perjantaina 14.8.2026Historia

Kohti juhlavuotta, osa 3: Klubi tähtien hankkijana (1934)

HJK juhlii 120-vuotista taivaltaan vuonna 2027. Merkkivuotta pohjustaa Klubin 12 vuosikymmenestä kertova kirjoitussarja, jonka on tuottanut Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahto yhteistyössä HJK:n kanssa. Jokaisen tarinan ytimenä on yksi merkittävä ja aikakautta kuvastava HJK:n ottelu kyseiseltä vuosikymmeneltä. Sarjan 12 osaa julkaistaan loppuvuoden 2026 aikana.

Suomalaisessa jalkapallossa elettiin 1930-luvun alussa muutosten vuosia. Suomen mestaruuskilpailu muuttui vuonna 1930 cup-kilpailusta sarjaksi, joka vuonna 1932 pelattiin ensi kertaa kaksinkertaisena. Jalkapallo oli edelleen leimallisesti Etelä-Suomen rannikkokaupunkien laji. Kuvaavaa on, että VPS:n pudottua sarjasta vuonna 1933 pohjoisimpana pelannut joukkue kaudella 1934 oli Viipurin Sudet.

Useiden runkopelaajien samanaikaiset lopettamiset olivat heikentäneet moninkertaista Suomen mestaria niin paljon, että HJK ei selvinnyt SM-sarjaan keväällä 1930 pelatuista Helsingin piirin karsinnoista. Myös vuonna 1932 sarjataso oli toiseksi korkein. Noustuaan SM-sarjaan kaudeksi 1933 Klubi sijoittui heti toiseksi mutta jäi kauas sarjaa hallinneesta HIFK:sta.

HJK:n uuden nousun arkkitehteja olivat paitsi omat juniorit, myös muista seuroista hankitut pelaajat. Poliittisesti jakautuneella ja luokka- ja varallisuuserojen sävyttämällä ajalla värväykset olivat yleinen käytäntö, johon HJK:lla oli taustavaikuttajiensa ansiosta hyvät edellytykset. Houkuttimina käytettiin yleensä työpaikkoja. Pula-ajalla työpaikat olivat köyhistä oloista lähtöisin oleville pelaajille ruskeita kirjekuoriakin arvokkaampia.

1930-luvulla värvätyistä pelaajista suurimman jäljen seuran historiaan jätti työläisseura Helsingin Ponnistuksesta kesällä 1934 siirtynyt Aatos Lehtonen. TUL:n liittojoukkueeseen nousseen 20-vuotiaan hyökkääjän palkkio oli työpaikka Valtion rautateillä. Sen hänelle järjesti HJK:n johtokunnan jäsen, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön hallitussihteeri Aarno Kekoni.

Aatos Lehtonen tositoimissa Töölön Pallokentällä paikalliskamppailussa HJK–HPS. Kuva: Tahto/Urheilumuseo.

Aatos Lehtonen debytoi HJK:ssa vierasottelussa Viipurin Susia vastaan 5.8.1934. Debytantin otteet eivät herättäneet varauksetonta ihailua, vaikka hän 1–1-tasatulokseen päättyneessä pelissä heti maalinteossa onnistuikin. Suomen Urheilulehden mukaan ”keskushyökkääjä Lehtonen osasi sopivasti panna päänsä nahkakuulan alle ja järjestää sille suunta verkkoon”. Lehtosta kuvattiin lehdistössä ”yllättävän kankeajalkaiseksi” ja hitaaksi, joskin maalin lähellä vaaralliseksi pelaajaksi. Lehtosen kotidebyytin jälkeen Uusi Aura -lehti totesi HJK:n uuden ”ketjunjohtajan” olevan pelaajana ”liian herkkä ja heikko kovien sarjajoukkueiden puolustajille”.

Arviot menivät pahasti metsään. Vuosina 1935–1939 Aatos Lehtonen oli viisi kertaa peräkkäin SM-sarjan paras maalintekijä. Maaliahne keskushyökkääjä oli pääroolissa, kun HJK voitti 11 vuoden tauon jälkeen Suomen mestaruuden vuonna 1936 ja uudelleen 1938. Vuoteen 1947 jatkuneella pelaajaurallaan Lehtonen teki HJK:lle Suomen ylimmällä sarjatasolla 112 maalia 101 ottelussa – talvi- ja jatkosotien katkaisemista kausista huolimatta.