perjantaina 31.7.2026Historia

Kohti juhlavuotta: Uusi aika ja uudet haasteet

HJK juhlii 120-vuotista taivaltaan vuonna 2027. Merkkivuotta pohjustaa Klubin 12 vuosikymmenestä kertova kirjoitussarja, jonka on tuottanut Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahto yhteistyössä HJK:n kanssa. Jokaisen tarinan ytimenä on yksi merkittävä ja aikakautta kuvastava HJK:n ottelu kyseiseltä vuosikymmeneltä. Sarjan 12 osaa julkaistaan loppuvuoden 2026 aikana.

Suomesta tuli itsenäinen valtio vuonna 1917, mutta seuraavana talvena raivonnut sisällissota iski maahan syvän jäljen. Jalkapallokauden käynnistäminen ei ollut päällimmäisiä asioita kesällä 1918. Helsinkiläisille seuroille tarjolla oli lähinnä ystävyysotteluita saksalaisia sotilaita ja merimiehiä vastaan.

Suomen Palloliitto päätti vasta elokuussa käynnistää kilpailukauden. Syys- ja lokakuun aikana pelattuun SM-turnaukseen lähti mukaan kahdeksan joukkuetta, puolustavana mestarina HJK.

Helsingin jalkapallokartalla oli tapahtunut tauon aikana muutoksia. Pääkaupungin suomenkielisen puolen kakkosseura Pallo-Veikot oli lopettanut toimintansa; osa sen pelaajista siirtyi HJK:hon, toiset uuteen tulokkaaseen Helsingin Palloseuraan.

HPS oli perustettu marraskuussa 1917 Ressun lyseon oppilaiden johdolla. HPS:stä tuli oitis varteenotettava tekijä ja HJK:n lähin haastaja niin jääpallossa kuin jalkapallossakin. Koulukytkentä oli vahva peruste seuravalinnalle: Ressu säilyi HPS:n tukikohtana, kun taas Norssista jatkettiin todennäköisemmin Klubiin.

Kohti juhlavuotta: Kaksipäiväinen avausottelu

Ensimmäiseen vuosikymmeneen sijoittuvassa tarinassa kerrotaan kaksipäiväisestä avausottelusta, joka keskeytyi hämärän tultua kentälle.

Lue artikkeli!

Klubin avausvastustajaksi SM-kilpailuun arvottiin juuri HPS. Ottelu pelattiin Eläintarhan kentällä 28.9.1918. HJK:n puolustuksen tukipylväs ”Musta-Jali” Holopainen puuttui sairastuneena rivistä, minkä HPS käytti alkurynnistyksessä hyväkseen siirtyen johtoon.

Toisella puoliajalla HJK nousi rinnalle, ja lopulta 10 minuuttia ennen päätösvihellystä 2–1-voittoon rangaistuspotkulla, jonka toimitti Pekka Johansson, yksi entisistä Pallo-Veikoista.

HJK:n välierä HIFK:ta vastaan tuotti tasatuloksen 0–0, mutta uusintaottelun Klubi selvitti 4–1. Palloliitto oli sijoittanut Helsingin ja maaseudun joukkueet eri puolille kaaviota, joten finaaliin HJK sai vastaansa Viipurin Reippaan. Eläintarhassa pelattu ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon Johanssonin, Lauri Saastamoisen ja Lauri Tannerin maalein 3–0.

Autonomisen Suomen viimeisestä mestarista tuli näin myös itsenäisyyden ajan ensimmäinen mestari. Monipuolisuusmies Pekka (itse asiassa Paavo) Johanssonista puolestaan tuli 1920 keihäänheiton olympiapronssimitalisti.

HJK:n mestaruusjoukkue 1918. Vasemmalta Jalmari Holopainen, Leo Leivo, Aarre Åkerberg, Lauri Saastamoinen, Eino Soinio, Lauri Tanner, Lauri Konkonen, Aarre Vihavainen, Artturi Nyyssönen ja Paavo (Pekka) Johansson. Edessä maalivahti Niilo Tammisalo. Kuva: Tahto/Urheilumuseo.

Helsingin Palloseurasta Klubi yhtä kaikki sai arvoisensa päävastustajan vuosikymmeniksi eteenpäin. HPS valloitti vuosien 1918 ja 1939 välillä kahdeksan mestaruutta HJK:n kuutta vastaan. Klubin raitapaitojen ja HPS:n vihreäpaitojen kohtaamiset olivat pääkaupungin jalkapallokalenterin kohokohtia.

Ruotsinkielisellä puolella samanlaisen kaksikon muodostivat HIFK:n punaiset ja Kiffenin mustapaidat. Toiminnan ulkopuolelle jäivät 1919 perustetun Työväen Urheiluliiton seurat, jotka pelasivat vain omassa piirissään.