
Pelaajauutiset
perjantaina 20.11.2026Historia
HJK juhlii 120-vuotista taivaltaan vuonna 2027. Merkkivuotta pohjustaa Klubin 12 vuosikymmenestä kertova kirjoitussarja, jonka on tuottanut Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahto yhteistyössä HJK:n kanssa. Jokaisen tarinan ytimenä on yksi merkittävä ja aikakautta kuvastava HJK:n ottelu kyseiseltä vuosikymmeneltä. Sarjan 12 osaa julkaistaan loppuvuoden 2026 aikana.

HJK oli vuosituhannen vaihteen lähestyessä kotimaisten kenttien menestynein seura 19 mestaruudella, mutta eurocupeissa olivat edelläkävijöinä olleet muut. Ensimmäisenä suomalaisseurana Euroopan kentillä oli esiintynyt HPS vuonna 1958 ja ensimmäisen jatkopaikan hankkinut Haka vuonna 1964. Kaudella 1983/84 Haka oli raivannut tiensä cupvoittajien cupin puolivälieriin.
Suurimman urotyön oli tehnyt Kuusysi lyömällä kaudella 1985/86 Jugoslavian ja Neuvostoliiton mestarit ja etenemällä Euroopan cupin (nyk. Mestarien liiga) puolivälieriin. Lumesta tyhjennetyllä ja yleisöstä täytetyllä Olympiastadionilla lahtelaiset hävisivät täpärästi Steaua Bukarestille, joka voitti sitten koko turnauksen. HJK ei vuoteen 1998 mennessä ollut kertaakaan edennyt eurocupeissa toista kierrosta pidemmälle. Jatkopaikkoja Klubi oli saalistanut vain Maltan, Kyproksen, Viron, Albanian, Armenian ja Färsaarten joukkueilta.
Syksyllä 1998 HJK lähti Mestarien liigan karsintoihin edelliskauden Veikkausliigan ykkösen valtakirjalla. Vuosi 1997 oli tuonut rohkaisevia tuloksia kovia eurojoukkueita vastaan: maineikas Belgradin Punainen Tähti lyötiin cupvoittajien cupin kotipelissä 1–0, ja Serie A:n Sampdoria kaatui HJK:n 90-vuotisjuhlaottelussa Olympiastadionilla puhtaasti 3–0. Klubin maalintekijät Sampdoria-pelissä olivat Mika Kottila, Shefki Kuqi ja Hannu Tihinen. Erityistä ihastusta oli herättänyt 16-vuotias debytantti Mikael Forssell.
Antti Muurisen luotsaama joukkue ei ollut mestaruusvuodesta suuresti muuttunut; merkittävimpiä hankintoja olivat Jari Ilola ja FC Jazzissa loistanut brassikärki Luiz António. Uusi kausi ei kuitenkaan sujunut odotusten mukaisesti; Klubin ote Veikkausliigan voitosta kirposi jo alkukesällä. Europelien alkaessa heinäkuun puolivälissä HJK oli sarjataulukossa neljäntenä 8 pistettä yllättäjäjoukkue VPS:ää jäljessä.
Mestarien liigaan 1998/99 tai sen karsintoihin otettiin mukaan kunkin maan mestarin lisäksi kakkosjoukkue kahdeksasta kärkimaasta. Päästäkseen 24 joukkueen lohkovaiheeseen HJK:n piti selvittää kaksi karsintakierrosta. Avausvastustaja, armenialainen FC Jerevan, ei herättänyt pelkoa eikä yleisön kiinnostusta: vain 2317 henkeä todisti Olympiastadionilla Klubin 2–0-voittoa. Vierasottelunkin Jerevanissa HJK selvitti tyylikkäästi valloittaen jatkopaikan yhteismaalein 5–0.
