksi, että keho kestäisi työn vaatiman fyysisyyden. 

– Vapaa-ajan aktiivisuus on mietittävä työn mukaan myös siitä näkökulmasta, että se on työtä vahvistavaa, hän summaa. 

Tasapaino levon ja rasituksen välillä on hyvinvoinnin avaintekijä; jalkapalloilijan työpäivä kestää vain noin 2,5 tuntia, mutta vastuu palautumisesta ja hyvinvoinnista jää vapaa-ajalle. Jos taas istuu toimistossa kahdeksan tuntia, on oltava muuten aktiivinen voidakseen hyvin.  

Yrityksen kulttuuri on avainasemassa

Tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoidossa tärkein asia on tietysti ennaltaehkäisy. Ilmarisen asiantuntijapsykologin Simo Levannon mukaan tulisi miettiä, kuinka liikunta saataisiin järkevästi nivoutumaan yhteen työn kanssa ja samalla olisi hyvä tarkistaa, kohtaavatko työnantajan ja työntekijän odotukset. Nykyaikana vaatimukset tuntuvat jatkuvasti lisääntyvän, mutta mitään ei välttämättä pudoteta pois, jolloin paineet kasvavat. Liikuntahetki voisi tuoda päivään tervetulleen tauon. 

– On mahdotonta, että kukaan pystyisi keskittymään yhteen asiaan intensiivisesti kahdeksaa tuntia, hän selventää. 

Yrityksissä on fyysisen työhyvinvoinnin edistämiseksi olemassa joukko ergonomisia keinoja, joilla pyritään vähentämään istumatyön aiheuttamia haittoja. Yksinkertaisimpia keinoja ovat oikeanlaiset tuolit ja sähköpöydät, joita kuitenkin hyödynnetään yllättävän vähän. On monesti työpaikan kulttuurista kiinni, kuinka näitä tarjolla olevia keinoja hyödynnetään; työhyvinvointiviestin tulisi olla opettava ja rohkaiseva.

Edistyneet yritykset kohtelevat työntekijää joukkueensa jäsenenä. Jos vaivat ovat edenneet siihen pisteeseen, että työn tekeminen ei enää onnistu, mietitään ensisijaisesti tehtävien keventämistä. Vastuu omasta kuntoutumisesta on kuitenkin viime kädessä työntekijällä itsellään, mutta ongelmaksi nousee se, kuinka aktiivisesti ollaan valmiita tekemän töitä työkyvyn palauttamiseksi. Töistä pois jääminen ei auta asiaa, sillä fyysistä vaivaa saattaa usein seurata hetkellinen alakuloisuus.

– Jalkapalloilijan kuntoutumisessakin ensimmäiset vaiheet ovat yleensä psyykkisiä, Virtanen huomauttaa. 

Ihmisten pitäminen pelkkänä resurssina alkaa Merja Luukkosen mukana olla jo taaksejäänyttä elämää, vaikka siihen vielä silloin tällöin törmääkin. Hajonta on kuitenkin yritysten välillä erittäin laaja: toiset ovat rakentaneet hienoja hoitopolkuja personal trainereineen, kun taas toiset rohkaisevat työntekijöitään liikkumaan tarjoamalla liikuntaseteleitä tai ePasseja. Työhyvinvointi on tietysti aina myös kustannuskysymys, mutta nykyään työntekijän yksilöllinen arvo yritykselle on ymmärretty selkeämmin kuin ennen. 

– Valveutuneisuus on lisääntynyt aivan valtavasti, hän iloitsee.