Päävalmentaja Virolainen kertoo kauteen valmistautumisesta

Tilanne joukkueessa muuttui syksyllä dramaattisesti, kun iso joukko pelaajia lähti Åland Unitediin ja FC Honkaan. Tämä tuli yllätyksenä myös uudelle valmentajalle.

• Ei minulla ollut aavistustakaan, että näin paljon pelaajia oli lähdössä pois. Olin kuullut huhuja, että Åland United oli kiinnostunut tietyistä pelaajistamme, mutta joukkosiirtyminen Honkaan oli täydellinen yllätys. Se tuli ihan puun takaa, Virolainen kertoo.

Näin HJK:ssa on käynnissä haasteellinen uuden joukkueen rakentaminen, mistä uusin merkki oli yhdysvaltalaisten Jennifer Ludemannin ja Stephanie Rosen rekrytointi joukkueeseen. Lähtökohtiin nähden klubilaiset ovat kuitenkin valmentajan mielestä harjoitelleet erinomaisesti.

• Harjoituskausi on sujunut päällisin puolin hyvin. Kohtuullisen pieni pelaajamäärä on pakottanut improvisoimaan aika paljon, mutta muuten olen ollut tyytyväinen pelaajien tekemiseen. Omasta näkökulmastani meillä on myönteinen ilmapiiri. Pelaajat haluavat aidosti olla mukana. On tunne, että voimme edistyä ja kehittää pelaamistamme.

Uudistunut joukkue on haaste valmentajalle

Kun joukkueen pelaajamateriaali on muuttunut rajusti ja yllättäen, Virolainen on joutunut muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiaan.

• Yleensä on niin, että kauden alkaessa pelin pitäisi olla aika pitkälle valmista, mutta meidän on kehityttävä koko kauden ajan. Toivon, että me myös pystymme tähän. Ensimmäinen haaste on ollut, että pelaajat ovat kuudesta eri seurasta. Yleensä lähtötilanne on se, että suurin osa pelaajista on edelliseltä kaudelta tuttuja.

• Useimmilla valmentajilla on oma pelifilosofia, näkemys oman joukkueensa ihanteellisesta pelitavasta. Jos kaikille pelipaikoille ei löydy pelitavan edellyttämiä pelaajia, täytyy tehdä kompromisseja. Meiltä lähti esimerkiksi käytännössä miltei koko puolustuslinja pois, ja tilalle ei tullut kauheasti puolustuspelaajia. USA:sta hankittu Jennifer Ludemann on ainoa uusi pelaaja, joka on pelannut pidemmän aikaa puolustajana. Olemme kuitenkin yrittäneet pelipaikkavaihdoksilla löytää korvaavia pelaajia. Kun pelaajamateriaalimme on tosi kapea, mitään permanenttikokoonpanoa harjoituspeleissä ei vielä ole ollut, Virolainen analysoi.

Puolustuspeli kuntoon, sarjassa ei ole tarkoitus rimpuilla

Virolainen lähtee useimpien valmentajien tapaan siitä, että laadukas puolustuspeli on kaiken pelaamisen kivijalka. Päävalmentaja sanoo suoraan, että hän on tässä suhteessa ollut kielteisesti yllättynyt pelaajien valmiuksista. 

• Ensimmäinen iso haaste on aluepuolustuksen omaksuminen. Yllättävää kyllä ryhmässä on paljon pelaajia, jotka eivät ole tehneet tätä aikaisemmin. Toinen iso tavoite on luoda kentälle kahden tai kolmen pelaajan tiimejä, jotka pystyvät pelaamaan keskenään.

Vaikka Virolainen ei peittele vaikeuksia, hän uskoo vakaasti joukkueensa mahdollisuuksiin. Mitään mestaruuksia hän ei lupaa, mutta ei halua myöskään kuulla puhetta putoamistaistelusta.

 – Lähden aina voittamaan jokaista peliä, oli joukkue tai sarja mikä tahansa. En näe mitään estettä sille, miksi me emme voisi voittaa mitä tahansa vastustajaa sarjassa. En lähde myöskään tavoittelemaan mitään muuta kuin mitalia. En halua edes puhua mistään sarjapaikasta tai edes yläloppusarjasta. Me haluamme menestyä.

Osittain naisten EM-kisojen vuoksi Naisten Liigan sarjajärjestelmää muutettiin tälle kaudelle. Kymmenen joukkuetta pelaavat kaksinkertaisen sarjan. Tämän jälkeen jakaannutaan kahteen jatkosarjaan. Yläloppusarjassa pelaavat kuusi joukkuetta yksinkertaisen sarjan valmiin, kaksinkertaisen sarjan loppusijoitukseen perustuvan, kaavion mukaisesti. Neljä heikointa joukkuetta pelaavat kaksinkertaisen alaloppusarjan. Jatkosarjoissa pelataan alkusarjassa saatujen pisteiden mukaisesti. Alaloppusarjan neljänneksi (koko sarjan 10.) jäänyt joukkue putoaa naisten Ykköseen kaudeksi 2014.