Toisen karsintakierroksen arvonnassa HJK:lla kävi verrattain hyvä tuuri. FC Metz oli pelannut historiansa parhaan kauden Ranskan liigassa 1997/98 ja hävinnyt mestaruuden vain maalieron perusteella toiselle yllättäjäjoukkueelle Lensille. Seura oli kuitenkin myynyt pois kovimmat nimensä, ennen kaikkea kesän MM-kultajoukkueessa pelanneen Robert Piresin. Muurinen valmistautui kohtaamiseen värväämällä keskikentän vahvistukseksi Piracaian, toisen FC Jazzin entisen brassitähden.
Nimetön ryhmä maailmanmestarimaasta esiintyi Helsingin Olympiastadionilla runsaan 8000 katsojan edessä haluttomasti, ja HJK tarttui tilaisuuteen. Ottelun ainoa osuma syntyi, kun Aki Riihilahti survoi Aarno Turpeisen keskityspallon verkon perille; tilastoihin merkittiin lopulta Metzin oma maali. Ranskalaiset luottivat kääntävänsä pelin kotikentällään, mutta itseluottamus kasvoi myös Klubi-leirissä. Veikkaaja-lehti lupasi Metzin kaatuvan ja julkaisi kannessaan kuvan ”metzuri” Jarmo Saastamoisesta moottorisahan kera.
Stade Saint-Symphorien -stadionilla Vesa Vasara veikin Klubin 0–1-johtoon ja isännät saivat aikaan vain yhden maalin rangaistuspilkulta. Historiallinen paikka Mestarien liigassa varmistui näin osumin 2–1.
Lohkovaiheen arvonnassa HJK:lla kävi jälleen hyvä onni – tai kassakoneen kannalta huono tuuri. Suurimmat kalat uivat ohi, ja haaviin tarttuivat PSV Eindhoven, Benfica ja Saksan edelliskauden yllätysmestari 1.FC Kaiserslautern. Vertailun vuoksi Bayern München, Barcelona ja Manchester United heitettiin kaikki samaan lohkoon. Kuudesta lohkosta jatkoon selviytyivät voittajat ja kaksi parasta kakkosta.
Klubi saattoi keskittyä suuriin europeleihin rauhassa, sillä Veikkausliigassa menestystoiveet oli jo heitetty. Viimeistään tämän varmisti tappio jumbojoukkue FinnPalle viimeisessä pelissä ennen Mestarien liigan avausta. HJK:n liigataival käynnistyi Eindhovenin Philips-stadionilla 16.9.1998 oitis trillerillä. Mika Kottila puski Klubin johtoon, mutta PSV:n lahtelaisvahvistus Joonas Kolkka syötti tasoituksen. HJK puolusti tämän jälkeen sankarillisesti maaliaan, mutta lisäajalla onnekas pomppu tuotti isännille voittomaalin 2–1.

Valmiina avaukseen Kaiserslauternia vastaan. Takarivissä Shefki Kuqi, Jari Ilola, Hannu Tihinen, Aki Riihilahti ja Jani Viander, edessä Piracaia, Mika Lehkosuo, Jarmo Saastamoinen, Ville Nylund, Jarkko Wiss ja Markku Kanerva. Kuva: Urheilumuseo/Juha Tamminen.
Ennen ensimmäistä kotiottelua Kaiserslauternia vastaan HJK sai perehtyä UEFA:n pikkutarkkoihin järjestelyvaatimuksiin, jotka käytännössä muuttivat Helsingin Olympiastadionin linnakkeeksi. Yli 20 000 katsojaa näki Klubin laittavan Saksan mestarit ahtaalle. Puolustus piti, ja vain Andreas Reinken torjunnat pitivät ottelun lopulta maalittomana. Viisi päivää myöhemmin päättyi Veikkausliiga, jossa HJK päätyi neljänneksi edellään Haka, VPS ja pieni paikallisvastustaja PK-35.
