Joulukalenteri 2019

LUUKKU 17

”Uskon että minulla on vielä paljon annettavaa ja haluan viedä eteenpäin suomalaista jalkapalloa”

Pelaajauransa Klubin liigajoukkueessa vuonna 2018 päättänyt Maija Saari liittyi alkaneella kaudella naisten liigajoukkueen valmennustiimiin. Miten siirtymä puolustuslinjasta kentän laidalle tapahtui ja millainen hän on valmentajana?

Pitkän peliuran aikana Saari muun muassa teki 11 maalia 94:ssä A-maaottelussa ja toimi pitkään maajoukkueen kapteenina. Hän pelasi kahdeksan kautta ammattilaisena Ruotsissa ja Norjassa sekä keräsi kolme Naisten liigan mestaruutta FC Hongan kapteenina. Vuonna 2019 hän aloitti huippupelaajien Uefa B –valmennuskoulutuksen.

– Haluan olla valmentajana reilu ja helposti lähestyttävä ja haluan, että joukkueessa on keskusteleva sekä osallistava ilmapiiri. Vahvuuteni on juuri pitkä kokemukseni pelaajana. Ryhdyin valmentajaksi, koska uskon että minulla on vielä paljon annettavaa ja haluan viedä eteenpäin suomalaista jalkapalloa, Saari kertoo.

Peliuransa aikana Saari on huomannut muutoksia valmennusilmapiirissä. Hyvää kehitystä on esimerkiksi se, miten nykyään yksittäisen pelaajan tarpeita huomioidaan paremmin. Valmennuksessa halutaan myös osallistaa pelaajia ajattelemaan peliä enemmän itse ja ottamaan vastuuta. Nykyaikaisella valmentajalla tulisi Saaren mukaan olla laaja taktinen osaaminen, mikä mahdollistaa sen, että joukkue pystyy mukauttamaan peliään oman käytettävissä olevan materiaalin ja vastustajan mukaan. Tärkeää on myös luoda ilmapiiri, jossa pelaajilla on mahdollisuus kehittyä ja hyödyntää omia vahvuuksiaan.

Kohti uusia mahdollisuuksia

Omalta pelaajauraltaan Saarelle on kertynyt ikimuistoisia hetkiä niin seurajoukkueista kuin maajoukkueesta, kuten 2009 EM-kotikisat ja Uefa Champions Leaguen pelit Umeå IK:n kanssa vuonna 2010. Mukaan mahtuu myös suuri määrä vaikutuksen tehneitä valmentajia. Uran alkuaikoina merkittävimpiä olivat Jarmo Matikainen, joka toimi nuorten maajoukkuevalmentajana, sekä Marko Saloranta, Saaren seurajoukkuevalmentaja ennen ulkomaille siirtymistä. Myöhemmin myös naisten maajoukkueen päävalmentaja Andrée Jeglertz.

– Arvostin kaikissa heissä heidän kykyään valmentaa koko joukkuetta, mutta myös kykyä huomioida yksittäisen pelaajan tarpeita ja halua kehittää pelaajia, Saari tarkentaa.

Nais- ja miesvalmentajien valmennustyyleissä Saari ei näe juurikaan eroja, jokainen on oma persoonansa sukupuolesta riippumatta. Eroja sukupuolten väliltä löytyy kuitenkin pelaajasta valmennuspuolelle siirtymisessä. Miesten puolella on rakennettu peliuran aikana ja sen jälkeen enemmän selkeitä mahdollisuuksia ja polkuja siirtyä valmentamaan. Miesten joukkueilla on myös paremmat taloudelliset mahdollisuudet palkata valmentajia täyspäiväisiin työsuhteisiin. Naispelaajien siirtymistä valmentajiksi saataisiin lisättyä Saaren mukaan taloudellisia edellytyksiä parantamalla ja tuomalla naisvalmentajien tarinoita enemmän esiin.

Saaren viimeinen kausi pelaajana päättyi liigahopeaan HJK:n paidassa. Uusi rooli valmennustiimissä tuntuu Saaren mukaan hienolta mahdollisuudelta päästä hyödyntämään omaa osaamistaan sekä kokemuksia jalkapallosta. Hän odottaa innolla työskentelyä niin nuorten kuin kokeneempienkin pelaajien kanssa.

– Haluan tuoda joukkueeseen ulkomailta saamani kokemuksen siitä, miten ammattilaisjoukkueet harjoittelevat ja pelaavat sekä samalla myös vahvaa pelaajan näkökulmaa valmennukseen.

LUUKKU 12

Sunnuntait pyhitetään jalkapallolle

Kylmänä sunnuntaiaamuna tekonurmikentällä Töölössä joukko lapsia lämmittelee ennen harjoitusten alkua; osa syöttelee vanhempiensa kanssa ja jotkut harjoittelevat vapaapotkuja. Valmentajan puhaltaessa pilliin lapset lähtevät jahtaamaan häntä ympäri kenttää.

