HJK Naiset 50 vuotta – Jari Mutikainen
HJK Naiset juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan. Joukkue oli Suomen ensimmäinen naisten pääsarjajoukkue, joten samalla vietetään myös suomalaisen naisten pääsarjatason jalkapallon juhlavuotta. HJK Naisten historian merkkihenkilöt jakavat Klubin kanavissa vuoden aikana muistojaan sekä näkemyksiä ja toiveita jalkapallon tulevaisuudesta.
HJK Naisten nykyinen joukkueenjohtaja Jari Mutikainen on seurannut Klubin ja lajin kehitystä aitiopaikoilta lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. HJK:n poikajoukkueiden valmentajana 90-luvun alussa aloittanut Mutikainen siirtyi Klubin tyttöjoukkueen valmentajakasi tyttären harrastuksen myötä. Nykyisin joukkueenjohtajan tehtäviin keskittyvä Muti on ehtinyt valmentaa urallaan kaikkia poikien ikäluokkia, samoin tyttöjen ikäluokkia C:stä alkaen.
Klubin B-tytöt SM-kultaan johdattanut Mutikainen kutsuttiin naisten edustusjoukkueen valmennusvastuuseen syksyllä 2008. Liigajoukkuetta hän luotsasi kauden 2009 loppuun yhdessä Gary Williamsin kanssa.
– Omista liigavalmennuksen vuosista on jäänyt hyvä fiilis, mutta oltiinhan vielä silloinkin kaukana nykypäivästä. Pelaajat olivat hyviä ja sitoutuneita, mutta ei kehittymiseen ollut samanlaisia mahdollisuuksia. Valmensimme oman työn ohella iltaisin, eikä toiminta tytöistä naisiin ollut muutenkaan vielä silloin niin organisoitua kuin nyt, Mutikainen kertaa.
– Erityisen hyvin muistan 2008 pelatun Suomen Cupin välierän, jossa pelasimme hallitsevaa suomenmestari FC Honkaa vastaan. Olimme tauolla 2–0-häviöllä, mutta voitimme matsin lopulta 3–2. Se oli niin suuri henkinen voitto, että muu oli sen jälkeen läpihuutojuttu. Ja mikä parasta, Maija (Saari) pelasi tuolloin Hongassa, joten pääsen vieläkin muistuttelemaan tästä.
– Toinen huippuhetki oli kyllä 2019 suomenmestaruus, jolloin Klubi palasi takaisin, minne kuuluu, Mutikainen hymyilee.
Pari vuotta sitten valmennustehtävistä luopunut Mutikainen on yhä vakiokasvo Bolt Arenalla. Viimeiset viisi vuotta HJK Naisten joukkueenjohtajana toiminut Muti on nähnyt kehitystä kenttätason lisäksi myös muussa toimintaympäristössä.
– Ylipäätään naisten joukkueita ja jalkapalloa kohtaan kasvanut arvostus näkyy kaikessa. Kun valmensin liigassa, meitä oli kaksi oto-valmentajaa ja huoltaja ja teimme kaiken itse. Treenasimme eri puolilla kaupunkia ja taistelimme harjoitusajoista ja paikoista sen sijaan, että olisimme miettineet itse valmennusta. Saati sitten, että lajia olisi niin tunnettu, hyvä jos Urheiluruudussa joskus vilahti pätkä.
– Moni on tehnyt paljon töitä asioiden muuttamiseksi, niin Klubissa kuin liitossakin. Liigajoukkueessamme pelaa jatkuvasti omia kasvatteja ja se kertoo hyvin siitä, millaisessa iskussa meidän tyttöpuoli on. Joonas Sarelius on tehnyt kovaa duunia sen eteen. Ihan arjessakin on niin paljon eroja. Meillä on Boltilla kunnon kopit, saamme toimistolta paljon apua, tulemme valmiiseen ottelutapahtumaan, Klubin valmentajat ovat lähentyneet yli joukkuerajojen, matsit näkee suorana televisiosta. Onhan tämä ylipäätään nyt paljon leveämmillä hartioilla kuin koskaan aiemmin.
– Oma tyttöni pelasi viimeisen kautensa 2012. Kyllä hänellä oli ihmettelemistä kun kerroin, että nykyisin naistenkin liigajoukkueen varusteet pestään valmiiksi. Pieniä asioita, joilla on suuri merkitys, Muti naurahtaa.
Paljon on tapahtunut ja kehityssuunta on oikea. Mutikaisen haaveissa nykyinen tie johtaa entistä suurempiin voittoihin.
– Toivoisin, että taso vaan kovenisi jatkossa. Että saisimme laajennettua laatua myös alueellisesti, eikä oltaisi näin pk-seutupainotteisia. Ja tietenkin, että Klubin naiset pelaisivat Champparien lohkovaiheessa ja omista pelaajistamme puolet olisi omia kasvatteja. Se olisi hienoa. Meillä on tähän kaikkeen saumat, jos vaan jatketaan näin.
– Vaikka moni asia, kuten valmentaminen, muuttuu, on hienoa voida yhä olla mukana huippufutiksessa tässäkin roolissa. Futis, futis, ei tästä pääse eroon.
