Kohti juhlavuotta, osa 7: Naiset päästetään vihdoin irti (1971)

Jalkapalloa pidettiin aina 1970-luvulle saakka pelkästään miesten lajina. Naisten on kerrottu kyllä ”potkineen palloa” Suomessakin jo 1930-luvulta lähtien puulaakikilpailuissa ja erilaisissa varainkeruutempauksissa, mutta toiminta jäi täysin satunnaiseksi. Euroopasta alkoi kuitenkin 1960-luvun loppuvuosina kantautua uutisia naisten jalkapallon järjestymisestä. Kun Suomessa viimein tartuttiin asiaan, kaikki eteni yllättävän ripeästi.

Kesällä 1970 lehdissä uutisoitiin Mikkelin Palloilijoiden ja Kuopion Palloseuran pelaajien vaimojen ja tyttöystävien välisistä jalkapallo-otteluista, jotka keräsivät runsaasti yleisöä. Euroopassa jalkapalloliitto UEFA pelkäsi naisten kehityksen karkaavan käsistään ja ohjeisti syksyllä 1970 jäsenliittoja panostamaan naisten pelitoimintaan. Suomen Palloliitto perusti naistoimikunnan ja välitti direktiivin jäsenseuroilleen. ”Villin” toiminnan ehkäisemisessä ei ollut syytä viivytellä: ensimmäinen naisten SM-kilpailu päätettiin pitää heti vuonna 1971.

HJK tarttui toimeen heti Palloliiton ohjeen saavuttua. Ilta-Sanomissa julkaistiin keväällä 1971 ilmoitus, jossa jalkapallon pelaamisesta kiinnostuneita naisia kehotettiin saapumaan harjoituksiin Taka-Töölön hiekkakentälle. Kun paikalle ilmestyi peräti toistasataa henkeä, karsittiin joukkoa rankoilla testeillä, joihin kuului maastojuoksua ja pituuspotkua. Jäljelle jääneet 20 naista muodostivat Klubin naisten ensimmäisen edustusryhmän. Fyysisesti vahva ja motivoitunut valiojoukko antoi HJK:lle heti etulyöntiaseman muihin naisjalkapalloa aloitteleviin seuroihin nähden. Valmentajaksi ryhtyi takavuosien maajoukkuemaalivahti Thure Sarnola.

Ensimmäiseen naisten SM-kilpailuun 1971 ilmoittautui peräti 51 joukkuetta, jotka edustivat kaikkia Palloliiton piirejä. Mestaruus ratkaistiin cupjärjestelmällä. HJK:n ensimmäinen vastustaja oli Loviisan Tor, joka kaatui 1–0. Jatkossa kukistuivat mikkeliläinen PU-62 (4–0), Turun Palloseura (0–1), Lahden Reipas (1–0) ja välierässä Kuopion Pallotoverit (3–1). Rinnan SM-kilpailun kanssa kesällä pelattiin Ilta-Sanomien järjestämä kuuden joukkueen kutsuturnaus, jossa HJK sijoittui toiseksi HIFK:n viedessä voiton. HIFK sen sijaan hävisi SM-välieränsä rangaistuspotkuin Vaasan Palloseuralle, josta näin sukeutui Klubin finaalivastustaja.

HJK ja VPS ratkaisivat naisten jalkapallon ensimmäisen Suomen mestaruuden Olympiastadionilla 14.9.1971. Paikalla olleet 203 maksanutta katsojaa saivat todistaa HJK:n voittoa maalein 6–0 ja kapteeni Kaija Salopuron johtamia Klubin mestaruusjuhlia. Otteluselostukset keskittyivät pelitilanteiden sijasta tapahtuman pioneeriluonteeseen. Helsingin Sanomatkin jätti maalitiedot raportoimatta. Lehden toimittaja Marjut Svahn kirjoitti: ”Kaikesta alentuvasta hymyilystä, aliarvioimisesta ja vitseistä huolimatta nainen on sitkeästi kehittynyt taidoissaan. Sen todisti HJK:n lennokas mimmijoukkue, joka murskasi Vaasan Palloseuran 6–0 Suomen Cupin loppuottelussa.”

Jalkapalloinnostustaan eivät menettäneet nekään naiset ja tytöt, jotka eivät menestyneet Taka-Töölön testeissä keväällä 1971. Monet löysivät pelipaikan muista Helsingin ja sen eri kaupunginosien seuroista. HJK:n oma tyttöjunioritoiminta käynnistyi jo samana vuonna valmentaja Heimo Laaksosen johdolla Maunulassa ja kasvoi muutamassa vuodessa mittaviin puitteisiin. HJK:n johtoportaassa naisjalkapalloa kohtaan tunnettu epäluulo sai väistyä, kun seuralegenda Aulis Rytkönen ryhtyi naisten valmentajaksi 1973.

Naisten Suomen mestaruus ratkaistiin cupjärjestelmällä vielä 1972. Kaudella 1973 pelattiin alkulohkoja ja neljän joukkueen lopputurnaus. Varsinainen naisten SM-sarja käynnistettiin 1974. Mestarin nimi ei vain vaihtunut: vuonna 1975 HJK voitti SM-kullan viidennen kerran peräkkäin vieden ”Eevojen Omenaksi” ristityn mestaruuspokaalin pysyvästi palkintokaappiinsa. Valtakauteen tuli katkos vasta 1976, kun Kemin Into jätti Klubin yhden pisteen erolla SM-sarjan kakkoseksi. Naisten jalkapallon asema oli siihen mennessä jo vakiintunut: enää ei kirjoitettu siitä, että naiset pelaavat jalkapalloa vaan siitä, miten he sitä pelaavat.

Seitsemäs vuosikymmen (1967–1976)

Naiset:
1971 SM-kilpailu: mestari.
1972 SM-kilpailu: mestari.
1973 SM-kilpailu: mestari.
1974 SM-sarja: mestari.
1975 SM-sarja: mestari.
1976 SM-sarja: hopea.

Miehet:
1967 SM-sarja: 5.
1968 SM-sarja: pronssi.
1969 SM-sarja: pronssi.
1970 SM-sarja: 5.
1971 SM-sarja: 4.
1972 SM-sarja: 9.
1973 SM-sarja: mestari.
1974 SM-sarja: pronssi.
1975 SM-sarja: 8.
1976 SM-sarja: pronssi.