Kohti juhlavuotta, osa 5: Askeleita alaspäin (1949)

Sotienjälkeinen aika toi muutoksia Helsingin urheiluelämään. Pääkaupungin väkiluku kasvoi, ja asuntopulaa lievitettiin rakentamalla uusia asuntoalueita kantakaupungin ulkopuolelle. Jalkapallon lisäksi urheilevan nuorison huomiosta kilpailivat jääpallo, jääkiekko, koripallo ja käsipallo. Valittavana oli monia urheiluseuroja, ja Työväen Urheiluliiton voimistumisen myötä politiikkakin näkyi urheilukentillä. Voimiaan hajauttaneen Helsingin haastajiksi nousi uusia lajikeskuksia. Jalkapallossa tällaisia olivat 1940-luvulla Vaasa ja Turku, myöhemmin myös Kotka ja Kuopio.

Kun TUL oli sodan jälkeen tunnustettu tasaveroiseksi liitoksi, ei jalkapallon SM-arvoa voitu ratkaista Suomen Palloliiton sisäisessä kilpailussa. Vuosina 1945, 1946 ja 1947 järjestettiinkin kauden päätteeksi erillinen kilpailu Suomen mestaruudesta Palloliiton ja TUL:n parhaiden seurojen kesken. Sekavuutta lisäsi se, että sotavuosina oli siirrytty syksystä kevääseen ulottuvaan sarjakauteen. Keväällä 1948 liitot päättivät viimein laittaa asiat kuntoon. Syksyllä 1948 pelattiin yhteinen 16 joukkueen SM-sarja, jossa pelasi 8 parasta joukkuetta kummastakin liitosta. Tästä sarjaa supistettaisiin niin, että 1949 sarjassa pelaisi 12 joukkuetta ja 1950 enää kymmenen.

Mukaan kauden 1949 SM-sarjaan selviytyi koko klassinen helsinkiläisnelikkö: HJK, HPS, HIFK ja KIF. Kahdelletoista joukkueelle oli jaossa neljä putoajan paikkaa. Edelliskaudella neljänneksi sijoittuneessa Klubissa ei huolta ainakaan tunnustettu. ”Odotan luottavaisena tulevaisuutta, sillä pojat ovat nuoria ja kehityskykyisiä”, kertoi huoltaja Eino Nuutinen kauden kynnyksellä Helsingin Sanomille. ”Ja ennenkaikkea, henki on hyvä, mikä onkin luonnollista, kun kaikki ovat omia kasvattejamme, jotka juniori-iästä saakka ovat olleet seurassamme.”

HJK:n SM-sarjakausi alkoi lupaavasti vierasvoitolla sarjanousija KuPS:sta, mutta heti seuraavassa ottelussa tuli tappio HIFK:lle 1–4. Suunta kääntyi alaspäin, ja kesätaukoon mennessä Klubin tilille oli kertynyt vain yksi voitto. Loppukautta piristi hieman Olavi Lahtisen osumalla otettu 1–0-vierasvoitto sarjajohtaja VIFK:sta, mutta taulukkoon ei helpotusta tullut: HJK pysyi sitkeästi putoamisviivan alapuolella seuranaan naapurit HIFK ja HPS.

Pelastusrenkaan tarjosi Pallokentällä 17.9. pelattu kotiottelu HPS:ää vastaan, mutta sekin päättyi Klubin kannalta huonosti, kun putoamaan jo tuomitut vanhat vihreät viholliset veivät voiton 0–3. Kohtalonottelua seurasi Bolliksella vain 496 katsojaa, kun samaan aikaan oli viereisellä Stadionilla käynnissä yleisurheilumaaottelu Suomi–Ranska.

Klubin säilyminen olisi HPS-tappion jälkeen vaatinut ihmettä. Sellaista ei tullut, ja sinetin iski mestaruutta jahdannut TPS lyömällä HJK:n toiseksi viimeisellä sarjakierroksella 16.10.1949 Turussa maalein 5–1. Pääsyyllisiä suuriin numeroihin olivat parinkin lehden yhdenpitävien raporttien mukaan Matti Kannaksen liian löysät lapaset, jotka saivat nuoren Klubi-vahdin päästämään kaksi ensimmäistä maalia turhan helposti. Lohtuosuman iski ottelun lopussa Keijo Keso. Merkityksetön päätöspeli Kotkassa tuotti vielä tappion KTP:lle 5–0. Klubi joutui pelaamaan ottelun loppuun 10 miehellä, kun ”Kanada” Keso komennettiin kentän laidalle suunsoiton vuoksi.

Sarjataulukossa 10:nneksi sijoittunut HJK putosi Suomen-sarjaan, mutta niin kävi myös HIFK:lle ja HPS:lle. Pääkaupunkia jäivät kauden 1950 SM-sarjaan edustamaan vain KIF ja sarjanousija Kullervo. Syvimmässä alhossa Helsingin jalkapallo kävi olympiakesänä 1952, jolloin SM-sarjassa pelasi vain Kiffen sijoittuen kahdeksanneksi.

Samana vuonna kuitenkin päättyi HJK:n korpivaellus, joka oli venynyt kolmivuotiseksi. Kaudella 1950 nousijan paikan Klubin edestä oli vienyt Viipurin (Helsingin) Sudet ja 1951 Kotkan Jäntevä, mutta 1952 HJK voitti Suomen-sarjan länsilohkon yhdellä pisteellä ennen Turun Tovereita. Paluu SM-sarjan kärkiseuraksi kesti kuitenkin pitkän aikaa. Kerran sai HJK sittemmin vielä tutustua alasarjoihinkin, mutta se oli enää työtapaturma.

Viides vuosikymmen (1947–1956)

• 1946–47 Palloliiton mestaruussarja: 6.
• 1947–48 Palloliiton mestaruussarja: 5.
• 1948 SM-sarja: 4.
• 1949 SM-sarja: 10.
• 1950 Suomen-sarja: itälohkon 2.
• 1951 Suomen-sarja: itälohkon 2.
• 1952 Suomen-sarja: länsilohkon 1.
• 1953 SM-sarja: 6.
• 1954 SM-sarja: pronssi.
• 1955 SM-sarja: 8.
• 1956 SM-sarja: hopea.