Yksi jahtaajista on kymmenvuotias Maisa, joka on pelannut HJK Pallotaitureissa sen perustamisesta vuoden 2018 lopulla lähtien. HJK Pallotaiturit on soveltavan jalkapallon ryhmä kaikille harrastuksessaan erityistä tukea tarvitseville 6-15-vuotiaille. Joukkue sopii Maisalle fyysisten rajoitteiden takia hyvin ja säännöllisellä liikunnalla on ollut positiivisia vaikutuksia Maisan toimintakykyyn sekä motoriikan kehitykseen.

Maisa on ollut kiinnostunut ja innostunut jalkapallosta pienestä lähtien, päiväkodissa hän pelasi poikien kanssa pihalla ainoana tyttönä. Hän pelasi aiemmin Espoossa erityisryhmässä jalkapalloa, mutta harrastus jouduttiin laittamaan tauolle pitkien välimatkojen takia. Kun perhe sai koulun kautta tietää Pallotaitureiden perustamisesta, Maisa innostui heti lähtemään mukaan.

– Meidän joukkueemme on kannustava, mutta pelaajat voisivat syötellä toisilleen vähän enemmän. Meidän joukkueemme on reipas eikä lannistu, jos maalia ei heti tule, Maisa kuvailee.

Vapaa-ajalla Maisa tykkää viettää aikaa kavereiden kanssa, joista osa on samalta luokalta ja osa naapuruston lapsia. Pihalla he leikkivät muun muassa purkkista ja sisällä pelailevat tabletilla. Perheen kaksi koiraa ja kissa ovat myös erittäin tärkeitä eläinrakkaalle Maisalle. Jalkapallon lisäksi Maisa käy kerran viikossa teatterikerhossa ja odottaa innolla ensimmäistä esitystä.

Vaikka Maisa onkin perheen ainoa jalkapallointoilija, myös vanhemmat nauttivat Maisan innostuksesta. Sunnuntait pyhitetään yleensä jalkapallolle, koska Maisalle on todella tärkeätä päästä harjoituksiin.

– Olen oppinut syöttöpeliä ja rehtiä peliä. Sekä oppinut pitämään kentällä hauskaa ja juoksemaan nopeammin ja potkaisemaan palloa kovemmin. Jalkapallossa parasta on tutustuminen uusiin kavereihin, hauskan pitäminen ja uuden oppiminen, Maisa kertoo.

LUUKKU 2

”Jos saisin päivään lisää tunteja, treenaisin ja nukkuisin enemmän”

Suomessa ei ole montaa naisjalkapalloilijaa, joka pystyisi elättämään itsensä vain pelaamisella, edes korkeimmalla sarjatasolla Naisten liigassa. Toisen asteen koulutuksen ja tavoitteellisen harjoittelun yhdistäminen yleensä vielä onnistuu, kun nuoren ei tarvitse huolehtia toimeentulostaan. Tämän jälkeen mahdollisuudet ammattilaisuuteen ovat kuitenkin erilaiset sukupuolesta riippuen. Tästä huolimatta Sanni Nuolikoski, 13, haaveilee pelaavansa jalkapalloa tulevaisuudessa ammattilaisena.

”Aloitin jalkapallon 4-vuotiaana isosiskoni innoittamana ja pelaan nyt HJK 06-akatemiajoukkueessa. Meillä on harjoituksia kolmesta neljään kertaan viikossa, jonka lisäksi aikaa menee omatoimiseen treenaamiseen sekä koiran kanssa lenkkeilyyn.”

Nuolikoski käy parhaillaan yläastetta liikuntapainotteisessa Pohjois-Haagan yhteiskoulussa. Hän matkustaa koulupäivien jälkeen suoraan treeneihin, sillä kotoa matkaa kertyisi noin 20 km. Jalkapallossa Nuolikoskea kiehtoo työn tekeminen yhteisen päämäärän eteen sekä uusien asioiden opettelu.  

Jalkapallossa naisen euro on neljä senttiä

Palkkojen puuttuminen tai alhainen taso pakottaa naispelaajat joko opiskelemaan tai työskentelemään pelaamisen ohessa. Toimeentulosta huolehtimisen yhdistäminen urheilijan arkeen on niin henkisesti kuin fyysisesti rankkaa – kompromisseja on tehtävä, sillä pelaajan on aina mietittävä kokonaisrasitusta. Naisten liigapelaajat antavat paljon tasoitusta muihin maihin verrattuna ja siksi monet lähtevät ulkomaille elämiseen riittävien pelaajapalkkioiden perässä, vaikka sielläkin vuosipalkat ovat vain murto-osan miesten palkoista. Lähinaapurissa Ruotsissa keskiverto liigapelaaja ansaitsee noin 12 000 euroa vuodessa. Alhaisen tulotason, perheen perustamisen ja muiden uramahdollisuuksien myötä monet naispelaajat myös lopettavat uransa aiemmin.

Suomen mestaruuden kaudella 2019 joukkueensa kanssa voittanut Nuolikoski pelaa puolustajana. Hänen vahvuuksiaan kentällä ovat pitkät syötöt sekä 1v1-puolustustilanteet. Peleissä Nuolikoski haluaa olla aktiivinen kannustaja ja pyrkii puhellaan helpottamaan muiden pelaamista.

”Unelmoin tulevaisuudessa pelaavani sekä Suomen A-maajoukkueessa että ammattilaisena ulkomailla.”