Juulia Grönlund – Pelaajan tarina

HJK:n 29-vuotias puolustaja Juulia Grönlund aloitti jalkapallon 5-vuotiaana PuiU:ssa. Innostus lajiin syttyi vanhemman serkun kautta, kun Juulia lähti katsomaan tämän jalkapallopeliä. Siitä alkoi matka, joka on jatkunut tähän päivään asti.

Jalkapallo ei kuitenkaan ollut Juulian ainoa laji lapsuudessa. Hän harrasti yleisurheilua noin 13-vuotiaaksi saakka ja osallistui ensimmäisiin yleisurheilukisoihinsa jo 3-vuotiaana. Hän kuvailee jalkapallon ja yleisurheilun kulkeneen pitkään rinnakkain, mutta vähitellen intohimo jalkapalloa kohtaan kasvoi vahvemmaksi.

Yleisurheilusta on kuitenkin jäänyt paljon mukaan myös jalkapalloon. Juulia kokee, että kahden lajin rinnakkaisuus on auttanut häntä pelaajana ja vahvistanut hänen urheilullisuuttaan.

Harva ehkä tietää, että Juulia lauloi lapsena myös kuorossa.

Juulia kuvailee itseään ennen kaikkea joukkuepelaajaksi. Hän kokee vahvuudekseen kyvyn mukautua siihen rooliin, joka palvelee joukkuetta parhaiten juuri sillä hetkellä.

Kentällä Juulia on rauhallinen ja vahva pelaaja, joka tunnetaan myös hyvistä sivurajaheitoistaan.

Motivaatio lajia kohtaan kumpuaa ennen kaikkea sisäisestä halusta kehittyä, tulla paremmaksi ja tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Joukkueurheilussa tärkeäksi nousevat kuitenkin myös ihmiset ympärillä: joukkuekaverit, valmentajat ja koko seurayhteisö. Juulialle on tärkeää antaa itsestään kaikki, mitä voi, jotta joukkue voi yhdessä menestyä.

Pitkään jatkuneelta uralta löytyy luonnollisesti paljon muistoja, mutta viime vuoden triplamestaruus nousee tällä hetkellä mieleenpainuvimmaksi.

Juulia tuli omasta mielestään joukkueen mukaan hieman myöhässä ja ehti hetkeksi jopa pohtia, jatkaisiko pelaamista lainkaan. Lopulta hän päätti jatkaa, eikä siinä vaiheessa ollut vielä erityisiä odotuksia tulevasta.

– Oli siistiä nähdä, miten itse kehittyi, mutta myös miten kiva ja hyvä tunnelma täällä oli. On ihana olla osa tätä tarinaa, mikä nytkin vielä kehittyy tässä, Juulia sanoo.

Uran varrelta on tarttunut mukaan ennen kaikkea oppeja. Juulia kertoo, että kaikki hänen valmentajansa ovat jättäneet jonkin jäljen ja oivalluksen hänen pelaajakasvuunsa ja siihen, millainen hän on tänä päivänä.

Lapsuuttaan Juulia kuvailee onnelliseksi, luonnonläheiseksi ja huolettomaksi. Päivät kuluivat ulkona leikkien naapureiden kanssa, ja kesät vietettiin mökillä.

Perheeseen kuuluvat äiti, isä, kaksi vuotta vanhempi veli sekä kaksoissisko. Perhe on Juulialle erittäin tärkeä, ja yhteyttä pidetään tiiviisti myös aikuisiällä. Erityisen läheinen suhde hänellä on kaksoissiskoonsa. Juulia kokee, että kaksosuus on luonut heidän välilleen erityisen yhteyden, jollaista on vaikea löytää muista ihmissuhteista.

Kentän ulkopuolella Juulia kuvailee itseään rennoksi ja rauhalliseksi sekä enemmän introvertiksi kuin ekstrovertiksi. Kaverien ja perheen seurassa hän kuitenkin kertoo puhuvansa paljon.

Juulia tunnistaa itsessään myös taipumuksen yliajatteluun. Hän pyrkii kuitenkin muistuttamaan itseään siitä, ettei elämää kannata ottaa turhan vakavasti. Hänelle on tärkeää tehdä ympärillä olevat ihmiset iloisiksi ja ennen kaikkea pitää hauskaa.

Juulia kertoo käyttävänsä yllättävän paljon aikaa asioiden pohtimiseen ja yleiseen mietiskelyyn. Hän saattaa esimerkiksi miettiä ohikulkijoita tai kahvilassa näkemiensä ihmisten elämäntarinoita ja sitä, millaista heidän arkensa mahtaa olla.

Urheilun ohella Juulia opiskelee Helsingin yliopistossa kognitiotieteitä. Opinnot ovat jo loppusuoralla, ja tällä hetkellä pääpaino on gradun kirjoittamisessa.

Tulevaisuudessa vahvimpana uraunelmana siintää tutkijan työ. Juuliaa kiinnostaa erityisesti ihmisten ja heidän kognitiivisten kykyjensä tarkempi tutkiminen. Vaihtoehtoisena polkuna hän pohtii työskentelyä myös tekoälyn parissa.

Seuraavalta viideltä vuodelta Juulia odottaa ennen kaikkea kiireetöntä elämää, uusia haasteita ja mahdollisuuksia kehittää itseään.

Liikkuminen eri muodoissa kuuluu Juulian elämään säästä ja vuodenajasta riippumatta.

Lukemisessa häntä kiinnostaa erityisesti genrejen tuoma vaihtelu. Äänikirjoissa true crime ja elämäkerrat ovat ehdottomia suosikkeja, kun taas opiskelujen ohessa kevyemmät kategoriat toimivat parhaiten. Kaiken keskiössä ovat ihmisten omat tarinat.

Yksi Juulian suurista intohimoista on ruoka. Hän kuvailee itseään nautiskelijaksi. Ruoanlaitosta hän nauttii itsekin paljon, mutta yhtä lailla arvostaa sitä, että joku muu on tehnyt ruoan ja hän voi keskittyä nauttimaan hyvästä ruoasta ja seurasta.

Rentoutuminen löytyy palapeleistä ja kiireettömyyden priorisoinnista. 

Juulian ideaalissa vapaapäivässä ei ole kiirettä. Päivä voisi alkaa heräämisellä ilman herätystä ja hyvällä brunssilla söpössä kahvilassa. Sen jälkeen voisi suunnata kävelylle esimerkiksi Mustikkamaalle, tehdä hyvää ruokaa ja nähdä kavereita.

Myös pelipäivänä tärkeintä on hyvä ja rento fiilis. Päivän rutiineihin kuuluvat siivoaminen, hyvän musiikin kuuntelu ja energiajuoman juominen.

Lopulta Juulian tekemisessä toistuvat samat asiat niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin: halu kehittyä, ihmiset ympärillä, tekemisestä nauttiminen ja kyky pysähtyä myös kiireen keskellä.

Minkä äänikirjan maailmassa haluaisit elää yhden päivän ajan?
Erikoisjoukoissa – Janne Lehtosen tarina

Top 3 äänikirjaasi?
1. Korkeintaan vähän väsynyt – Eeva Kolu
2. Vettä kukille – Valérie Perrin
3. Vendi: Jotta muut tytöt pääsisivät kotiin – Saara Salminen

Jos kirjoittaisit elämänkertasi, mikä olisi tämänhetkistä elämääsi kuvaavan luvun otsikko?
”Lisäajan viimeiset minuutit” tai ”Vielä hetki tätä kaikkea”.