Maineikas Benfica ei ollut voittanut Portugalin mestaruutta neljään vuoteen, ja epävarmasti oli alkanut myös punapaitojen syksy 1998. Helsingistä skottivalmentaja Graeme Sounessin valmentama miehistö lähti kuitenkin hakemaan varmoja pisteitä. Klubin euromenestys oli viimein herättänyt jalkapalloyleisön: otteluiltana 21.10.1998 Olympiastadionille saapui 25 126 katsojaa. Suomalaisille eksotiikkaa toi ottelun myöhäinen alkamisaika 21.45, vieraille taas nolla-asteinen sää.
Yleisö sai juhlittavaa, kun erotuomari näki puolustaja Paulo Madeiran rikkoneen Kottilaa pääpallotilanteessa ja vihelsi pilkun. Mika Lehkosuo toimitti pallon varmasti maalivahti Michel Preud’hommen taakse. Vielä ennen taukoa Shefki Kuqi sai loistopaikan, mutta pusku suuntautui niukasti ohi maalin. Benfican kärjet pysyivät tiukasti HJK:n vartioinnissa, ja voittoisassa Turkki-maaottelussa reitensä loukannut Aki Riihilahti kontrolloi keskikenttää hammasta purren.
Sama meno jatkui toisella puoliajalla, ja 70. minuutilla nähtiin ratkaisu. Piracaian antamaan kulmapotkuun nousi korkeimmalle 195-senttinen Kottila, joka puski pallon maaliin ja juoksi tuulettaen omalle kenttäpuoliskolle asti. Maali hullaannutti yleisön, joka sai lisää hurrattavaa, kun kotijoukkue ottelun päätyttyä kiitti vuoroin itä-, etelä- ja pääkatsomoa kannustuksesta.
”Yleisö oli helvetin siisti”, kiitteli puolustaja Ville Nylund. ”En vaihtaisi matsin jälkeistä fiilaria mihinkään. Kun näet, että katsomo on melkein täynnä ja menet siihen eteen nostelemaan käsiäsi, tulee kyllä mieleen, että jumalauta, kyllä kaikki tuska ja vastoinkäymiset ovat olleet tämän arvoisia.”
Seuraavaksi ohjelmassa oli matka Portugaliin, mutta sitä ennen Klubin oli varmistettava paikka tulevan kauden eurocupeihin. Asia järjestyi niukalla 3–2-voitolla PK-35:stä Suomen Cupin finaalissa. Lissabonin Estádio da Luzilla oli odotettavissa imperiumin vastaisku, mutta heti ottelun alussa iskikin HJK, kun Hannu Tihisen puskema pallo kimposi Benfican puolustajan jalasta maaliin. Benfican hurja myllytys tuotti kaksi maalia mutta ei enempää, ja viisi minuuttia ennen täyttä aikaa Luiz António hiljensi lehterit laukomalla tasoituksen 2–2:een.

Peter Kopteff ja Mika Kottila PSV-ottelussa. Kuva: Tahto/Juha Tamminen.
Neljän ottelun jälkeen HJK saattoi unelmoida jopa jatkopaikasta, mutta höyry alkoi vääjäämättä hiipua. Viimeistä kotiottelua Olympiastadionilla seuranneet 34 146 katsojaa näkivät PSV:n vievän voiton 1–3 uuden tähtikärkensä Ruud van Nistelrooijn hattutempulla. Klubin kaikkien aikojen eurosyksy päättyi joulukuussa Kaiserslauternissa tappiolukemiin 5–2. Lohkon lopputaulukkoon Kaiserslautern sai 13 pistettä, Benfica 8, PSV 7 ja HJK 5. Jatkoon eteni ainoastaan saksalaisseura.
Kaiserslauternin taival päättyi heti puolivälierissä tappioihin Bayern Münchenille. Bayern eteni finaaliin, jossa se kärsi tappion Manchester Unitedille viime hetken maaleilla 1–2. HJK-peleistä ankarasti ruoskittu Graeme Souness sai potkut Benficasta ennen kauden loppua. FC Metz ei koskaan saanut uutta tilaisuutta: seura putosi Ranskan liigan kärkikaartista eikä ole 2000-luvulla esiintynyt enää eurocupeissa.
