#17 Alho: Intohimo vie eteenpäin
Nikolai Alho on vetänyt päälleen HJK:n sinivalkoisen peliasun lähes koko uransa ajan. Jalkapalloilu alkoi kuitenkin Hongassa, mutta siirto Klubiin tapahtui hyvinkin nopeasti.
– Olin kuusivuotias kun aloitin Hongassa. Ehdin olla siellä sellaisen kahdeksan kuukautta ja sitten tulin Klubiin, Alho kertaa.
Hongassa toiminta osoittautui nopeasti turhan kevyeksi, ja nuori Nikolai halusi kovempien haasteiden pariin, joita 1993-syntyneille perustettu HJK:n edustusjoukkue tarjosi.
– Naapurini siirtyi pari viikkoa aikaisemmin Klubiin, ja hänen vanhempansa vihjasivat porukoilleni, että nyt Niko nopeasti mukaan. He huomasivat jo silloin että halusin aina treenata ja aina voittaa. Muut tekivät kentällä hiekkakakkuja ja minä kitisin että nyt pitää pelata kunnolla, Alho muistelee hymyssä suin.
– Olin jo pienenä super intohimoinen ja se kyllä näkyi. Ihan sama että pelataanko täällä, vai vaikka biljardia vapaa-ajalla, haluan aina voittaa.
Kehonhallinnan tärkeys korostuu
Ala– ja ylä-asteella Alho osallistui hanakasti koulu-urheiluun ja lajeja tuli kokeiltua monipuolisesti. Jalkapallo oli kuitenkin vienyt miehen mukanaan, eikä muista lajikokeiluista tullut mitään vakavempaa. Monipuolinen urheilutausta on kuitenkin vienyt miestä eteenpäin, eikä elämä ollut missään nimessä pelkkää jalkapalloa.
Jalkapalloilijana Alhon tavaramerkiksi on noussut akrobaattiset tuuletukset, joihin hän ihastui nähtyään portugalilaisen Luis Nanin tekevän voltteja englantilaisen Manchester Unitedin paidassa. Taustalla piilee kiinnostus voimistelua ja kehonhallintaa kohtaan.
– Kokeilin kyllä koulussa koripalloa ja judoa ja vaikka mitä, mutta voimistelu oli sellainen mikä kiinnosti tosi paljon. Halusin aina oppia kaikkia erilaisia voltteja ja muutenkin kehonhallintaa. Voimistelu oli aina kiinnostavaa ja varmasti osittain siksi, ettei se ollut missään vaiheessa millään tavalla pakotettua. Oli myös helppo kokeilla kaikkea siihen liittyvää, kun on luonnostaan hyvä ja räjähtävä keho. Oli siistiä aina kokeilla uutta ja haastaa itseään, Alho intoilee.
Eri lajit vaativat huipulla erilaisia ominaisuuksia, ja kuten muutkin lajit, on jalkapallo kehittynyt. Vaikka laji on edelleen täysin sama, on pelaajien harjoittelu ja vaatimukset muuttuneet vuosikymmenten varrella reippaasti.
– Ei voimaharjoittelussa esimerkiksi enää haeta mitään maksimitulosta penkkipunnerruksessa, vaan tasapaino ja kehonhallinta ovat etusijalla. Mutta toki jokainen harjoittelee sitä mitä kentällä kokee tarvitsevansa.
Musiikki isona osana elämää
Urheilun vastapainona Alho on koko ikänsä ollut musiikin pyörteissä. Julkaistuaan ensimmäisen singlensä omakustanteenta otti JVG-yhtyeen perustama PME-Records häneen yhteyttä nopeasti. Miehen kädessä pysyy niin kitara kuin mikrofonikin, mutta solistin ura ei kuitenkaan tuntunut omalta jutulta.
– Heillä (PME) oli silloin jo Siim Liivik tallissa, eli urheilija joka teki musaa, ja he halusivat kokeilla samaa kanssani. Se oli hyvä kokemus joka opetti todella paljon, mutta ei se ehkä ollut sitten ihan mun juttu. Se että mä olen siinä valokeilassa artistin roolissa, niin se ei oikein mulle sovi, Alho tunnustaa.
– Musiikin tekeminen on se oma juttuni. On kaksi täysin eri asiaa oletko artisti vai muusikko. Raa’asti sanottuna artisti on se tuote. Tottakai on myös artisteja jotka ovat tosi lahjakkaita muusikkoja, mutta usein muusikot tekevät verhojen takana työn ja sitten edessä on se tuote mitä myydään.
On kyseessä sitten yleisurheilukisat, jääkiekko-ottelu, tai HJK:n pelipäivä, näkee urheilijat usein valmistautuvan suoritukseensa kuulokkeet päässään. Osalle musiikki on yksi osa latautumista, osalle se ei ole millään tavalla tärkeässä asemassa.
– Jengi ajattelee automaattisesti, että koska olen musiikin parissa päivittäin, olisi musiikki myös pelipäivänä super tärkeää. Mulle se ei kuitenkaan ole niin. Tykkään kuunnella musiikkia, mutta joillain on tarkka soittolista, tai vain tiettyä musiikkia ennen peliä, niin sellaista en tarvi. Mulle on oikeastaan ihan sama mitä soi ennen peliä. Yleensä Mosa soittaa meidän kopissa musaa, ja on ollut ihan hyviä biisejä, Alho jakaa tunnustusta joukkuekaverilleen.
Nuorien pelaajien apuna
Kauden 2016 päätteeksi Alho siirtyi Ruotsin pääsarjassa pelaavan Halmstads BK:n riveihin. Visiitti Ruotsissa jäi hänen omasta päätöksestään vain yhden kauden mittaiseksi, sillä kauden päätteeksi joukkue putosi alemmalle sarjaportaalle, mikä ei kuulunut Alhon suunnitelmiin.
Kokemus länsinaapurissa oli hyvä, mutta kovin erilainen verrattuna mihin Alho oli urallaan tottunut. Kotimaan huippuseurasta vaihto putoamiskamppailua käyvään joukkueeseen oli tuntuva.
– Ainoa juttu mikä jäi kaivelemaan oli Halmstadsin toiminta sopimusta purkaessa. He antoivat ymmärtää medialle päättäneensä antaa potkut, vaikka sopimuksen purusta sovittiin hyvässä yhteishengessä. Se piti ammattiurheilijana vain niellä. Se oli ainoa kokemus mikä ei ollut oikein.
Edessä oli paluu kotiin HJK:n riveihin. Vikkeläjalkainen laituri on pidetty hahmo niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin, ja jäänyt erityisesti monien mieleen iskettyään 2014 maalin vapaapotkusta Rapid Wienin verkkoon, joka siivitti Klubin kohti paikkaa Eurooppa-liigan lohkovaiheessa.
Alhosta huokuu positiivinen elämänasenne ja intohimo. Hänen puhuessa toistuu ylisanat ja hyvä tunnelma tuntuu seuraavan 25-vuotiasta aina hänen astuessa huoneeseen.
Vaikkei Alholla ole ikää vielä neljännesvuosisataa enemmän, kuuluu hän kuitenkin pelivuosiltaan jo kokeneeseen kaartiin.
– Just yksi päivä naurettiin tuolla kopissa, että kun katsoo ympärilleen niin tajuaa, että tässähän on ikää jo, Alho sanoo nauraen.
– Olen sellainen tyyppi joka tykkää olla nuorempien pelaajien kanssa ja auttaa heitä tarvittaessa. Olen kuitenkin itse ollut samassa tilanteessa ja tuntuu että se olisi ollut tyyliin vuosi sitten. Pyrin aina heittämään vähän läppää, kun en ole niin tosikko.
Kentällä Alho haluaa olla ratkaisijoiden joukossa, ja päästä jälleen voittamaan joukkueen kanssa.
– Kentällä annan aina kaikkeni. Pelaan isolla sydämellä. Nyt on hullu nälkä voittaa, kun on vuoden ollut sellaisessa ympäristössä jossa ei sitä voittamisen kulttuuria välttämättä niin ollut, Alho alleviivaa.
