Yllätyitkö ykkösveskarin paikasta HJK:ssa, Jesse Öst?

Konkariveskari on tehnyt Ruotsissa maalin, kertoo Klubipäädyn edustan olevan vastustajan maalivahdille kuumottava paikka ja suosittelee pietarsaarelaista uimarantaa.

Jesse Öst - HJK Helsinki. Photo: © Riku Laukkanen
“On kivaa, että katsomossa on paljon junnuja. Siinä on molemminpuolista arvostusta, kun huomaa, että junnut tykkäävät, kun käydään siellä pelien jälkeen. Paljon menee nimmareita ja yhteiskuvia.”

HJK haluaa viime kauden tapaan tehdä pelaajiaan tutummiksi katsojille. Julkaisemme jokaisesta pelaajasta, tällä kertaa Jesse Östistä, katsauksen aiempaan uraan sekä pelaajan elämään syvemmin pureutuvan haastattelun. Jesse kävi Pekka Mäntylän jututettavana ennen Inter-kotiottelua.

Kaikki pelaajaesittelyt »

Topi Keskinen kehui tässä vastaavassa haastattelussa vuolaasti Mikkeliä. Sun vuoro: Kerro jotain posia sun (ja RKP:n puheenjohtajan Anna-Maja Henrikssonin) kotikaupungista Pietarsaaresta? 
Maaginen kesäkaupunki, talvisin aika tylsä ja rauhallinen. Heh, en kyllä tiedä onko Suomessa kovin monia hyviä talvikaupunkeja… Pietarsaari on hyvä paikka kasvaa. Sain pelata paljon jalkapalloa. 

Asuitteko lähellä futiskenttää? 
Olisiko koulun kentälle ollut 100 tai 200 metriä. Siellä olin melkein joka päivä. 

Mihin kesäturistin kannattaa Pietarsaaressa mennä Jaron Ykkösen matsin lisäksi?
Ehdottomasti Fäbodan rantaan, se on pakko nähdä! Ravintoloita on monia hyviä, mutta sanoisin Strandcampingin ravintolan Strandiksen Luodon kunnassa. Se on tosi lähellä, 5–10 minuuttia autolla Pietarsaaresta. Heillä on maagista kalaruokaa. 

Asuuko perheenjäseniäsi yhä Pietarsaaressa?
Veli muutti Vaasaan opiskelemaan, mutta isä, äiti ja sisko asuvat siellä. En ole vielä tänä vuonna ehtinyt moikkaamaan, mutta eiköhän meille pieni loma kesällä tule, niin silloin varmaan menen. 

Onko perhettäsi vielä käynyt täällä Helsingissä?
Isä ja äiti olivat käymässä nelisen päivää. Silloin meillä ei valitettavasti ollut peliä, mutta Ruudusta vanhemmat katsovat kaikki pelit. 

Pelasit kotikaupunkisi Jarossa toistasataa peliä. Kuinka erityistä oli debytoida Veikkausliigassa 2011 juuri Jakobstads Rostfriassa?
Oli se monella tapaa iso juttu! Sitähän me kaikki Jaron omat junnut tavoiteltiin. Ja kun Jaro oli silloin vielä liigassa, niin noin pienellä paikkakunnalla [19 000 asukasta vuonna 2022] se oli vielä siistimpää. 

Junnuna sä pelasit myös hyökkääjänä?
Kyllä, silloin tällöin. Aika paljon maalejakin tein! Yksi hyvä muisto on Norrvalla Cupista Vöyristä. En muista tarkkaa markkamäärää, mutta äiti lupasi ennen turnausta, että saan tietyn määrän markkoja jokaisesta tekemästäni maalista. Tein 12, joten siitä tuli kunnon tili! 

En tarkkaan muista sitäkään, milloin vaihdoin maalivahdiksi, mutta huomasin siinä noin 10–11-vuotiaana, että oli ihan mukavaa myös seisoskella tolppien välissä ja ottaa iisisti. Vaihtelin vielä senkin jälkeen pelipaikkaa, mutta lopulta jäin maalille.

Pelasit Jaron maalilla viidellä liigakaudella, kunnes Jaro putosi kauden 2015 jälkeen. Sitten siirryit Ruotsin kakkostasolle Degerforsiin kahdeksi vuodeksi. Miten päädyit sinne? 
Olin testillä Puolassa, mutta en tykännyt paikasta. Tulin takaisin Pietarsaareen, ja heti seuraavana päivänä agentti soitti, että haluanko lähteä Ruotsiin. Degerfors oli valmis tekemään sopimuksen heti, kunhan menin sinne näyttämään, että olin kunnossa. 

Millainen kokemus Degerfors oli? Ainakin se vaikuttaa todelliselta futispaikkakunnalta, seura on pelannut yli 30 kautta Allsvenskanissa?
Se on tosi pieni paikka, reilut 7000 asukasta. Seura otti hyvin vastaan, ja tuli heti hyvä fiilis siitä ja koko kaupungista. Oli kiva päästä pois Pietarsaaresta ja tavallaan siitä helppoudesta, että perhe oli ollut koko ajan lähellä ja paikat tuttuja. Ruotsissa oli hyvä kasvaa myös ihmisenä. 

Sulle ruotsi on äidinkieli, ja HJK:n kopissa ruotsi on ykköskieli myös Anthony Olusanyalle, Liam Möllerille ja Oliver Petterssonille. Kuinka paljon kommunikoitte ruotsiksi?
Melkein aina, myös kentällä. Puhun kentällä tietysti paljon, mutta heidän kohdallaan vaihdan aina nopeasti ruotsiin. Se on tosi kivaa – SJK:ssa ruotsia puhuivat vain (Daniel) Håkans ja (Jeremiah) Streng, joten täällä tämäkin asia on pikkuisen paremmin! 

Sä teit Degerfosissa aikamoisen vaikutuksen tekemällä maalin heti kolmannessa pelissäsi. Kertoisitko siitä?
Pelattiin Ruotsin Cupissa IK Frejtä vastaan, ja oltiin 0–1-häviöllä. Se oli joka tapauksessa meidän viimeinen Cup-peli, eli ei voitu päästä jatkoon. 

Nousin ihan lopussa ylös kulmatilanteessa. Ajattelin, että miksi ei, kun aikaa oli tosi vähän. Me pelattiin lyhyt kulma. Joku yritti vetää, ja hyppäsin pallon yli. Vedosta pallo kimposi niiden puolustajan kautta mulle. Siitä törkkäsin kärkkärillä alakulmaan, eli ihan kunnon hyökkääjän maali! En oikein yhtään tiennyt miten pitäisi tuulettaa, joten juoksin sitten vaan täysillä takaisin omalle maalille. Instagramissa mulla on yksi kuva missä “tuuletan” eli juoksen, ja joukkuekaverit juoksevat perässä.

Oli se aikamoinen fiilis! En valitettavasti ole koskaan netistä sitä maalia bongannut. Mutta olen ymmärtänyt, että HJK:n fanit ovat välillä somessa aika kovia etsiviä, joten mielelläni kuulen, jos joku sen maalin löytäisi. 

Päättyikö peli 1–1?
Kyllä, ei tullut jatkoaikaa tai pilkkuja. Se oli jonkinlainen lohkovaihe, eli Cup vaan päättyi meidän osalta siihen. Olin sillä yhdellä maalilla jaetulla ykkössijalla meidän joukkueen maalintekijätilastossa Cupissa. Kuittailinkin pelikavereille, että jos maalivahti on jaetulla ykkössijalla, niin vähän parempaan pitäisi kenttäpelaajien pystyä…

Oletko yrittänyt maalia kulmista sen jälkeen? 
SJK:ssa aina silloin tällöin, ja muutaman kerran on ollut aika lähellä. Muistan, että KuPSia vastaan osuin palloon, mutta Otso (Virtanen) otti hyvän torjunnan. Toivottavasti tällä kaudella ei tarvitse ainakaan montaa kertaa yrittää maalia. Se tarkoittaisi, että ei olla häviöllä ottelun lopussa.

Mä olen ollut sun kanssa nyt tekemisissä puolisen vuotta, ja sä vaikutat aina yhtä lungilta. Et taida olla stressaajatyyppiä?
En, en ollenkaan. Yritän olla rauhallinen kentällä, ja kentän ulkopuolella olen erittäin rauhallinen. Tykkään olla kaverien kanssa mutta myös paljon yksin, pitää sellaista hyvää balanssia. Otan iisisti ja elän urheilijan elämää.

Asut täällä tyttöystäväsi kanssa?
Joo, Punavuoressa. Hän on Seinäjoelta, tavattiin aika nopeasti, kun olin aloittanut SJK:ssa. Ollaan oltu kohta viisi vuotta yhdessä. Yhteiseksi suosikkipaikaksi on noussut lähellä kotia sijaitseva Eiranranta.

Viiden SJK-kauden myötä sä oot ehkä leimautunut – hyvässä mielessä – vähän liigajyräksi. Olitko yllättynyt, kun HJK otti yhteyttä? 
Olin vähän, mutta tosi innoissani. Viihdyin tosi hyvin Seinäjoella, ja siellä on edelleen paljon hyviä kavereita, mutta tuntui, että haluaisin viiden vuoden jälkeen kokeilla jotain uutta.

Jesse Öst - HJK Helsinki. Photo: © Riku Laukkanen

Entä yllättikö se, että olet ilmeisen tiukasti ainakin näin alkukaudesta liimannut itsesi ykkösveskariksi? Vai oliko se itsestäänselvä päämäärä?
Haha, no olihan se tietenkin tavoite – olisihan se aika huono juttu, jos olisin ajatellut tulevani tänne penkille! Odotukseni ja tavoitteeni itseäni ja joukkuetta kohtaan ovat aina korkealla.

Olet joukkueen kokeneempaa osastoa, SJK:ssa kuuluit kapteenistoon. Oletko paljon äänessä kopissa?
Silloin tällöin. Mutta enemmän mä oon se rauhallinen tyyppi, joka kuuntelee kaikkia, ja varmaan mun kanssa on aika helppoa tulla juttelemaan. Yritän jutella ja auttaa kaikkia, myös junnuja. 

Mitä sanoisit Klubin kannattajista? 
Hyvää kannatusta tulee, ja hyvin kuuluu maalille! Olen tykännyt pelata heidän kanssaan, toivottavasti sama meno jatkuu. 

Palloliitto pakotti Klubipäädyn tyhjäksi kahteen ekaan liigapeliin. Huomaatko nyt eroa, kun Pääty on omalla paikallaan?
Todellakin, siinä on iso ero. Vastustajille se on paljon pahempi paikka, kun kannattajat ovat maalin takana. Itsekin olen pelannut monta kertaa HJK:ta vastaan ja saanut kuulla sieltä sitä sun tätä. Klubipäädyn edessä vastustajan maalivahdin paikka on aika kuumottava.

Jesse Öst - HJK Helsinki. Photo: © Mira Lönnqvist

Kannattajien huomioiminen on sulle ilmeisen tärkeää?
Se tietenkin kuuluu hommaan, mutta itse myös nautin siitä kovasti, mun mielestä on tärkeää aina kiittää molempia päätyjä. On kivaa, että katsomossa on paljon junnuja. Siinä on molemminpuolista arvostusta, kun huomaa, että junnut tykkäävät, kun käydään siellä pelien jälkeen. Paljon menee nimmareita ja yhteiskuvia. 

Jarossa pelasit viisi kautta miesten joukkueessa, samoin SJK:ssa. Onko tarkoitus, että valtaat myös Klubin ykkösveskan paikan viideksi vuodeksi?
Haha, kyllä kiitos! Ottaisin sen ilomielin vastaan. Kroppa tuntuu hyvältä, ja pelit ovat kulkeneet ihan ok. Toivottavasti homma jatkuu täällä niin pitkään kuin mahdollista.  

HJK Liigacupin mestari 2023. Photo: © Mira Lönnqvist
32-vuotiaalle Jesse Östille Liigacupin voitto toi aikuisuran ensimmäisen pokaalin. “Tuntui se hyvältä! Tietysti on vähän harmi, että Liigacup ei enää ehkä ole enää niin iso juttu kuin joskus aikoinaan, mutta voitto mikä voitto. Ja otetaan tänä vuonna myöhemmin lisää täytettä kaappiin!”