Kohti juhlavuotta, osa 9: Helvetin porteille ja takaisin (1996)

HJK lähti nälkäisenä Veikkausliigan kauteen 1996: mestaruusvuotta 1992 oli seurannut kolme peräkkäistä pronssikautta, kun voittoa olivat vuorollaan juhlineet FC Jazz, Tampereen Pallo-Veikot ja Haka. Kauden 1995 Klubia luotsannut ruotsalainen Bo Johansson oli siirtynyt Tanskan maajoukkueen ruoriin. Seuraajaksi oli palkattu turkulainen Tommy Lindholm, jonka meriittejä olivat TPS:n vierasvoitto Milanon Interistä 1987 ja parivuotinen pesti maajoukkueen päävalmentajana.

Klubin pelaajarunko oli pysynyt entisellään: alapäätä varmistivat Aki Hyryläinen, Markku Kanerva ja Mika Lehkosuo, keskikenttää hallitsivat Tommi Grönlund, Vesa Vasara ja Janne Saarinen ja kärjessä herättivät kauhua Ari Hjelm ja Ismo Lius. Veikkaaja-lehden kausiennakossa HJK nostettiin mestarisuosikiksi.

Kevään Liigacupin HJK vielä voitti, mutta Veikkausliigassa juna suistui jo alkukaudella raiteiltaan. Kovin takaisku oli polvivaivaisen Ari Hjelmin menetys pysyvästi sairastuvalle: 12.6. pelattu ottelu Ilves–HJK jäi hänen uransa viimeiseksi. Pelaajat eivät täysin omaksuneet Lindholmin teesejä aluepelistä ja henkilökohtaisen terveyden vaalimisesta. Keskikesälle osunut kolmen ottelun tappioputki pudotti Klubin sarjataulukossa yhdeksänneksi, minkä jälkeen Tommy Lindholmista tuli HJK:n historian ensimmäinen erotettu päävalmentaja.

Korvaaja oli onneksi lähellä. Martti Kuusela oli johtanut Klubin mestariksi 1981 ja 1990, luotsannut siinä välissä hyvällä menestyksellä Suomen maajoukkuetta ja voittanut Kispest-Honvédissa Unkarin mestaruuden 1993. Hän oli myös sopivasti vapaana lopetettuaan keväällä kyproslaisessa Apollon Limassolissa. Kuusela odotteli kuitenkin uutta pestiä ulkomaille, joten varmuuden vuoksi kutsuttiin mukaan vielä Jari-Pekka Keurulainen. Vuoden 1992 mestaruusjoukkuetta luotsannut ”Gene” esiteltiin yleisölle ja medialle päävalmentajana, ja Kuuselalla oli ”konsultin” titteli, mutta käytännössä kaksikko teki tiivistä yhteistyötä. Otteluiden aikana Keurulainen istui yleensä penkillä ja Kuusela katsomossa. Kentälle räminää tuomaan palkattiin vielä konkarikärki Jari ”Jallu” Rantanen, joka oli viimeksi kantanut Klubi-paitaa 1990.

Korjausliike tuli kuitenkin liian myöhään. Klubin kesää väritti markkinointitempaus, jossa HJK:n pääsponsori Canon jakoi kymmeniätuhansia ilmaislippuja 12.8. Olympiastadionilla pelattuun liigaotteluun HJK–MyPa. Näin syntyi kotimaisen sarjajalkapallon yhä voimassa oleva yleisöennätys, 23 382 katsojaa. Massayleisön laimeasti kannustama kotijoukkue hävisi 1–2, mikä sinetöi Klubin joutumisen alempaan loppusarjaan.

Vuonna 1990 käynnistynyt Veikkausliiga etsiskeli pitkään muotoaan: sarjajärjestelmää vaihdettiin 1990-luvulla miltei joka vuosi. Kaudella 1996 joukkueet jaettiin 22 kierroksen runkosarjan jälkeen ylempään ja alempaan loppusarjaan, joissa tahkottiin viisi kierrosta lisää. HJK-leirissä tuskin moni oli ennen kauden alkua edes miettinyt, miten kovin panoksin alasarjassa pelataan. Liigan joukkuemäärää oli päätetty pudottaa 12:sta 10:een, joten kolme viimeistä putoaisi suoraan Ykköseen ja neljänneksi viimeinen karsisi vielä liigapaikasta. Klubi ei suinkaan ollut turvassa, sillä alempaan loppusarjaan lähdettiin seuraavasta pistetilanteesta: VPS 29, HJK 28, RoPS 27, Ilves 27, Haka 24, MP 16.

Klubi sai loppusarjassa päästää ohitseen vielä RoPS:n, joka voitti keskinäisen ottelun napapiirillä 3–2. Ilves putosi kyydistä hyvissä ajoin, joten HJK päätyi lopulta loppusarjassa kolmanneksi ja koko liigassa yhdeksänneksi. Liigapaikkaa oli siis vielä puolustettava karsintapeleissä.

