Veli Lampi kävi kannattajien tentissä

Veli Lampi kävi tiistaina kannattajien tentissä ja vastaili kysymyksiin ajastaan ulkomailla, pahimmista vastustajistaan ja suosikkijäätelöstään. Kysymykset sinkoilivat Twitterissä kovalla vauhdilla ja Klubin vahvuuteen joulukuun alussa liittynyt Lampi avasi mietteitään hyväntuulisena aamutreenien jäljiltä. Mikä Lammen toi takaisin Suomeen?

• Perhe on asunut täällä jo jonkin aikaa, se varmasti vaikutti. Olen seurannut Klubia viime vuosien ajan ja seura on mennyt hirveästi eteenpäin. Lopulta kun mietin paluuta Suomeen, oli HJK ainoa vaihtoehto. Se on vanha seurani ja pelillisesti paras vaihtoehto täällä.

Lampi lähti HJK:sta maailmalle vuonna 2007, silloin osoitteena oli sveitsiläinen FC Zürich. Kolmen kauden aikana tuli kaksi Sveitsin mestaruutta, mutta peliaika jäi lopulta vähiin ja Lampi siirtyi hollantilaiseen Willem II:teen, jossa Sami Hyypiäkin vietti ensimmäiset ulkomaanvuotensa. Hollannin jälkeen edessä oli matka Ukrainaan ja Arsenal Kiovaan, jossa laitapuolustaja on viettänyt viime vuodet. Miten Lampi rankkaa näkemänsä sarjat ja seurat?

• Ukrainan ja Hollannin 3-4 suurseuraa ovat pelillisesti aika samalla tasolla. Ukraina ehkä jopa vähän edellä. Koko sarjan laajuudella Hollanti on kovin, sitten Ukraina ja Sveitsi. Seuraorganisaatioiden suhteen koin oikeastaan kaksi ääripäätä. FC Zürich ja Willem II olivat loistavasti hoidettuja seuroja ja Arsenal Kiova sitten taas huonommin. Jos pitäisi arvosana yhdestä viiteen antaa, niin Zürich ja Willem olisivat ehkä 4 tai 5 ja Arsenal varmaan lähemmäs 1.

Vuodet ulkomailla ja maajoukkuepaidassa ovat jättäneet arvokkaan kokemuksen lisäksi myös hienoja muistoja. Vierellä on kirmannut supertähtiä maailman jokaisesta kolkasta, mutta ketkä ovat painuneet erityisesti mieleen parhaina joukkuekavereina ja pahimpina vastustajina?

• Maajoukkueesta varmaan löytyy paras pelaaja, jonka kanssa olen pelannut. 3-4 nimeä tulee mieleen, kaikki varmaan aika pitkälti arvaavat keitä ne ovat. Seurajoukkueista tulee mieleen ainakin Gökhan Inler Zürichistä, joka pelaa nykyään Napolissa. Näki jo silloin 2007, että hän menee pitkälle. Jos taas ajattelee pelaajan merkitystä joukkueelle ja seuralle, niin haluan kyllä mainita Hannu Tihisen. Tutustuin Hannuun Zürichissä, ja se tapa jolla “Tihi” otti haltuun koko seuran ja kaupungin oli aivan uskomatonta seurattavaa.

• Huonolla tavalla on mieleen jäänyt Venäjä – Suomi Moskovassa. Pelasin oikealla laidalla ja siellä oli Andrei Arshavin laiturina ja Juri Zhirkov laitapakkina. Ne painoi päälle kovaa ja tein siinä pelissä oman maalinkin. Hollannissa peli perustuu paljon laitureihin, siellä joutui usein puolustamaan tarkasti. Dries Mertens, joka pelaa myös nykyään Napolissa, pelasi silloin Utrechtissa. Pieni, taitava kaveri ja todella paha pideltävä. Ehkä voisi myös mainita Shakhtar Donetskissa pelanneen brasilialaisen Willianin, joka siirtyi juuri Chelseaan.

Lammen jättäessä Klubin vuoden 2007 alussa joukkue ei ollut voittanut mestaruutta muutamaan vuoteen ja sarjan kärki oli muuttumassa aina vain tasaisemmaksi Tampere Unitedin, Hakan ja muiden pyöriessä mukana taistelussa kirkaimmista mitaleista. Nyt HJK porhaltaa viiden mestaruuden putkessa ja tavoite ensi vuonnakin voi olla vain pokaalin nostaminen kauden päätteeksi. Mikä on muuttunut?

• Klubista on tullut entistä uljaampi. Se on vielä suurempi kuin ennen verrattuna muihin suomifutiksessa. Seurana HJK:lla on aika samanlainen filosofia kuin ennenkin, johtoportaassakin on aika paljon samoja ihmisiä. En koe, että mitään valtavaa mullistusta on tapahtunut tai tarvitsisikaan tapahtua. Jännää kyllä nähdä, mitä uudella toimitusjohtajalla (Aki Riihilahti) on ässänä hihassaan ensi vuodelle.

Lampi on nähnyt ulkomaankierroksensa aikana valmentajan jos toisenkin, mutta vahvimmin mieleen ovat jääneet ensiaskeleet maajoukkueessa.

• Kun Roy Hodgson tuli A-maajoukkueen valmentajaksi olin vielä aika nuori ja mukana ensimmäisiä kertoja. Aina kun Hodgson avasi suunsa, ei voinut kuin kuunnella ja ihmetellä minkälainen tietämys ja osaaminen, minkälainen kosketus tekemiseen hänellä oli.

Kysyjiä kiinnosti erityisesti myös “Vekan” herkuttelu. Laitapuolustaja pääsi vastaamaan kysymyksiin ainakin karkeista, sipseistä ja jäätelöstä.

• Lempiherkku on irtokarkit, joita ei ulkomailta saa. Aina jos joku tuli ulkomaanvuosina käymään, mukana piti olla säkki karkkeja. Nyt kun on täällä taas, niin pitää varmaan vähän rajoittaa sitä. Ulkomailla niitä sai niin harvoin, että voi aina hyvällä omatunnolla syödä. Ei mistään saa yhtä hyviä karkkeja kuin Suomesta. Kyllähän sipsitkin maistuu, vaikka aika harvoin niitä tulee syötyä. Suosikkijäätelömaku on lakritsi.

Pukukopissa odottaa monta vanhaa tuttua Klubi- ja maajoukkuevuosilta. Hengenluontia “Veka” odottaa tutuilta miehiltä.

• Eiköhän se ole taas tuo “Tornion terrieri” (Teemu Tainio), joka on eniten äänessä. Jotain vinoilua sillä on aina mielessä, on ne jutut välillä kai ihan hauskojakin. Välillä. Odotan kyllä hauskoja pukukoppihetkiä, kun saadaan “Mako” (Markus Heikkinen) vielä mukaan. Siinä on kaksi aika suorapuheista ja kuitenkin huumorintajuista kaveria.

Kenet haluaisit seuraavaksi nähdä piinapenkissä? Haastattelut jatkuvat joulutauon jälkeen, kerro oma suosikkisi HJK:n Twitterissä https://twitter.com/hjkhelsinki!