Virolaiselle sarjajärjestelmän muutos ei aiheuta sydämentykytyksiä. Hän korostaa myös sitä, että seurat ovat olleet mukana uudistuksen valmistelussa.

• En ole itse asiassa kauheasti miettinyt koko sarjasysteemiä. Tässä halutaan varmasti parhaille joukkueille kovempia pelejä. Palloliitossa on koettu, että viime vuosina on ollut liikaa pelejä, joissa toinen joukkue vain puolustaa. Olen aika uudistusmielinen sarjajärjestelmien suhteen, minun puolesta voitaisiin pelata vaikka pudotuspelejä.

HJK:n naisten jalkapallon suhteellinen asema on heikentynyt

HJK on viimeksi voittanut Naisten Liigan vuonna 2005. Kausilla 1995-2001 Klubi voitti mestaruuden seitsemän kertaa peräkkäin. Tästä voisi päätellä, että HJK:n ote aivan terävimmästä kärjestä on päässyt höltymään. Virolainen allekirjoittaa väitteen osittain. Hän haluaa samalla herättää keskustelua seuran juniorityön laadusta.

• HJK ei ole enää suunnannäyttäjä, se on selvää. Me emme voi enää roikkua menneisyydessä. On katsottava totuutta silmiin ja mietittävä, miten tästä eteenpäin. HJK:n aseman muutokseen on erilaisia syitä. Kun Klubi voitti mestaruuksia, seurassa oli parhaat pelaajat. Ennen vanhaan HJK:n valmentaja toivoi tiettyjä pelaajia, ja muutaman viikon kuluttua nämä pelaajat olivat harjoituksissa. Kun muutkin seurat ryhtyivät panostamaan taloudellisesti, HJK:n etumatka pieneni. Suomessa on nykyään paljon seuroja, jotka maksavat pelaamisesta.

• Juniorityössä panostaisin harjoittelun laatuun. Määrä ovat varmaan aika kohdallaan, mutta laadussa on varmasti paljon parantamisen varaa. En ole myöskään vakuuttunut, että seurassa joku tietää, mitä harjoituksissa tapahtuu. HJK:ssa on oltava sellainen asenne, että tytötkin voivat pelata kehittyäkseen. Klubin pitää olla seura, jossa kasvatetaan maajoukkuejoukkuepelaajia.

• En ole nähnyt HJK:ssa tyttöjen junnupuolella viimeiseen 5-7 vuoteen mitään sellaista, josta voisi päätellä, että HJK haluaa kehittää toimintaansa. Tämän johtopäätöksen voi tehdä lukemalla juniorimaajoukkueiden pelaajalistoja. Junnuvalmentajat ovat varmaan eri mieltä minun kanssani, mutta näin asian näen, Virolainen toteaa.

Naisten jalkapallon tilaa ei voi arvioida pelkän EM-paikan perusteella

Ruotsissa pidetään kesällä naisten EM-kisat, jonne Suomi selvisi kolmannen kerran peräkkäin. Virolainen ei kuitenkaan näe suomalaisen naisjalkapallon tulevaisuutta ihan yhtä ruusuisena kuin moni muu.

• En lähde suoraan analysoimaan suomalaisen jalkapallon tilaa sen perusteella, että Suomi on EM-lopputurnauksessa. Tietysti menestyminen karsinnoissa oli hienoa, vaikeita pelejä nekin olivat. Kaikki asiantuntijat kuitenkin tietävät tasan tarkkaan, että lopputurnauksessa pelien taso on aivan jotain muuta kuin karsinnoissa.

Myös julkisuudessa on ollut puhetta, että naisten ja tyttöjen maajoukkuetoiminnassa on tekemisen meininki. Virolaisen mielestä naisten maajoukkuetoiminta on muuttunut päävalmentaja Andrée Jeglertzin tulon myötä selvästi terävämmäksi kuin aikaisemmin.

• Suurin ero on siinä, että nyt maajoukkuevalmentajat ja seuravalmentajat ihan oikeasti puhuvat keskenään. Yritetään myös aidosti katsoa pelaajien parasta. Se on myönteistä ja saattaa pitkässä juoksussa tuoda hyviäkin tuloksia. Meidän on kuitenkin ratkaistava ikuisuusongelma, mitä tehdään pelaajien siirtyessä koulusta jatko-opiskeluihin ja työelämään.

• En ole kuitenkaan varma, onko meillä yhtään sen parempia pelaajia kuin aikaisemminkaan. On ehkä hiukan aikaisempaa enemmän toivoa siitä, että pystymme viemään ns. parhaita pelaajia paremmin eteenpäin. Toisaalta on myös olemassa sekin vaara, että pelaajia ruvetaan segmentoimaan lahjakkaisiin ja muihin liian aikaisin. Silloin meidän seuraava taso voi jäädä liian ohueksi. Se on kuitenkin seurojen vastuulla, Virolainen lopettaa.