#38 Banza: Banza tahtoo tehoilla

HJK uutisoi viime vuoden helmikuussa tehneensä 3+1 -vuotisen sopimuksen 17-vuotiaan Enoch Banzan kanssa. Huhtikuussa Banza debytoi Kakkosessa Klubi 04:n paidassa ja pelasi kauden edetessä väkevästi. Heinäkuussa oli toisen debyytin vuoro. Nyt Veikkausliigassa.

Banzan kyvyt suorastaan hurmasivat iltapäivälehtien urheilujournalistit. Lukijoita kehotettiin pistämään Banzan nimi muistiin, hyökkääjää kuvailtiin harvinaiseksi lahjakkuudeksi, poikkeukselliseksi laitapelaajaksi ja superlupaukseksi. Elokuussa Helsingin Sanomat kertoi näyttävästi Banzan harjoittelusta ja paljasti hyökkääjän ponnistaneen HJK:n liigajoukkueeseen Pukinmäen lähiöstä Perparim Hetemaj’n naapurustosta. Banzan nimen nousu futiskansan huulille oli nopea.

Helmikuussa 18-vuotta täyttänyt Banza on kirjaimellisesti kahdella tapaa Klubin junnu. Hän on HJK:n liigajoukkueen nuorin pelaaja ja kulkenut läpi seuran akatemiapolun HJK Malmista edustusjoukkueeseen. Puheissaan hän tuskin on joukkueen varovaisin.

– Tehoja, tehoja, tehoja. Haluan tehdä maaleja ja antaa maaliin johtavia syöttöjä. Haluan päästä pelaamaan paljon ja nousta avauskokoonpanoon. Jalkapallon maailma on sellainen, että jos hyökkääjä ei saa aikaan tehoja, hänen tilalleen etsitään joku toinen, Banza toteaa rauhallisesti.

– Tietysti tunnen onnistumisen painetta tulevasta kaudesta. Ihmiset odottavat näkemistäni ja haluavat tietää millä tasolla menen nyt. Minulta odotetaan todellista läpimurtoa ja välillä mieleeni yrittää hiipiä epäonnistumisen pelko, mutta pidän pääni kylmänä ja ajattelen onnistumista. Tämä on asia, mitä rakastan tehdä. Siihen ei mahdu pelkoa.

Kova kilpi

Banzan vanhemmat pakenivat sotaa Kinshasan Kongosta. Syyskuussa 1991 saapui Banzan isä ja tammikuussa 1995 tulivat äiti ja Banzan sisko. Suomessa perheeseen syntyi vielä viisi poikaa. Banza on heistä keskimmäinen.

– Vanhempani ovat kertoneet meille lapsille, millaista elämä oli keskellä sisällissotaa. Heidän ympärillään kuoli ihmisiä. He näkivät ihmisiä tapettavan. Eivät he tienneet Suomesta mitään etukäteen, mutta tänne saavuttuaan he tiesivät olevansa turvassa, Banza sanoo.

Banza asuu vanhempiensa luona ja perheen kotikieli on lingala.

– Nykyään vanhempanikin puhuvat suomea, mutta aluksi se oli vaikeaa. Koulussa olin myös itse alkuun kielen kanssa hankaluuksissa, koska kotona ei puhuttu suomea, mutta läksykerhosta sain onneksi apua, Banza muistelee.

Nyt Banza opiskelee merkonomiksi Perho Liiketalousopiston urheilupainotteisella linjalla.

Taustansa vuoksi hän kertoo kohdanneensa epäluuloja, mutta jalkapallo on jeesannut matkalla monessa mutkassa.

– Aina löytyy niitä sankareita, ketkä tykkäävät heittää huonoa läppää toisten taustoista. Minulle on naureskeltu ja puhuttu pahaa, mutta en ole niistä koskaan välittänyt. Rumat puheet eivät osu minuun, sillä he eivät tiedä mistä puhuvat. Uskon kykyihini niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Taitoni kentällä ovat antaneet minulle itseluottamusta ihmisenä ja olen saanut myös muiden kunnioituksen, Banza kertoo.

Kentän kuningas

Helmikuussa täysi-ikäiseksi tulo merkitsi Banzalle myös Suomen kansalaisuutta. Hän voi vetää Suomi-paidan päälleen virallisissa maaotteluissa, kun kutsu käy.

– Odotan tietysti innolla Suomen edustamista. Maajoukkue on pelaajalle tärkeä paikka päästä esittelemään taitojaan ulos maailmalle. Ehdottomasti tähtään mukaan ensi heinäkuussa Suomessa pelattaviin alle 19-vuotiaiden EM-kotikisoihin, vaikka vuotta nuorempiin vielä ikäni puolesta kuulunkin. Siellä on varmasti paljon kykyjenetsijöitä paikalla, ja se on minulle näytönpaikka, Banza toteaa.

Hyökkääjä on tottunut ottamaan näkyvän roolin joukkueissaan.

– Minulla on sellainen asenne, että haluan päästä pitkälle, haluan olla parempi kuin muut. Tahdon olla kentän kuningas. Sillä asenteella olen aina pelannut ikäluokasta riippumatta. Haluan aina päästä vastustajasta ohi ja olla se näkyvä kohde kentällä. Tavoitteeni on pelata Euroopan isoilla stadioneilla.

Junnun elämä joukkueessa voi tosin olla ajoittain työlästä itseluottamusta kielivästä käytöksestä huolimatta, mutta Banzan mukaan hänen huumorintajunsa kestää pienen pompotuksen.

– Kyllähän nuorinta aina vähän narutetaan, kun yritän nousta miesten joukkoon. Välillä minun on kerättävä joukkueen pallot harjoituksen jälkeen, ja niin sen kuuluukin olla. Joukkueessa on hyvä henki ja viihdyn täällä hyvin.

Oikealla tiellä

Banzan kertoessa tarinaansa HJK:n nuorimpien akatemiajoukkueiden valmennuspäällikkö Miika Takkula kulkee ikkunan editse Urheilukadulla. Heidän katseensa kohtaavat ja molempien kasvot kirkastuvat. Tervehdykset lasin läpi ovat ilahtuneita.

Banza kertoo, että murrosiän kipeimmässä kohdassa jalkapallounelmat olivat karata hänen ulottumattomiinsa. Banza ajautui väärään seuraan.

– Kun vanhempani saivat kuulla hölmöilystäni, he pakottivat minut miettimään tulevaisuuttani. Myös täällä seurassa nähtiin ongelmat ja niitä ratkottiin yhdessä perheeni kanssa. Minua ei jätetty selviämään yksin, ja Takkula oli yksi niistä ihmisistä, joka piti minut oikeilla raiteilla.

Myös perhettään Banza kiittää. Kotona on puhuttu jatkuvasti oikeiden valintojen merkityksestä, korostettu työmoraalin tärkeyttä.

– Kotona on aina opetettu, että palkinto tulee vain kovan työnteon kautta. Jos jotakin haluaa, sen eteen pitää tehdä kovasti töitä. Toisaalta huonon päivän jälkeen olen aina saanut tukea ja perheeni on rohkaissut minua eteenpäin.

– Jalkapallo on opettanut minulle oikean ja väärän eron, se on pitänyt minut ihmisenä oikealla tiellä.