HJK:n pelaajille vuoden 1998 Mestarien liiga tarjosi näyteikkunan ja ponnahduslaudan. Hyvän uran Euroopan kentillä tekivät etenkin Aki Riihilahti, Hannu Tihinen, Shefki Kuqi ja Mikael Forssell. Antti Muurinen tarttui Suomen maajoukkueen ruoriin. Klubin eurohuuma siivitti osaltaan myös Harry Harkimon vetämää stadionhanketta. Uutena käänteenä tämä oli ostanut PK-35:n ja ristinyt sen FC Jokereiksi. Töölön jalkapallostadion näki päivänvalon kahden liigaseuran kotikenttänä vuonna 2000.
Vuosituhannen vaihde oli hyvää aikaa olla suomalainen jalkapallofani. Kirkasta tulevaisuutta kohti katsoivat niin seurajalkapallo ja sen lippulaiva HJK kuin maajoukkuekin, jonka käytettävissä oli kaikkien aikojen lahjakkain pelaajajoukko, ”kultainen sukupolvi”. Heti HJK:n menestysvuotta seuraavalla kaudella UEFA kuitenkin muutti Mestarien liigan rakennetta: Suomen mestarin piti jatkossa selvittää kahden sijasta kolme (ja nykyään jo neljä) karsintakierrosta. Tähän ei HJK eikä mikään muukaan suomalaisseura ole koskaan pystynyt: tyytymään on jouduttu asteen pari himmeämpiin parrasvaloihin Eurooppa-liigassa ja Konferenssiliigassa.

Ikimuistoinen vuosi 1998. Kuva: Urheiluarkisto/HJK:n digitaalinen arkisto.
21.10.1998 HJK–Benfica 2–0 (1–0)
Maalit: 20. Lehkosuo (rp) 1–0, 70. Kottila 2–0.
HJK: Jani Viander, Ville Nylund, Markku Kanerva, Jarmo Saastamoinen, Hannu Tihinen, Mika Lehkosuo, Jari Ilola, Shefki Kuqi (63. Luiz António), Vesa Vasara (30. Aki Riihilahti), Piracaia, Mika Kottila (79. Peter Kopteff).
Benfica: Michel Preud’homme, José Sousa, Paulo Madeira, Ronaldo Guairo, Scott Minto, Hugo Leal, Michael Thomas, Serhi Kandaurov (79. José Calado), Mark Pembridge, Martin Pringle (74. Hugo Porfírio), Nuno Gomes (60. Karel Poborský).
Miehet:
1997 Veikkausliiga: mestari.
1998 Veikkausliiga: 4.
1999 Veikkausliiga: hopea.
2000 Veikkausliiga: 4.
2001 Veikkausliiga: hopea.
2002 Veikkausliiga: mestari.
2003 Veikkausliiga: mestari.
2004 Veikkausliiga: 6.
2005 Veikkausliiga: hopea.
2006 Veikkausliiga: hopea.
Naiset:
1997 SM-sarja: mestari.
1998 SM-sarja: mestari.
1999 SM-sarja: mestari.
2000 SM-sarja: mestari.
2001 SM-sarja: mestari.
2002 SM-sarja: hopea.
2003 SM-sarja: hopea.
2004 SM-sarja: hopea.
2005 SM-sarja: mestari.
2006 SM-sarja: pronssi.
Painajaismainen kausi päättyi vasta liigakarsinnoissa.
Vuoden 1981 voitokas Cup-finaali pelattiin uskomattomissa olosuhteissa.
Tutustu HJK:n uudistettuun historiasivuun, jossa julkaistaan vuosikymmenittäin tarinoita HJK:sta.
Avainsanat: