HJK Hall Of Fame: Henry Forssell
Puolustajana pelannut Henry ”Velu” Forssell oli Malmin Palloseuran kasvatti, joka siirtyi HIFK:n riveihin kaudeksi 1966. HIFK putosi Mestaruussarjasta kauden 1966 päätteeksi ja vuotta myöhemmin Forssell siirtyi Helsingin Jalkapalloklubiin.
1960–70-lukujen taite oli kuitenkin myös HJK:lle hankalaa aikaa: Klubi oli joutunut rankkoihin taloudellisiin ongelmiin ja joutui ajamaan alas toimintaansa muissa lajeissa kuin jalkapallossa. 1972 rankkojen saneeraustoimien keskellä HJK:n miesten jalkapallojoukkue taisteli sarjapaikasta Forssell puolustuksen lukkonaan.
Pienikokoisen, liukasliikkeisen ja loistavan pelisilman omaavan järkipelaajan panosta putoamiskamppailussa ei sovi aliarvioida. HJK:n kausi päättyi helpotuksen huokaukseen, sillä HJK sijoittui yhdeksänneksi ja säilytti viimeisenä joukkueena sarjapaikkansa. Sen sijaan mestarisuosikkina kauteen lähtenyt HIFK jäi kymmenenneksi ja lähti kohti suurta tuntemattomuutta. Mestaruussarjapaikan menettäminen olisi merkinnyt todennäköisesti HJK:n huippujalkapallon päätepistettä: velkataakka sekä pelaajien ja tukijoiden kaikkoaminen olisi aiheuttanut syöksykierteen alasarjoihin – kuten HIFK:lle kävi.
Mestaruus voitettiin yllättäen heti seuraavalla kaudella 1973. Irrottautuminen HJK:lle kalliiksi tulleesta jääkiekosta ja Paavo Einiön taloudellinen tuki takasivat sen, että jalkapallon tulevaisuus HJK:ssa näytti valoisalta. Päävalmentajana kaudella 1973 aloitti läpi uransa yleisöä katsomoon vetänyt Kai Pahlman, jonka näkyvyyden ja kontaktien avulla Klubiin onnistuttiin hankkimaan niin taloudellisia tukijoita kuin uusia pelaajia. Hyökkäyspäätä vahvistettiin muun muassa Turun Palloseurasta siirtyneillä Miikka Toivolalla ja Heikki Suhosella, joka on mestaruussarjan tehokkain maalitykki kautta aikojen.
Mestaruuden takuumiehinä toimivat silti Forssellin johtama HJK:n puolustuslinja sekä maajoukkuetason maalivahtikaksikko, johon kuuluivat Paavo Heinonen ja Kari Niskala. Mestaruuden tae olikin Pahlmanin modernisoima HJK:n puolustuspeli: Klubi siirtyi pelaamaan systemaattista miesvartiointipeliä.
HJK kehittyi 1970-luvun edetessä. Klubin jalkapallotoiminta 1970-luvun lopulla oli vakaammalla pohjalla kuin edellisellä mestaruuskaudella. Siitä osoituksena viiden vuoden tauon jälkeen kaudella 1978 voitettu mestaruus. HJK:n mestaruusmiehistössä paikkansa vakiinnuttivat lupaavat nuorukaiset Pasi Rautiainen ja Ari Lehkosuo. Kaksikon oli helppo pelata rohkeaa peliä, sillä tausta oli turvattu topparina häärineen Forssellin toimesta.
Hiljaisen oloinen Velu oli tunnettu vikkelistä jaloistaan. Hän ehti tikittävällä askeleellaan joka paikkaan. Kellontarkalla topparilla oli myös loistava pelisilmä ja erinomainen laukaus, jota Forssell hyödynsi erityisesti vapaapotkuissa. Sisäkierteinen vapari oli maankuulu ja pelätty ase.
14. kautta kestäneellä mestaruussarjaurallaan Forssell pelasi 287 ottelua ja teki niissä 19 maalia. HJK:ta kova sotaratsu edusti 13 kautta. Maajoukkueessa Forssell pelasi 15 ottelua – maaottelumäärä jäi taitojen edellyttämää vähäisemmäksi. Forssell valittiin Klubin 90-vuotisjuhlien yhteydessä HJK:n kunniagalleriaan.
Syntynyt 25.12.1947
HJK-kaudet: 1968–1980 (13)
Suomen mestaruudet: 1973, 1978 (2)
Pääsarjaottelut: 287
Maalit: 19
A-maaottelut: 15
Muut saavutukset:
HJK:n Hall of Fame -pelaaja numero 11.