Essi Sainio lopettaa pelaajauransa

HJK:n kapteeni Essi Sainio päättää 20-vuotisen pelaajauransa tähän kauteen. Sainio on ollut suunnannäyttäjä niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Suunnannäyttäjä HJK:n peleissä, harjoituksissa ja kopissa. Suunnannäyttäjä koko suomalaisessa jalkapallossa. Rohkea ääni, jota on tarvittu.

Lue alta Klubikapteenin kirje koko jalkapalloväelle.

1995–2022, 27 vuotta se kesti, 20 vuotta aikuisten tasolla. Kansallinen Liiga, Bundesliiga, Damallsvenskan. FC Kasiysi, FC Espoo, FC Honka, HJK, 1.FFC Turbine Potsdam, AIK, SC Freiburg.

Olen päättänyt lopettaa. Päätös on ollut valmiina jo hyvän tovin, ja nyt tuntuu hyvältä kertoa se. On vaikea pukea sanoiksi kaikkea sitä mitä tunnen. Päällimmäisinä tunteita ovat kuitenkin rauha ja kiitollisuus. Olo on helpottunut, haikea, innostunut, vähän surullinen, mutta myös utelias.

Kun katson uraani, se on todella oman näköiseni. Yhtä eläväinen ja täynnä tunnetta kuin tekijänsäkin. Paljon iloa, surua, saavutettuja asioita, menetyksiä, räiskyviä tunteita. Sitä on elämä, sitä on oma urani. Olen miettinyt menestyksen merkitystä, oliko urani menestys, päätyen kysymykseen, mitä edes on menestys? Usein määrittelemme menestystä vain ulkoisten arvojen, kuten rahan, pelattujen otteluiden määrän, kaulaan ripustettujen mitaleiden tai voitettujen palkintojen kautta ja saatamme jättää huomioimatta henkiset tavoitteet ja niiden toteutumisen, kuten henkisen hyvinvoinnin, elämänilon ja tunteiden hallinnan. Ainakin itse joskus olen jättänyt huomiotta. Menestyksen kaikkia puolia tarkastellen, kyllä, urani oli varsin menestyksekäs.

Minulla on ollut unelmia ja suuria tavoitteita, matkan varrella elämä ja myös sattumat ja onni sekä se työ, minkä olen ollut valmis tekemään, ovat muokanneet päämääriä ja tavoitteita. Se on ollut suuri oppi, jonka otan mukaan tälle nyt alkavalle matkalle. Saavuttamaton tavoite ei ole yhtä kuin epäonnistuminen. Myöskään saavutetut tavoitteet eivät yksioikoisesti ole pelkkää onnistumista ja oikein tehtyjä asioita.

Nyt kun lopettaminen on kahden pelin päässä, huomaan että on oikeastaan uskomatonta olla tässä tilanteessa. Myönnän, olen joskus pelännyt tätä hetkeä. Olen vain työntänyt ajatuksen syrjään siitä, että jonain päivänä en enää ole aktiiviurheilija. Mitä muuta muka osaan? Kuitenkin nyt tuntuu siltä, että turhaan minä pelkäsin. Hyvinhän se meni. Olen tyytyväinen siihen, mitä sain aikaan.  Kentällä, mutta myös sen ulkopuolella.  Olen antanut henkisesti ja fyysisesti tälle lajille kaikkeni. Minulla on ollut vahva tarve vaikuttaa, ja on selvää, että naisurheilussa meillä on vielä paljon tehtävää, mutta yritän ajatella, että raivasin tietä myös tulevalle sukupolvelle.

Tällä kaudella olen ajoittain vain istunut pukukopissa ennen treenejä tai pelejä ja vain katsellut ja nauttinut. Vetänyt henkeen sitä välillä hieman tunkkaista pukukoppi-ilmaa. Katsellut omalta paikaltani muiden touhuja, ja miettinyt, että se yhteisöllisyys ja kuuluvuuden tunne ovat asioita, joille annan suuren arvon elämässä. Ne ovat tärkeitä, muttei kuitenkaan aina itsestään selviä. Tunnen olevani etuoikeutettu, että olen saanut niitä kokea. Olen katsellut meidän pelaajia, ja todennut, että suon heille kaiken sen, mitä toivottavasti naisjalkapalloilun kehittyminen heille tuo, sen mitä ikinä he haluavatkaan urallaan saavuttaa. Meillä on kasvamassa ja jo olemassa upeita pelaajia Kansallisessa Liigassa. Toivon teidän ymmärtävän sen, että te teitte kanssani tämän uran.

Tuntuu hyvältä, samalla haikealta. Kiitos kaikille, joiden kanssa ja joita vastaan sain pelata. Ilman teitä ei olisi niitä hetkiä, joita muistella. Kiitos valmentajilleni, danke, tack! Kiitos heille, jotka kannustivat ja myös heille, jotka epäilivät. Kiitos teille, jotka teette työtä lajin parissa, työtä lajin kehittymisen eteen.

Helsingin Jalkapalloklubi, seurani viimeiset kahdeksan vuotta. Mitä voin sanoa? Töölö oli mun koti, stadi mun paikka. Sinivalkoiset värit sydämessäni haluan kiittää siitä, että sain olla klubilainen.

Let’s ***** vamos!

Tämä oli minun pelaajatarinani.
Essi #19

Kiitos Essi, että saimme jakaa yhteistä jalkapallomatkaa kanssasi. Kiitos kaikesta.