perjantaina 24.7.2026Historia

Kohti juhlavuotta: Kaksipäiväinen avausottelu

HJK juhlii 120-vuotista taivaltaan vuonna 2027. Merkkivuotta pohjustaa Klubin 12 vuosikymmenestä kertova kirjoitussarja, jonka on tuottanut Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahto yhteistyössä HJK:n kanssa. Jokaisen tarinan ytimenä on yksi merkittävä ja aikakautta kuvastava HJK:n ottelu kyseiseltä vuosikymmeneltä. Sarjan 12 osaa julkaistaan loppuvuoden 2026 aikana.

Helsingin Jalkapalloklubi näki päivänvalon 19.6.1907, kun yleisseura Herkuleksesta irrottautuneet jalkapalloilijat perustivat Fredrik Wathénin johdolla lajin erikoisseuran. Uusi seura otti oitis näköalapaikan Helsingin nopeasti kasvavalla jalkapallokartalla. Syyskuussa 1907 HJK liittyi ensimmäisten joukossa vasta perustettuun Suomen Palloliittoon. Tämä päätti käynnistää jalkapallon mestaruuskilpailut, mutta koska syksy oli jo käsillä, aloitus siirrettiin seuraavalle vuodelle.

Syksyllä 1908 pelattuun ensimmäiseen viralliseen SM-kilpailuun ilmoittautui vain viisi joukkuetta: helsinkiläiset HJK, Unitas, HIFK ja Polyteknikkojen Urheiluseura (PUS) sekä Viipurin Reipas. Cup-järjestelmää kun käytettiin, mestaruuden saattoi viedä vain kahdella voitolla. HJK:n vastustajaksi määrättiin pääkaupungin jalkapallon pioneeriseura Unitas.

Ottelu käynnistyi rapakkoisella Kaisaniemen kentällä 30.9.1908 kello 16.45. Unitas aloitti painostuksella, mutta HJK:n maalivahti Hirsch Bentkower piti pintansa. Vähitellen ote siirtyi HJK:lle, ja kun ottelua oli pelattu 22 minuuttia, vikkelä laitahyökkääjä Bruno Tirkkonen teki kulmapotkun jälkitilanteesta Klubin historian ensimmäisen SM-maalin. Kolme minuuttia myöhemmin HJK siirtyi 2–0-johtoon, kun Tirkkosen laukaus osui ylähirteen, mistä pallo kimposi keskushyökkääjä Kaarlo Saarikon ulottuville.

Paljon pitempään ei jatkettukaan, sillä tauolla kentälle laskeutui jo hämärä. Toinen puoliaika määrättiin pelattavaksi seuraavana päivänä.

Voimasuhteet ehtivät vuorokaudessa vaihtua. Unitaksen jykevä toppari Algot Niska piti Tirkkosen ja muut Klubin kärkimiehet nuhteessa, ja kun Ernst Blom iski vastustajalle kaksi maalia, ottelu päättyi tasan 2–2. Uusintaottelussa kaksi päivää myöhemmin sävelet olivat samat, vaikka Tirkkonen osuikin Klubille kahdesti ja Saarikko sekä Toivo Karjalainen molemmat kerran. Unitas voitti 7–4 ja eteni loppuotteluun.

HJK:n ensimmäiset Suomen mestarit 1911. Ensimmäisen SM-kauden 1908 pelaajista olivat mukana vielä Kaarlo Soinio (keskirivin keskellä), Lauri Tanner (takarivin 1. vas.) ja Armas Willamo (ei kuvassa). Raitapaidat otettiin käyttöön vasta 1909. Edessä: Jalmari Holopainen, Niilo Tammisalo, Eino Soinio. Keskellä: Pauli Ahlgren, Kaarlo Soinio, Viljo Lietola. Takarivi: Lauri Tanner, Arvo Eerikäinen, Artturi Nyyssönen, Axel Toivonen, Tuure Tornivuori. Kuva: Tahto/Urheilumuseo.

Pimeyden keskeyttämä ottelu ei ollut edes kaoottisin tapahtuma ensimmäisessä jalkapallon SM-kilpailussa 1908. Unitas oli alun perin arvottu kohtaamaan Reipas vieraskentällä, mutta joukkue kieltäytyi matkustamasta Viipuriin koleraepidemian vuoksi. Reipas sen sijaan määrättiin matkustamaan Helsinkiin, jossa se hävisi PUS:lle 4–1. Loppuottelussa Unitas voitti PUS:n 3–1.

Varmuuden vuoksi finaalin toinen puoliaika aloitettiin välittömästi ensimmäisen jälkeen, ettei vain pimeys pääsisi yllättämään. Erikoista oli myös se, että tuomarina sekä Unitaksen otteluissa HJK:ta vastaan että finaalissa toimi Unitaksen oma seurakapteeni Johannes Blenner, jolla oli paljon vaikutusvaltaa alkuvuosien jalkapallopiireissä.

Pääkaupungin jalkapallon tulevaisuus kuului kuitenkin HJK:lle. Unitas hajosi jo 1909, minkä jälkeen HJK:n pääkilpailijoiksi jäivät ruotsinkieliset HIFK ja KIF. Kun Klubi voitti ensimmäisen Suomen-mestaruutensa 1911, oli suurin osa pioneereista ehtinyt jo väistyä, näiden joukossa Fredrik Wathén, joka ripusti pelikengät naulaan kauden 1908 jälkeen.