Klubin vastustajaksi kohtalon otteluihin tuli Hangö IK, joka oli sarjanousijana voittanut Ykkösen etelälohkon mutta hävinnyt lohkovoittajien finaalin suorasta liigapaikasta TP-Seinäjoelle yhteismaalein 2–8. Hangon ylpeys oli historiassaan pelannut vain yhden kauden pääsarjassa vuonna 1962. Liigakarsintapelit suurta ja mahtavaa HJK:ta vastaan olivat siis seuran jalkapallohistorian suurin tapahtuma.

Ensimmäinen osaottelu pelattiin Hangossa sateisella Rukki Areenalla 29.10.1996. Moni oli odottanut Klubille helppoa voittoa, mutta rohkeasti hyökännyt isäntäjoukkue hallitsikin ensimmäistä puoliaikaa. Hankolaisten puolustajan ja maalivahdin liukastelu koitui kuitenkin HJK:n onneksi, kun Tommi Grönlund pääsi tuikkaamaan maalin 24. minuutin kohdalla. Isäntien paras tasoitusyritys päätyi sivuverkkoon. Toisella puoliajalla Aki Hyryläinen sai punaisen kortin, joten HJK sai olla tyytyväinen 0–1-voittoon.

Toinen ottelu sovittiin pelattavaksi vasta 12 päivää myöhemmin, sillä HJK:lla oli edessään vielä Suomen cupin finaali, ja hankolaiset olivat varanneet kauden päätteeksi etelänmatkan. Cup-finaali TPS:ää vastaan oli maaliton, mutta HJK voitti rangaistuspotkukilpailun Hyryläisen onnistuttua ratkaisuvedossa. Tämä lievitti aavistuksen Klubin paineita – saattoihan cupvoittajien cupissa pelata europelejä tarvittaessa myös divarista.

Ratkaisevaa peliä Olympiastadionilla 10.11.1996 seurasi 2517 katsojaa, joista äänekkäin osa oli hankolaisten kannattajia. Hangö IK oli palannut etelästä ilman valmentajaansa Timo ”Panda” Askolinia, joka oli jäänyt jatkamaan lomaansa. Kentän laidalla omiaan ohjasi joukkueenjohtaja Jyrki Pellikka, joka sai koko ajan puhelimitse ohjeita Kanarialta. HJK:lta puuttuivat pelikieltoisina Hyryläinen ja Jallu Rantanen. Vettä satoi koko ajan.

HJK ajautui avausjaksolla ahdinkoon: puolustaja Aarno Turpeinen sai 36. minuutilla punaisen kortin, ja hetkeä myöhemmin Kenneth Pulkki vei vieraat 0–1-johtoon. Klubin pelastajaksi nousi nuori nigerialaiskärki Obiora Aniche, joka laukoi 53. peliminuutilla tasoitusmaalin. Loppuhetkillä hankolaiset saivat vielä aikaan maalinedusmylläkän, josta miltei oli tulla osuma. Ottelu päättyi kuitenkin 1–1, ja Klubin kunnia säilyi yhteismaalein 2–1.

”Helvetin porteilla”, otsikoi kentällä itsekin taistellut Erkka V. Lehtola kirjoituksensa vuoden 1996 karsintapeleistä HJK:n 100-vuotishistoriateoksessa 2007. HJK on pelannut korkeimmalla sarjatasolla yhtäjaksoisesti vuodesta 1964. Lähempänä sarjapaikan menetys ei ole koskaan ollut kuin 1996. Martti Kuuselan valmennusura jatkui FinnPassa ja myöhemmin Kreikassa. Gene Keurulainen teki vielä pitkän uran maajoukkueen apuvalmentajana ja fysioterapeuttina. HJK:n ruoriin tarttui seuraavaksi Antti Muurinen, joka oli yllättäen johtanut Jaron runkosarjan voittoon. Ainakin Hangossa kohotettiin kulmakarvoja, kun tämä valitsi kakkosmiehekseen Panda Askolinin. Vain kahden vuoden kuluttua kohtalonpeleistä HJK pelasi Mestarien liigassa. Hangö IK putosi Ykkösestä vuonna 2001 ja vajosi alasarjojen syövereihin. Uusi nousu saattaa olla alkanut, sillä kaudella 2026 HIK voitti Nelosen lohkonsa ja nousi Kolmoseen.

Yhdeksäs vuosikymmen (1987–1996)

Miehet:
1987 SM-sarja: mestari.
1988 SM-sarja: mestari.
1989 SM-sarja: 5.
1990 Futisliiga: mestari.
1991 Futisliiga: 5.
1992 Veikkausliiga: mestari.
1993 Veikkausliiga: pronssi.
1994 Veikkausliiga: pronssi.
1995 Veikkausliiga: pronssi.
1996 Veikkausliiga: 9.

Naiset:
1987  SM-sarja: mestari.
1988 SM-sarja: mestari.
1989 SM-sarja: pronssi.
1990  SM-sarja: hopea.
1991  SM-sarja: mestari.
1992  SM-sarja: mestari.
1993  SM-sarja: hopea.
1994  SM-sarja: pronssi.
1995  SM-sarja: mestari.
1996  SM-sarja: mestari.